Kotona.

Vaikka aiheena onkin vaihtovuosi, kirjottelen nyt kotookin postia:) Eli vihdoin selviydytty Suomeen. Sunnuntai-iltana oli tosi outoo olla täällä, ihan liian outoa jopa. Eilinen meni väsymyksessä ja huonossa olossa (tosin poikkesin myös Idiksessä näkemäs tuttui..ja myös mummulassa näkemässä Mummua pitkästä aikaa!). Tänää väsymys jatkuu edelleen, mut tarkotus olis vähä saada kiinni joulumieltä ja sillee. Huomenna on kuitenkin aatto!

Viimenen ilta Ruotsissa. No Katan ei pidä koskaan sanoo, "oon vaan vähän aikaa". Tottakai olen helppo. Oltiin Mllä istumas iltaa pienellä kaveriporukalla. Aluks meitä oli vaan neljä uskollista ystävää:) Hassua on, et M:n kaveri toinen M oli Tukholmassa 5 päivää ja mä hengasin sen kaa jokaisena päivänä. Melkein tulee häntäkin ikävä. No siinä muutaman juoman ja pöytälätkän jälkeen olin aika helposti houkuteltavissa Tentapubiin. Tosin mentiin sinne niin myöhään, et jouduttiin jonotteleen. Jossai vaiheessa iltaa totesin, ettei kannata surra viimesenä iltana vaan juhlia. Tentapubis näki sitten monia tuttuja viimeisiä kertoja, joten oli ihan kiva lopulta päätyä sinne! Ilta loppui palohälytykseen, mutta jotenkin ite onnistuin saamaan takkini naulakosta ja ei tarvinnut palella ulkona, kuten muiden. Joita sitten yritimme lämmitellä. Tunnelma oli aika absurdi.

Kotimatkalle lähdimme vasta 3 jälkeen ja Lappiksessa pojat totes, ettei mun kannata mennä nukkumaan. Niimpä sitten mentiin taas Mlle kolmisin syömään ja juttelemaan yön pikkutunneille. Itelle tuli tunne, et haluis sen väsyneen yön vaan jatkuvan, mut mun kello soitteli viiden maissa, et aika "herätä" ja lähteä kohti laivaa. Oli aika heittää haikeet hyvästit.

Laivalla sitten nukuin viisi tuntia, käytiin syömässä ja juteltiin. Vähä oudon haikea fiilis oli. Ei pitäis olla, mut luulen et osittain syy on väsymyksessä. Silloin kaikki tuntuu niin erilaiselta. Mutta nyt sitten joulufiilistä metsästämään ja viettämään kivaa aikaa koti-kotona. Kuitenki jos vaan haluan, niin näen nuo ihmiset vielä uudelleen! Ja keväällä on aika alottaa alusta ja vaikka yrittää tehdä enempi järkeviä juttuja:p

Hyvää Joulua Kaikille!!

Surullinen.

Nyt olen surullinen. Aamulla lähinnä väsynyt ja kuollut kaiken juhlinnan jälkeen. Käytiin kuninkaan linnassa pyörimässä ja sitten vanhas kaupungis. Sit vietettii viimeistä yhteistä kahvihetkee Sabrinan luona. Metrossa erottiin ja kun jätin Sabrinan ja Kaisun Tekniska högskolanin asemalle, itkin koko matkan kotiin. Ihmiset ei yhtään katsonut pitkään.

Jotenkin vasta tajusi miten kaikki loppuu. On ihanaa päästä kotiin, mutta en haluaisi silti luopua tästä kaikesta. Varsinkin, kun se tulee keväällä oleen täysin erilaista. Suurin osa jättää meidät tänne yksin selviytymään.

Tänään viimeinen ilta. Kaverit suunnittelee bileitä, mutta mä taidan ottaa iisisti. On niin haikea olo vaan. Huomenna sitten aamusta Suomeen. Hassua oli, kun äiti sano tänään, et nähdään huomenna. Palaan kuitenkin vielä asiaan. Onhan mulla toinen lukukaus vielä edessä, joten en varmaan tätä blogailuu osaa lopettaa:)

Goodbye?!

Mistä huomaa, että kaverit tulee enempi etelä-euroopasta? Poskisuudelmien määrästä. Eilen goodbye-partyt, taas Sundbybergissä. Hassuinta oli, et aika lailla samalla porukalla nähtii tänäänkin, joten se siitä "goodbyestä". Outoi kreikkalaisia, meluisia espanjalaisia, ja muutama itävaltalainen, ja yks ranskalainenkin:) Ihme juttuja ja kaikkea sellaista, harmi, että Sundbyberg on jossai maailman laidalla, joten juhlat jäi aika lyhyeks..tosin Lappikses jumittaminen on aina vaihtoehto.

Tänään yhdistetty aamiainen-lounas samas pitserias kuin mihin hävisin eilen illalla:) Pitäjä pitää mua varmaan outona:) Otin myös kaverin kaverin huostaani ja käytiin kattomas nähtävyyksiä. Tänään oli myös luistelua vuorossa. Oon täällä käyny luisteleen enempi kuin Suomes viime vuonna...Olipa taas mukavaa, ja tietty kaakaota perään. Kaipaan varmasti tota outoo porukkaa! Mä ja se yks ranskalainen ollaan ainoot, jotka jää tänne vuoden vaihteen jälkeen.

Tajusin, että joulu on todella tulossa. Kaupungilla kävellessä stressi näkyy ihmisissä. Itelläkin on vähä stressiä. Ihmisiä pitää tavata, pitäis pakata, nähä vielä muutama juttu ja siivota yms. Huoh. Sitkun päivät viilettää jossain, niin illalla on iha tajuttoman väsy tekeen mitään, kuten nyt. Tosin yhtenä optiona on lähtee vielä oluelle :) Hmm..millonhan mä oikeesti pakkaan...tai miten selviydyn suomeen. Lähtö on oikeesti kohta! On ihanaa tulla kotiin, mut kaipaan tätä outoo tunnelmaa:)

Haikeus.

Tänään Lappiksen ja koulun tienoilla pyöri paljon ihmisiä isojen matkalaukkujen kanssa. Alkaa olla monilla lähdön aika käsillä ja on heitettävä hyvästit hullulle puolelle vuodelle. Vaikka itse tulee takaisin, on silti ilmassa tiettyä haikeutta. Ainakin eilen illalla kun joitakin ihmisiä halailin illan päätteeksi. Ties koska nähdään seuraavan kerran, kaikkia olen kovasti Suomeen kutsunut, mutta aika näyttää:)

Eilen pidettiin viimenen ilta koko tutulla porukalla luultavimmin. Oli kyllä taas mukava ilta. Toisaalta sitä on vaikea tajuta, että erotaan. Yhden Debin kanssa ei suostuttu sanoon kunnon hyvästei, koska halutaan uskoo, et vielä nähään:) Yhden mun "veljenkin" kanssa ei tajuttu sanoon kunnolla heihei, vaikka se lähtee huomenna ja tänään tuskin nähdään. Hurjaa.

Olin sit eilen ekaa kertaa Cafe Operassa ja kyllä paikka oli hieno. Noin keskiviikkosin pääsee ilmaiseeksi, mutta muuten kuulemma kova jetset-paikka. Mut kyllä puitteet oli hienot (ja taas oli juomien hinnatkin...)

Tänään tapasin sitten näytelmäkaverini. Oli mukava kolmituntinen kaupungilla, ihanan lämminsydämisii ihmisii hekin. Juteltiin taas paljon kulttuurieroista. "Tao" pyysi meitä muistaan, et kiina ei ole niin takapajula, kuin mitä saattais ymmärtää. Lisäks hän anto Dagmarille ja mulle aidot kiinalaiset silkkihuivit! Ah, ihana herrasmies:) Kyllä sitä on ihmisiltä paljon oppinu. Todettiin toisaalta et eurooppalaisina, yllättävän paljon samanlaista on mun ja Dagmarin elämä niin sanotusti...

Vois vielä jutella lisää tästä päivästä, mutta lupasin mennä tapaan lisää tuttuja pizzan merkeissä ja sit illalla yhtii Goodbye-partyihin...eli ihmisten näkemistä riittää:)

taas ostoksilla.

Kolmas päivä tällä viikolla ostoksilla:)...kyllähän ne päivät näinkin kuluu, varsinkin kun ilma on mitä surkein, eikä nähtävyyksiäkään huvita katsella...

Eilen huomasin kauhukseni nauravani kokonaan saksaks käydyn keskustelun ja vitsailun perään. Täh, kuvittelinko vaan, vai oikeestikko ne tarkotti mitä luulen, siinä tapauksessa aika huolestuttavaa..mähän en osaa oikeesti sanaakaan saksaa :)

Tänään taas ruotsalaisten parissa vaikutin hieman tärähtäneeltä, kun kaupassa vastaaminen kestää aina ja vastaus on varmaan mitä kohteliain:) Sitä pitää vähän parantaa!

Väsynyt taas, eilen meni taas melko pitkään, vaikka oltiinkin vaan syömäs ja laulamas SingStaria. Löysin lisää ruotsalaisia, joilla on suomalaisia sukulaisia...Saas nähä mitä tänään on ohjelmassa..

Heijastin.

Tänää koitti vapaus! Viimenen tentti tehtiin tossa yhden maissa! Siistii, kyllä nyt kelpaa.

Eilen olin koko päivän joululahjaostoksilla ja kieltämättä olin aika tehokas;) Alko jo joulufiilis tulla takaisin, kun se on kaiken muun hössötyksen keskellä unohtunut. Käytiin myös A:n kaa silkkimuseossa, aika pieni, mutta ihan hieno museo. Tänään jatkoin joulushoppailua, kun lähdin extemporee Sabrinan ja poikien kanssa ostoksille. Kyllä sitä on GamlaStanissa matkamuistoa matkamuiston perään! Mutta tykkään tunnelmasta siellä kun ilta alkaa hämärtää ja jouluvalot syttyy. Ah, mikä fiilis! Suosittelen tuleen tänne myös joulun aikaan, vaikka yleisesti tuntuu että kaikki nähtävyydet on mukavampia kesällä.

Illalla vielä varmaan illalliselle kaverin luokse. Yksi asia mikä taas nauratti oli se, että keskieurooppalaisissa tuntuu heijastimet herättävän paljon huomiota. Mulla, kunnon kansalaisena, niitä on kaksin kappalein, takissa ja laukussa. Muut vaan ihmettelee niiden suosiota täällä ruotsissa ja varsinkin mulla:p Et miks ihmeessä...kukaa ei tahdo tajuta sitä turvallisuuspuolta asiassa, luulevat et se on joku muotioikku, hah.

Mut joo, alkaa päivät hupeneen ennen joululomalle tuloa. Odotan sitä kyllä jo innolla!

Joskus voi kai rauhassa jumittaa?

Onpahan voitettu olo:) Eilen yöllä oltii viideltä kotona, on toi rankkaa toi juhliminen. Mut tulipahan tutustuttuu Tukholmaan taas uudelta kantilta. Mentiin nimittäis Stureplanille Ambassadeuriin. Alueella pitäis olla niit Tukholman hienostopaikkoja ja ainakin hinnat oli hienot. Mutta klubi oli yllättävän mukava ja musiikki hyvää. Lisäks tietty kavereiden kans on aina kiva juhlia:) Mutta tänään sitten jumitusta. Toisaalta mulla ei oo enää koulua jäljellä, jollei naurettavaa SweSoc-tenttiä lasketa, joten ompahan aikaa rauhassa jumittaa. Toisaalta vika viikko voi olla kiireinenki tääl, kun on nii sata juttuu mitä pitäis tehä enne joulua. Päivät alkaa käydä vähiin.

Eilen aamusta oli sitten ruotsin tentti. Selvisin sieltä parissa tunnissa. Vähä joutu arvaileen, mut kai se meni. Luulen, ettei enemmästä lukemisesta olis olla mitää hyötyäkään. Koko päivän soi päässä Lucia-laulu, mut sit mentii kyllä Skansenille katseleen Luciajuhlintaa. Tai no kuunteleen kuoroo ja orkesterii ja tarinoita Luciasta, kun ei sieltä väkijoukon keskeltä mitää nähny:) Mut joo koko tapahtumaan meno oli vähä vahinko. Piti mennä joulumarkkinoille, tavata kolmelta. No mä olin siel kolmelta (olisin ollu ajois,mut bussi oli myöhäs) seuraava suomalainen tuli 10 minsaa myöhemmin, koska bussit oli edelle myöhäs. No sit vihdoin soiteltii kaverille, jonka piti tulla meitin kans. Se sit käski meitin ettiin yhet toiset tyypit, et hän on myöhäs. No löydettii sit melko täsmälliset saksalainen ja itävaltalainen, sit viel pari lisää. Lopulta koko jutun organisoija tuli tunnin myöhässä :) Sillon oli joulumarkkinat jo ohi, joten päätettiin mennä tonne juhlallisuuksiin. En tiä saitteko oikeeta kuvaa asiasta, mutta tällanen säätö on melko normaalia :) Ainakin siltä alkaa tuntuun. Kaiken lisäks suurin osa kommunikoinnista tapahtuu saksaksi, joten ei oo perillä sitäkään vähää mitä tapahtuu :) Porukka tulee ja menee miten sattuu :)

Eilen todensin sitten suomalais-ruotsalaista yhteisymmärrystä ja juttujen samankaltasuutta. Kaverilla alottelussa sen ruotsalainen kämppis heitti kaikkee juttuu ja ymmärrettiin toisiamme:) Itävaltainen ja jenkki ei sit ollu ihan mukana jutuissa:) "Kuka on suomen huonoin marjanpoimija?--Inga Lingonen" :) Jutut oli kyl tota tasoo, et toisaalta syy voi olla siinäkin...

Mun yläkerrassa on varmaa joku kotikuntosali. Aiemmin on kuulunu soutulaitteen ääntä ja yks päivä kuulosti siltä et siel nosteltii painoja. Ärsyttävintä on, et se on varmaa kohta viikon hyppiny päivittäin hyppynaruu vähä joka hetki. Ei siinä sinällään mitää, kyl sitä viel kestää...PAITSI KUN SE HYPPII PUOLI YKSI YÖLLÄ SITÄ HYPPYNARUA!!! En voi tajuta, kohta oon siinä pisteessä, et menen kysymään siltä, et mikä sitä vaivaa...:)

Mutta joo, jatkan jumitusta. Neljältä tulis salibandyn MM-finaali, suomi vs. ruotsi. Kahtotaan mitä tästäkin viikosta kehkeytyy.

Perjantai.

Hih, arvatkaa vaan pitäisikö mun olla tekemäs jotain muuta kuin kirjottamas blogia?? Tottahan toki, koko syksynä en oo jaksanu ruotsia opiskella, enkä kyl tänäänkään, vähä niinko viimesenä päivänä, ennen huomista tenttiä. Noh, toivotaan et se menee jotenki:) siltikin. Ei vaan yhtää jaksais.

Eilinen tentti meni sitten ihan ok, kai. Ainakin sain tarinoituu aika lailla ja aikaakin jäi vielä. Mut kyl siin taas se aamupäivä meni pakertaessa. Metrotkin kulki taas aamulla, onneks. Kata kun oli kattonu bussin koululle, mut kyseinen bussi ei sit oikeesti mennyt kuin tohon lähiyliopistolle asti, et näin taas täällä. Näin yöllä painajaisii ja olin tajuttoman väsyny tentissä ja varsinkin sen jälkee. No oli mulla asiat paremmin kuin sillä ruotsalaisella kaverilla, joka tuli suoraan tenttiin frakki päällä Nobel-juhlien jatkoilta (sinnehän aina pääsee jotai opiskelijoita) ja joka puhalteli ekat kaks tuntii mun takana tentin ääressä:)

Sain muistiinpanojen vastalahjaks kiinalaiselta kaverilta Pekingin Olympialaisten maskotilla varustetun muistivihon, hieman yllätyin kun se mulle sitä anto tuossa. Kauheeta kun ei tiedä Suomessakaa miten lahjoja ottaa vastaan, saati sit ihan vieraan kulttuurin edustajalta... Koska todella tuli todettuu, et kyl niil aika lailla erilaisesti varmaa maailma rakentunu. Ihan sellanen hassu juttu, kun yritin selostaa niille Lucian-päivän tarkotusta, ja yks kysy et nii onko se se juttu siitä pikku lapsesta...Kun kolmatta kertaa tää lapsi-sana toistettiin, tajusin et kyseessä taitaa olla toinen lapsi, Jeesus:) Ei sitä oikeesti tajua välillä, ettei kaikki elä samaa historiaa kuin me, ja tosiaan tyhmältä tuntuvat kysymykset voi oikeeesti olla visasia jollekin.

Eilen sitten loppu koko syksyn harmia ja mielihyvää aiheuttanut ulkkareiden massakurssi SwedishSociety. Hyvä huomata, että näin loppumetreillä sielläkin kurssilla on niin monia tuttuja. Toiset kurssin kautta, toiset muusta yhteyksistä. Kyllä Tukholmakin voi olla pieni. Aluks käytii enempi juurikin excursioilla kurssin puolesta, nyt ollaan istuttu pari kertaa luentosalissa ja kuunneltu luentoja ja katottu leffaa. Eilen lähinnä kaiken maailman luentoja sun muuta hyörinää. Mut nyt sekin on ohi, melkein haikee fiilis. Syksy alkaa siis oikeasti oleen lopuillaan. Mulla on toisaalta helppoa, koska tulen tänne vielä takaisin. Mutta monet ei oikei tiedä kaipaako ne kotiin vai haluuko ne nyt vaan et Tukholma-aika jatkuis. Tai "loma" kuten yks kaveri eilen totes myös.

Kurssin lopuks tarjoiltii joululimppaa ja pipareita. Sit kyl viel lähettii pienel porukalla GamlaStaniin. Pikkujoulukausi näkyy sielläkin, mutta lopulta löydettiin istumatilat kuudelle, ihanalla merinäköalalla. Kaikennäköstä tuli rupateltua, kaveri yritti brassailla tiedollaan siitä mis Tampere on, kun joku taas monennenko kerran kysy et missä se sit on ja tää yks on kuullu selostuksen varmaa sata kertaa:) Ainiin, SLn kuskille tunnustusta. Mä etin korttiani vai kui ja kauan porteilla ja meillä oli kiire metroon. Ranskalais-itävaltainen kaveripariskunta sai pideltyy metroo alhaalla niin kauan et kerettii juokseen sinne. Luottamukseni joukkoliikenteeseen kasvaa:)

Saatiin sit todisteita ruotsalaisesta avoimuudestakin. Viereises pöydässä oli joku pariskunta kolmansilla treffeillään (se mies kerto), ja ne alko aina välillä meille jutteleen kaikkea mahdollista. Tää mies muun muassa avautu, että se on rakastunu tähän naiseen (naine oli vessassa sillon) ja aikoo mennä tän kans naimisiin. No ei se mies kyllä eka muistanu edes koko leidin nimee, hahhaa!! No toinen tapaus oli joku yksinäinen mies, joka alko selittään Mlle jotain ja vaikka ämmä yritti kääntää kielen englanniks, miesrukka jatkoi ruotsilla. Selitti muun muassa, että lehti sen kainalossa on sen lemmikki yms outoo. Kaiken lisäks se tuli sit istuun meidän ja sen pariskunnan pöytien luo ja jatkoi tätä surullista yksinpuheluaan. Se kyl sit joutu sanaharkkaan tän pariskunnan kaa ja yli-innokas baarimikko kävi häätään sen pois.

Eikä siinä vielä kaikki, kun edellinen oli poistunu joku toinen yksinäinen sielu tuli siihin samaan paikkaan istumaan. Eka se puhu sille pariskunnalle sillee, et me luultiin että ne on tuttui, mut lopuks kävi ilmi ettei ole:) Sit ku se pariskunta kerto meitin olevan vähä mistä sattuu, niin se alko tenttaan meiltä Afrikan maiden pääkaupunkeja, voi elämä! Hetken siin pyöriteltii päätämme ja naureskeltii, Tina & Maria joutu kaikista eniten kärsiin, kun se ukko istu niit lähimpänä, me muut yritettii vaan nauraa hienotunteisesti koko tilanteelle. Tosin lopputuloksena oli siis se, että ruotsalaiset on ihme höpöttäjii kännis. Siitä lopputuloksesta en pitäny, kun m sano et taitaa olla suomalaiset samanlaisia...toivottavasti ei ollu tehny johtopäätöksii mun käytöksestä :p

Mutta joo, outo ilta, vaikkakin hauska. Tänään oon tanssinu, käyny kaupoilla ja yrittäny lukea. Kai sitä olis oikeesti otettava monistenivaska ja grammar-kirja kauniiseen käteen ja oikeesti luettava, ettei huomenna tuu paniikki tentissä. Pitäisköhän sitä huomenis juhlii Lucian-päivääkin. Ainiin, olin eilen niin väsyny enne luentoja, et kiireessä painelin miesten vessaan!! Tää on viimeks käyny inssissä! Hetken aikaa kattelin, et tää ei kyl nyt vaikuta tutulta ja sit huomasin pisuaarin...Kiireen vilkkaa pois sieltä ja ovesta tullessani varmistin ettei kukaan näe:) Että voi olla ihminen sekasin.

Mut hyvää joulun odotusta kaikille! Se on täällä ennemmin kuin kukaan huomaa (ainakaan mä en huomaa...)

High Five.

Huomasin tänään, että oon nyt kaksi päivää jumittanu Lappiksessa käymättä missään...aika säälittävää. Tänää sosiaalisena kontaktina oli ICAssa käynti. Eilen tosin Susanne kävi vähä kahvilla ja samalla katteltii valokuvia sun muuta, etten ihan jumahtanu ole. Mutta kyllä tää aika huolestuttavaa on:) Toisaalta, oonpa sit ainakin muka lukenu huomisaamuseen tenttiin. Enemmän kuin tentti mua jännittää miten pääsen sinne. JOssai päi Tukholmaa on ollut kaapelipalo keskipäivällä, eikä metrot kulje vieläkään, joten ei voi luottaa että ne aamullakaan kulkee. Ajattelin siis turvautua mutkan kautta menevään bussiin, mutta tiedättehän te mut ja bussit....

Samalla liikennettä sekottaa kai vielä Nobel-juhlallisuudet. Tunnen itseni melkein maanpetturiksi, kun ei mitenkää huvittanu kattoo koko gaalaa kahta minuuttia kauempaa tiskejä kuivaillessani. Varmasti olis ihan mielenkiintonen, jossain mielessä, mutta ei vaan kyennyt, kun on muka muutakin tekemistä. Kuten keskustella kreikkalaisen kaverin kaa kreikan mellakoista tai jostain muusta oudosta aiheesta. Tällä hetkellä suunnitellaan vaihtavamme asuntojamme, et varo vaan äite, sieltä olis yks kreikkalainen poika tulos mun tilalle joulupöytään:)

Kävin tos lukujen päätteeks juoksemas sateessa (ilma on todella kurja täällä), tuli joku tyttö ja poika vastaan ja tytön kaa heitettiin vitoset ihan tosta noin vaan. Outoo porukkaa? Ainiin, täähän oli sit mun toinen sosiaalinen kontakti tänään. Kun huomisesta tentistä pääsee, niin lauantaina luvassa toinen. Nyt elän vähä sellasta "sitten tenttien jälkeen" aikaa, saas nähä mitä kaikkee suunnittelemaani kerkeen sillon näkemään :)

Mutta nyt nukkumaan, koska aamulla aikainen herätys ja neljän tunnin painajainen. Toivottavasti runosuoni kukkii englanniksi. Adios amigos!

Epätyypillinen suomalainen

Ainiin, eilen sain kommenttia et olen epätyypillinen suomalainen. Mulle ei täysin selvinnyt mistä kyseinen yleinen mielipide sai alkunsa, mut ilmeisesti jotenkin mun "seurallisuudesta" ja "puheliaisuudesta" tms... Mut joo, kai se oli kohteliaisuus?

Djurgården-Färjestad

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa itsenäisyyspäivän iltaa, kuin kuunnella ruotsin kansallislaulua? Oltiin eilen nimittäin katsomassa yllä olevaa kiekkopeliä Hovetissa. Hyvä tunnelma ja hyvä peli. "Me" voitettiin, jihuu, vaikka sarjataulukos Djurgården taitaa ollakin viimeisenä. Siitä onkin aikaa kun oon viimeks pelissä käyny, mut tuli expertti olo, kun suurin osa oli ekaa kertaa kattomas koko peliä:)

Ilta jatku syömisen, pubeilun ja klubeilun merkeissä. Hauskaa oli, meil oli joukossa saksalainen, niin ei tarvinut kuin seurata perässä, eikä tehdä päätöksiä:) Selvisi, ettei kovin monelle oo suomen historia tuttua, en kyl toisaalta yllättyny. Joku luuli et me juhlitaan itsenäisyyspäivää Ruotsista irtautumisen vuoks, toinen luuli et me ollaan saatu itsenäisyys 1947..ja sen sellasta. Vähä yritin valistaa asiaa, mut en tiä menikö perille:)

Nyt pitäis kovasti lukee tentteihin, kun eilenkään ei sitten kerennyt. Mut kuten huomaatte, oon taas vaan blogaamas. Enää on sitten kaks viikkoo ennen joulua. Ens viikolla olis kaks tärkeetä tenttiä ja vikalla viikolla yks naurettava tentti. Kyl sitä jo kotiin kaipaa. Perjantaina esimerkiksi kulutin koko päivän koulujuttuihin, niin eipä sitä kauheesti hehkeeltä tää vaihto-opiskelu tuntunut:)

Feedback.

Eilen unohtui mainita, että annettiin ja saatiin eilen toisiltamme palautetta leadership-kurssin vikassa pienryhmä-harkassa. Parhaita paloja oli ehkä, kun mun kehityskohteiks yks sano, että voisin hymyillä enemmän:) ?!? Olenko minä muka vakava, täh? Ehkä mä en vaan uskalla hymyillä, sillä monet sano et voisin olla rohkeempi ja tuoda omat ajatukset rohkeemmin esille:)

Toinen huippu oli, kun yks sano mun vahvuuksiks sen, että pysyn tyynenä stressi-tilanteissa. Täh? Ehkä mulla on vaan hyvä pokka, mut en todellakaan ole tyyni:) Mitä tästä opimme? Ihmiset voi kahdeksan tapaamisen aikana saada susta melko erilaisen kuvan kuin mitä oikeasti olet. Tai sit mä oon oikeasti tollainen, mut en oo ite vaan huomannut....

Illalla tutustutettiin kreikkalaisen kaa toisiamme maidemme musiikkiin. Mä valitsin parhaiks paloiks Frederikkiä ja LordEstiä :) D valitsi varmaan yhtä tasokkaita kotimaansa edustajia. Lopulta päädyttiin kuitenkin rokkiin ja kuulemma CMX ja vanha talvitie toimi aika hyvin. Mäkin innostuin yhestä kreikkalaisesta hitaan melodisesta rokista:) Kulttuurivaihtoa parhaimmillaan.

Ei mitään uutta länsirintamalta.

Kyllä:) Eipä tässä päiviä olekaan kulunut, mutta silti eipä ole kummosempia tapahtunutkaan.
Maanantaina kiirehosu päivä, kun sunnuntain tekemiset sitten oikeestikin jäi vähille, ja jouduin maanantaiaamuna niitä tekeen ennen koulua. Hassua on, että ennen lähdin koululle joskus puolen jälkeen, jos kurssi alkaa 15 yli. Nykyisin lähden ehkä tasalta:) Vähän aina aikataulutus lipsuu.

Eilen kävin juoksemassa jossai tosi hämärässä paikassa. Joku kasvitieteellinen tutkimuslaitos se varmaan oli. Tänää oltiin leffaileen. Kattomassa "Burn after reading" jenkkileffa. Mustaa huumoria ja paljon "fuck"-sanoja. Mutta hauska, suosittelen, jos vähääkään pitää mustasta huumorista. Tietty siin on ihq Clooney ja Pittkin :) Aloitin joululahjojen ostiskelun, se onkin kivaa puuhaa, mutta aikaa ei tunnu löytyvän, ehkä sit aattona käyn:p

On jo keskiviikko. Viikot ne menee hurjaa vauhtia, kohta on puolet takana ja olen kotona jälleen! Tänään puhuttiin jouluruoista ja mun kaipaus kaikkia herkkuja kohtaan vaan lisäänty! Huoh, vesi kielellä. Mutta nyt pitäis tosissaan alkaa lukeen tenttiin/tentteihin. Huoh.

Harmaus.

Huomaatte varmaan kuvion, mun pitäis olla tekemässä päätäpahkaa koulujuttuja, koska huomiselle olis kaksi palautusta, mutta täällä sitä istun blogaamassa ja valittamassa teille. Toiseen työhön vaan pitäis lukee yks kirja ensin ja analysoida sitä...kirjasta on 3/4 jäljellä, joten urakka ei paljon innosta:) Toinen työ, ryhmätyö, siitä olis 2/5 valmiina (oma osuuteni), 1/5 yritän metsästää lähteitä kun jotkut ei tajua niiden merkitystä ja 2/5 työstä on vielä jollain ryhmän jäsenellä, toivottavasti tän illan aikana mulla, sillä oon tyhmänä luvannu tehdä sen valmiiksi. Toisaalta hyvä, että lupasin, en tiedä mitä siitä muuten tulisi tällä ryhmällä. Jossain määrin menee hermot ihmisten välinpitämättömyyteen ja deadlinejen joustavuuteen. Pitäisi sopeutua, mutta aina ei vaan jaksa!

Eipä taas muutenkaan varmaa paras mieli. Hyvin nää vaihtelee mulla päivittäin:) Kurkku on edelleen arka (neljäs päivä) en kyl haluu mennä lääkäriin, ei siel mitää kuitenkaa oo. Ilma ulkona on mitä harmain ja Kaisu lähti aamusta kotiin. Viikonlopun aikana alkoi joulumieli hiipiä taas yhä enemmän..tänään olis sitten ensimmäinen adventtikin. Toisaalta olis vielä juttui mitä haluis tääl tehdä, joten ajankulu edelleen kauhistuttaa myös.

Viikonloppu meni nopeaan. Perjantaina aamusta esitettiin meidän näytelmät. Meillä ei erityisen vahvasti mennyt, mutta joillain oli oikein hauskoja pätkiä. Mielenkiintoinen aamupäivä kerrassaan. Sitten lähdin metsästämään Kaisua kaupungilta ja hieman käveltiin keskustassa, mutta muutoin painettiin Lappikseen ja taidettiin täällä tienoilla koko ilta viettääkin. Uskaltauduttiin tosi hämärään "student kioskiin" tohon Lappiksen aukiolle, mut siellä olikin halpoja vuokraleffoja, joten tehtiin taas meidän perinteistä leffailua:)

Lauantaina herättiin myöhään ja paineltiin koulukierroksen kautta Skansenin joulumarkkinoille. Muutenkin Skansenilla oli rakennuksia auki ja niissä esiteltiin ruotsalaisia jouluperinteitä, eli ihan kiva kierros. Markkinatkin oli hauskat, tosin eipä Lusseskattee kummallisempaa tarttunu mukaan. Sit kaupunkiin syömään ja shoppaileen ja sit Lappikseen illaks. Kaisu parturoitti mun hiukset ja kateltii Maajussille Morsianta:) Ihanan rentouttavaa!

Sellaista täs vietetty. Seuraavaks tulee kuukauden ruotsalais-katsaus:
A) ruotsalaiset tykkäävät jonottaa, kukaan ei etuile ja jonotus on oikein suosittua missä tahansa.
B) ruotsalaiset pitävät meetingeistä, jos jokin asia on vaikea tai he haluisivat sanoa negatiivisesti jostain, sen sijaan he sanovat "pidetään palaveri". Muutenkin meetingit on suosittuja, mutta ilmeisesti ei todellisuudessa koskaan kovin selkeästi määriteltyjä ennalta. Alkamisaika voi esim. olla siinä "lounaan jälkeen" tai 10-11 maissa, jolloin on joidenkin lähteiden mukaan vaikea määritellä mikä aika se eksaktisti onkaan..
C) ruotsalaiset haluavat konsensuksen. Jos halutaan päätös neuvotteluissa, kaikkien on oltava yhtä mieltä ja neuvotteluja jatketaan jatkuvana looppina, kunnes kaikki ovat yhtä mieltä asiasta.. Tää asia on vahvasti yhteydessä palaverejen suosioon.
D) jos jokin takki tulee kauppoihin ja joku toinen päättää että se on hieno, kaikilla on pian samanlainen. Viikonlopun aikana tuli huomattua, että eräs stadiumilta saatava karvakaulustakki ja sen variantit on erityisen suosittuja. Vaikka ilma on tällä hetkellä melko lämmin on kaikilla yllään nuo ylisuuret talvitakit...alla ehkä pienet trikoot ja lyhylyhy-mekko, pojilla pillit. Ruotsalaiset eivät siis välitä siitä, että joka toisella vastaantulijalla on sama vaate, se on varmaan yhteisöllistä, kuka nyt individualisti haluaisi olla... Outoa.

Tällaista nyt. Ehkä mä oikeasti kaivan sen ThePrince-kirjan hyllystä muuta materiaalia odotellessa ja alan lueskelemaan. Suututtaa jo valmiiksi. Mä haluun hyvän mielen takasi, enkä kurkkukipua :)

Ei enää niin paljon lunta.

Joo kovaa vauhtia se on sitten sulamassa pois. Ei siinä, että olisin sen uskonu ikuisuuksiin pysyvän, mutta kuitenkin... Tällä hetkellä istun tässä kotona, ja pitäisi oikeasti tehdä kouluhommia, sillä dedikset kaatuu päälle...mutta mutta, bloggailulle on aina aikaa. Näin todettiin mun kreikkalaisen ystävän kans tuossa yks päivä. Jos jaksaa kiinnostaa niin: swedenerasmus.blogspot.com siellä on jotai hänen turinointiaan, muun muassa kiitellään mua =)

Oho, kuvittelin että siitä on aikaa kun viimeksi kirjoitin, mutta sehän olikin tiistaina. Kävin silloin illalla kävelemässä Lappiksen maastossa ja näin 6 tai 7 lumiukkoa tässä lähipihoilla. Ihmiset on innostuneet:) Tänää oli hauska meeting, kun harjoteltiin huomista näytelmää varten..en olekaan se meksikolainen vaan nyt egyptiläinen..vähä jännää kyllä. Kohta pitäis lähtee koululle takas toiseen meetingiin, huoh, se ei olekaan nii hauska :)

Eilen opin taas uudelleen, että kaikki jutut ei kovin usein mene kuin suunnittelee:) Meillä oli kv-pikkujoulut Linnean ja Marien järkkääminä. Tosin siel tais lopuks olla enempi ruotsalaisia kuin ulkkareita:) Mut aika perusporukka muuten. Tehtiin piparitaloja, syötii joulukarkkei ja glögii. Kuunneltii joululauluja ja Lucia-kulkuekin kävi laulamassa. Siis kuin aito joulu:) Piparitalojen väsääminen oli kivaa, tietty oli kova kilpailu kuka tekee kauneimman talon. Meidän ryhmän kiinalainen oli aivan innoissaan ja otti varmaan sata kuvaa itsestään, kaveristaan ja pipareista:) Ihanaa huomata, miten jollekin asiat on nii uusia ja upeita. Mut mä puhuin taas (yritin ainakin kovasti) ruotsia kaikkien ruotsalaisten kans...jihuu...okei tän pitäis olla ihan normaalia, mutku ei oo...ei se niin helppoo oo...noi oli kyl kivoi kun ne puhu meille ruotsia eikä vaihtanu enkkuun...

Mut niin, siihen mikä ei menny miten piti. Tän viikon väsymysasteella ajattelin, että okei kuudelta alotetaan, niin ollaan varmaan yhdeksältä valmiita ja sit kerkeen vielä illalla kauppaan ja tekeen tän päivän meetingiin kalvoja....Noh lopetettiin sit varmaan yhdentoista jälkeen, lisäks lähettiin Gn ja ämmän kaa sinne humanistien taloon, josta kerroin joskus ihan ekalla viikolla. Siellä pari kolme olutta ja puoli kaksi kotona. Hups.

Parasta oli, kun mentiin iha jollai random-porukalla lumisotaa, me oltii talon parvekkeella sotimas ja jotkut ukot oli alhaalla. Ihanaa, en ookkaan kunnon lumisotaa menny aikoihin...tosin se oli outoo mennä t-paidalla. Vähä tuli osumaaki, muttei pahasti. Kotimatkalla meinasin olla päälläni hangessa, syynä ei varmaan ollu Gn naamaan tunkemani lumi :p Mutta mukavia tyyppejä molemmat! Hauskoja hetkiä.

LuntaLuntaLunta.

Vaikka rakastan kesää, rakastan myös talvea. Tuun niin iloiseksi aina kun katson ikkunasta ja siellä on oikeasti hanget!!! Ei mitään mitätöntä lumikerrosta vaan kunnolla lunta:) Ihanaa. Alussa pelkäsin ettei täällä tule oleen lunta, mutta osuin väärään, jee:)

Viikko alkaa taas lähteä käyntiin, eilen koko päivä koululla ja tänään sitten kotona yrittämässä tehdä koulujuttuja. Outoa, että oikeasti on hommia:) Huomasin etten ole poikennut yhdessäkään museossa saati tehnyt muita juttuja mitä olen ajatellut, pitkään aikaan. Keväälle siis paljon hommia luvassa:) Eilen alko vähä hävettään, kun tajuttiin ruotsin tunnilla, et meidän takana istuu aina yks virolainen, joka saattaa ymmärtää suurimman osan meidän jutuista...no onpa ainakin tietoinen kaikenlaisista seikkailuista, hups...eri maa, samantyylinen kieli..älä arvioi ihmisiä väärin!

Nyt on taas parempi mielikin kuin sunnuntaina. Tosin pelkään että flunssa on TAAS iskemässä. Mitä ihmettä on tapahtunut mun vastustuskyvylle? Joka toinen viikko tuntuu täällä et sairaus iskee, nyt on toista päivää korva lukossa ja Afrossa kunto ei meinannu riittää mihinkään (voi olla myös seurausta liiasta syömisestä...). Toivoisin että viikko menisi nopeaan, koska se on niin täynnä tekemistä ja Kaisu tulee pe, mutta toisaalta jos se menee nopeaan, se tarkoittaa sitä, että taas on yksi viikko vähemmän tätä lukukautta :O

Sain joulukalenterin, pitäis oikeesti alkaa pohtia joululahjoja. Nyt jo fiilistelen kaikilla hyvillä ruoilla mitä onkaan jouluna (hoppas så)...Olipa taas viesti ilman informaatiota..kauheasti en oo kerennyt ruotsalaista sielunmaisemaa tutkimaan, vaikka esimerkiksi kursseilla meitä pyydetään sitä kovasti arvioimaan...Ehkä joskus taas paremmalla ajalla!

Sunnuntai.

Jojo & Paupe lähtivät sitten tänä aamuna täältä myrskyn silmään laivalle. Kiitos teille seurasta. Tosin teidän lähtönne myötä iski KOVA koti-ikävä. Olisipa jo joulu. Fiilikseen vaikuttaa osaltaan varmaan tämä totaalinen väsymys ja se, että kerran viikossa kerkiää pysähtymään ja mietiskelemään, jolloin väsyneenä, mielialan heilahtelut huomioon ottaen, ei niin hilpeä tunnelma...

Mutta hilpeää oli muuten koko viikonloppu. Torstai-iltana oltiin joukolla seminaarin jälkeen kuuntelemassa irkku-pubissa live-kitaristia. Hauska ilta siemailla olutta ja rupatella kavereiden kanssa. Tosin ilta jostai syystä venyi ja vieraita vastaanottamaan perjantaiaamuna saapui vallan virkeä ihminen:)

Mitä teet ystävien kanssa jotka tulee vierailulle luoksesi? Ekana tietysti mennään kouluun:P Omituisia matkakohteita, mutta onneksi koulukäynti rajoittui todellakin vain käyntiin, ei luentoihin:) Yksi pakollinen on tietysti GamlaStan ja joku sen lukuisista kahviloista. Myös jos kyseessä ovat suomalaiset tytöt, shoppailua Tukholmassa ei saa ohittaa.

Illalla vietettiin Annin synttäreitä taas kaupungin toisella laidalla. Matkakohde numero kolme, normaalielämä:) Ilta meni mukavalla porukalla rupatellessa. Tuli myös todistettua, että sentin lumikerrokseen voi tehdä lumienkelin ja mennä lumisotaa, ah ihana talvi!!

Lauantaiaamu valkeni, valkoisena. LUNTA on täällä jopa melko paljon. Ja nyt se Suomessakin vieraillut myrsky alkaa vaikuttaa täällä, sillä tuuli on kovin puuskittaista. Tosin äsken jumpasta ja saunomasta tullessani oikein nautin tunteesta, kun kova tuuli vihmoo lunta suoraan naamaan ja palelluttaa. Masokismia? Ei todellakaan, vaan tunne että elää, kun muuten hautautuu tänne huoneeseensa tekemättä sitten yhtään mitään järkevää.

Lauantaina hajaannuttiin, osa shoppaileen edelleen ja osa Drottningholmin linnaan. Se on kuningasperheen virallinen asunto, mutta osa talosta (no okei, linnasta) on museoituja huoneita kaukaa historiasta. Kauniita ja vähemmän kauniita maalauksia, sotaherroja ja kauniita naisia, värejä, klumeluuria ja kultausta. Hienoja isoja saleja, joiden sisälle voisi varmaan sijoittaa oman kotitaloni:) Kaikenlaista. Mielenkiintoisia keskusteluja sitä saa aikaiseksi erilaisista maalauksista. Tuli jopa nähtyä epäaito yksikyttyräinen kamera (ei ole kirjoitusvirhe) ja ilman käsiä heiteltyjä lumipalloja. Linnan puutarhakin on melko upea, normi symmetrinen:) Linnaan meno tosin melkein osoittautui mahdottomaksi, kun metromatkan jälkeen piti hypätä bussiin...ja tiedättehän te minut ja bussit:)

Turisteilun jälkeen mentiin taas luistelemaan Kungsträdgårdeniin. Joukko kreikkalaisia ja yksi ranskalainen oli jo paikalla ja tekivät vieraisiini lähtemättömän vaikutuksen, kun ensitapaaminen alkoi sillä että pojat kömpivät ylös jäästä:) Hih. Luistelu oli taas melko mukavaa,vaikka edelleen sain hokkarit ja olo oli melkein huterampi niillä kuin viimeksi. No luistelun kruunasi taas kaakao, tosin tyttöporukalla. Illalla väsytti niin, että oli paree jäädä kämpälle. On toi rankkaa toi vieraiden kaitseminen:p

Kouluhommat uupuu, en tiedä millon niitä muka tekisin, mutta en ainakaan nyt jaksa. Tulipa tarkka selostus viikonlopusta. Anteeksi, etten pystynyt yhtä nähtävyystoivetta täyttämään..mutta ehkä se on parempi niin kaikkien kannalta:) Saas nähdä millainen myräkkä tuolla ulkona kehkeytyykään. Mutta nyt menen...no tekemään ei mitään:)

Lämpöä harakoille.

Kämppäni on yleisesti aika lämmin, mutta tässä ikkunoiden luona istuessani huomaa kuinka ikkunat ovat aika harvat ja niistä vetää. Yksikseni tässä repeilin, kun ihmettelin mikä rapisee, kunnes huomasin verhojen takana ikkunalaudalla harakan. Hih. Mä tosiaan taidan luovuttaa lämpöä harakoille, miten ne muuten tääl parveilisi:)

Eilen viihdytettiin kreikkalaisen kans itseämme saksankielisten joukossa puhumalla omia kieliämme toisillemme. Paljastin taas luontaisen kykyni arvata toisten sanomisia, kun kerran kyseltiin, mitä oltiin sanottu ja mähän olin vastannu melkein oikei kreikankieliseen kysymykseen...mutta siis suomenkielellä. Halvat on huvit. Mutta kyllä sitä huomaa, miten elekielellä ja yhteisillä objekteilla ja keskieurooppalaisilla kielillä voi päästä pitkälle. Tollee voisi turista vaikka tunnin, ilman että oikeasti tajuaa mitään:) Mihin siis perustuu ihmisten kommunikointi? No okei, kyllähän sitä pidemmän päälle tarvitaan yhteinen ymmärrys siitä mistä puhutaan.

Ehkä mä meen jatkaan lukemista ennen seminaaria....huoh...

Tekemistä.

Päivät ne vaan vierii ja kerrankin on oikei kiirettäkin melkein. Pitäisi yhdistää kaikki juuri tälle viikolle kasaantuvat kouluhommat sekä sitten kavereiden tapaaminen. Mutta ei se mitää, hauskaa kerrankin näin päin, vaikka se tarkoittaa toisaalta kämpän siivottomuutta ja sen sellaista. Maanantaina pidettii pikaillallinen ystävän luona extemporee ruotsintuntien jälkeen. Eilen tehtiin porukalla ruokaa Sundbybergissa ja tänää ilmeisesti kaverin laittamalle illalliselle tohon Lappikseen. Muuten on ollut näytelmän käsikirjottamista, luentoja ja harkkoja, haastattelun analysointia sekä pitäisi valmistautua huomiseen seminaariin ja lukea koulukirjojakin:)

Eilen tosiaan saatiin kaverin kaa tuta kreikkalaisten ajantaju. Seitsemältä mentiin laittaan ruokaa, joka loppujen lopuks saatiin syötyä siinä yhdentoista jälkeen:) Eihän maitokastikkeeseenkaan mennyt kuin alle tunti (oikeasti puolitoista tuntia). Mutta ei se mitää, Moussaka oli herkullista ja kaiken ruoan jälkeen masu täynnä. Kaiken lisäksi kaksi kreikkalaista ei osallistunut ruoanlaittoo vaan ilmestyi kuin taikaiskusta kun ruoka oli valmista:) Ihanan huoletonta porukkaa jotenkin. Parasta ehkä oli kun neljä miestä hääräs ruoan ja tiskien kimpussa ja mä vaan istuin ;)

Maanantaina kaverini kysyi kiinalaiselta ystävältämme, että mikä tilanne oikeasti on Tiibetissä. Ei ehkä paras puheenaihe. Meillähän on tietty kuva asioista siellä. Mutta oli mielenkiintoista kuulla hänenkin mielipide eli Tiibet kuuluu ehdottomasti Kiinalle, ei puhettakaan muusta. Dalai-lama on kauhea terroristi joka on murhannut monia ihmisiä ja syöttää länsimaille puppua. Mikä on oikea totuus? Tämä keskustelu lähti oikeastaan siitä, että meillä oli kurssilla aiheena Kiinan kulttuuri ja miten käydä kauppaa kiinalaisten kanssa. Toinen jännä juttu oli, kun tuli puhetta Maosta, ystäväni totesi, että Mao on tehnyt yhden kauhean virheen. (Mutta ilmeisesti muuten hyvä jätkä). Virhe on kulttuurivallankumous 66-76, jolloin kaikki yliopistot suljettiin yms. No asioista voi olla eri mieltä, mutta eipä tullut mieleenkään lähteä väittelemään asioista.

Tällaista suurinpiirtein tänne. Nyt vähä yrittää sadella lunta, eli jihuu. Tänään poikkesin myös paikallisilla YP-päivillä, mutta vain pikaisesti kun oli kiire luennolle. Tänää oli taas vuorossa hauska harkka, kun piti viiden tiimin kesken rakentaa pikkuauton kestävä silta ja kommunikointi tapahtui vain rajoitetusti ja materiaaliakin oli vain rajoitetusti:) Viikonloppuna tulee J&P, jee. Mutta ehkä sitä on mentävä tekemään vielä jotain enne lähtöä.

Ainiin, jos haluat tutustua ihmiseen, koeta matkustaa hänen kanssaan toiselta puolelta kaupunkia metroilla yöaikaan. Varmasti joka asemalla venaatte sen 15 minuuttia plus matkat puoltuntia, eli juteltavaa täytyy riittää.

Muutama valittu pala:)

Päätin tässä laittaa vielä pari kuvaa. Kuviahan on aika lailla yhteensä, mut näytän sitten joskus teille ne:). Mutta niin, yllä on kuva Riikasta auringon laskiessa. Alla oleva kuva on koululta joskus syyskuun lopulla.

Alla on kuva Sergelin torilta, siin poseeraa porukatkin.

Seuraava kuva on Uppsalan katedraali vai mikälie tuomiokirkko onkaan.
Aika säälittävä kuvavalikoima, mut ehkä joskus valitsen vielä lisää:)

Precis.

Tän päivän hyvä työ. Opetettiin yhen ranskalaisen kanssa kreikkalainen luisteleen, kun tää ei ollu koskaan ennen ollutkaan luistimilla. Vaikea sitä on kertoa toiselle mitä pitää tehdä, kun omasta opettelusta on aikaa:) ja itekään en koskaan mikää hyvä luistelija oo ollut. Mut oikeesti, loppujen lopuks se alko jo näyttään luistelulta ja hän pysy jopa kierroksen pystyssä:)

Kungsträdgårdenissa on nimittäin kiva ulkojäärata, jossa voi vuokrata luistimia. Mukava paikka kyllä, tollaset kaupungin keskellä olevat radat on kyllä kivoja. Kipeitä jalkoja paikattiin tietenkin kaakaolla GamlaStanissa, kun meidän lisäks porukas oli pari venezuelalaista...toinen heistäkää ei ollut ollut jäällä aiemmin, mut rullaluistimilla ja sehän tekee paljon:)

Taas jouduin keskelle pukeutumiskeskustelua. Venezuelalaiset nauro, että tää on eka kerta kun niiden pitää ostaa vaatteita pysyäkseen hengissä, totta tosiaan, ehkä se on niinkin. Toinen juttu mitä tajusin, kun aina ihmettelen et miks ne ei tajua, mitä laittaa päälle, että oikeesti, jos esim elät Etelä-Euroopassa, niin et kyllä pakosti tiedä, mitkä on pitkät alushousut. Mä oon niin typerä, et oon luullu et kaikki ne tajuaa, mut niin tosiaan, jos et oo koskaan tarvinnu niin mistä tietäisit... Ehkä mä alan pikkuhiljaa löytään tyydyttävän vastauksen siihin, mitä ihmisten pitää pukee kun ne matkustaa esim. Lappiin...

Tän päivän tekemiset ei kyl oo edistäny taaskaan mun kouluhommia, Hmm..mitähän huomisestakin tulee...no se nähää huomenna.

Piparit.

Eilen kutsuttii kasa kavereita tänne korridooriin tekeen pipareita ja juomaan glögiä. Illan päätteeks sokerihumala oli huima:) Mulla alkaa jo pikkuhiljaa oleen joulufiilis, mut kellään muulla ei viel ollu. Niide mielestä olin liian aikases, hö. No okei, ehkä vähä, mut tästä eteenpäin viikonlopuis on ohjelmaa, niin en tiä millon sitä kerkeisi pikkujouluja ite järkkäämäänkään.

Mutta hauskaa ainakin oli ja pipareita tuli vino pino. No kyl niit sit syötiinkin, että nyt kaipaa jotain oikei suolasta ruokaa ja kovasti. Muuten tänne ei kuulu ihmeempiä. Viikonlopuks ei ole kummempaa ohjelmaa, varmaan vois taas ottaa rauhallisemmin ja keskittyä vaikka koulujuttuihin. Vähän jääny toi lukeminen yms. vähemmälle. Tänään en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi, sen tiedän. Ehkä se on hyvä tiedostaa, nii ei odotakaan mitään. Tosin se tarkoittaa sitä, että huomiselle kahta kauheemmin hommia.

Mun ruotsalainen kämppis liitty eilen vähäks aikaa meidän seuraan myös. Olin ihmeissäni, tosin taidan olla ainoo täs korridooris jonka kans se puhuu:) Se esim. kysy mun kavereilta et asuuko joku teistä täs korridooris :) Mut joo, hassu tapaus.

Nyt meen jatkaan jumittamista...

Marraskuu.

Eilettäin aloin pohtimaan sateessa ja pimeässä sitä, että miten marraskuu tulis kohdata. Monet ulkomaalaiset kyselee usein, että millä tavoin me selviydytään pimeästä talvesta, että mitä me tehdään tänä pimeimpänä aikana, että pysytään virkeinä.

En keksinyt mitään vastausta. Ehkä itse alan miettimään jo joulua ja polttamaan kynttilöitä enemmän, mutta tosiasiassa en koskaan oikein ole miettinyt asiaa tuolta kannalta. Että jotain pitäisi tehdä erilailla. Voisiko se olla osa suomalaista sisua, että Marraskuu tulee kuitenkin joka vuosi, joten joka vuosi se on elettävä, ja millä muulla tavoin kuin vain "live it through". Ilman mitään poppaskonsteja. Ehkä se on sitä suomalaista sisua, läpi harmaan kiven tai harmaan marraskuun.

Alkukuusta oli ihanaa aikaa, kun maa oli kuurassa ja lämpötila pakkasen puolella. Nyt vaan sataa ja on pimeää. Tosin uutisien mukaan myös siellä Suomessa sää on melko kehnoa, jollei jopa vaarallista. Joka aamu herään ja toivon lunta, tulisi edes vähäisen, niin olisin onnellinen. Muuten taivun tähän perinteiseen synkistelyyn, jolloin tekee mieli kaivautua kotiin vaan yksinään. Toisaalta kyllä täälläkin huomaa, miten tärkeä rooli kavereilla on. Aina parempi mieli, kun kaivautuu kolostaan ja tapaa ystäviään..tai jos vaikka vain sattumalta törmää joihinkin ja vaihtaa pari sanaa, olkoonkin sitten vaikka säästä:)

Nyt pitäisi alkaa luomaan itselleni mexicolaisen roolia. Neuvoja ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan. Nauroimme sille, että kirjaesimerkin mukaan (ja muutoinkin) saksalaiset mielletään hyvin täsmällisiksi, mutta meidän ryhmän saksalainen oli ainakin 5 minuttia myöhässä. (No minähän tietysti olin 10 minuuttia ajoissa, tiedä häntä mistä tämänkin tavan oppinut:))

Mutta nyt kirjakauppaan ja sitten luennoille, kerrankin olen taas koululla:) Vähän vähemmälle jäänyt tämä luennoilla käynti, kun niitä peruutellaan miten sattuu....

Riga

Selvittiin elävänä kotiin, vaikka tasapaino on vieläki hukassa, kun laiva niin keikkui. Vähä taas lisää perusulkkarointia, eli matkusteluu ja juhlimista olan takaa porukalla. Perjantai-lauantai yönä laiva keikku tajuttomasti, mielenkiintoista tanssia. Mut oli hauskaa, kun juhlittiin siin sit porukalla (paitsi jotkut ikävästi kärsi merisairaudesta tai muusta huonosta olosta) :) Tosin saksankieliset taas enemmistönä, joten keskustelu saattoi kesken kaiken muuttaa kieltään. Niimpä olenki kehittänyt tavan olla kuuntelematta puoliakaan juttuja, älkää siis ihmetelkö kun tulen Suomeen ja olen kaikissa keskusteluissa omissa maailmoissani.

Riika kohdattiin lauantaina, enemmän tai vähemmän nuutuneella porukalla. Sitä se teettää:) Kaupungil palloiltiin yhdestätoista puoli neljään tai jotain, meni noi aikavyöhykkeet sekaisin. Onneks ryhmässämme oli yks saksalainen, joka perusjärjestelmällisyydessään päätti meille reitin ja ohjas parin kohteen luo. Lähinnä sellaisii perusjuttui, kuten vapaudenaukio, vanhaa kaupunkia, iso markkinapaikka yms. Tietysti olis voinu ottaa kohteista selvää jo etukäteen eikä vasta tänää Tukholmaan palattuaan:) Mut Riika näytti molemmat kasvonsa, hienot vanhat rakennukset, ne kaikki neuvostoliittomaiset patsaat sekä todella ränsistyneet hökkelit ihan keskellä kaupunkia. Mielenkiintoinen.

Mut onpahan sielläkin tullut käytyä nyt sitten. Takasintulomatkalla laiva ei keikkunut niin paljoa. Porukka oli vaan edellisestä illasta niin nuutunut, että ilta meni rauhallisesti. Vähä yritettii pitää hyttipileitä tai viihdyttää itseämme latvialaisten karaokella, mut rauhallisesti. Se olikin outoa, kun laivalla tuskin kukaan puhui suomea. En muista koska olisin sillee ollut laivalla!

Tää päivä onkin sitten ollut turha:) Onneks ei ole koulun kanssa niin tiukkaa, että tarvisi mitään tehdä, mutta kyllä silti tälläinen jumittaminen ärsyttää. No itku pitkästä ilosta ja niin edelleen. Uusi viikko alkamassa, eikä tietoa mitä tuo tullessaan. Huoh, nyt on niin väsynyt että koti-ikävä nostaa taas päätänsä...

STHLM by evening

Tänään kävi ekan kerran sillee, et mulle vaihdettiin palvelukieli englannista ruotsiksi, hihii:) Enkä sanonut ehkä kuin Hej kahvilassa (muutoin puhuimme englantia ystäväni ja yhden ruotsalaisen kanssa)..hän sanoi oikein et "sulle voikin varmaan puhua ruotsia" ja mä olin et Joo :) Pienestä voi tulla iloiseksi. Tämä tilanne tuli, kun oltii haastattelemassa mun ikästä ruotsalaisen pikkufirman (ja melko uus) CEOta. Mut je, haastattelu meni loppujen lopuks hyvin, aika perustutalainen poika oli:)

Tänään kävelin sitten Tukholman rantoja odotellessani kansallismuseo-XQn alkua (ei niin kiva XQ kuin miltä kuulostaa). Oih, illan hämärtyessä ja myös pimeimmillään Tukholma on ihanaa aluetta. Kävelin Östermalmilta päin kohti Djurgärdenia ja ah, niitä ihania valoja, rakennuksia kaikkea. Rakastuin :) Mä pidän pimeästä, kun on valoja joka puolella:) Pidän myös keskustan tunnelmasta, kun ilta hämärtää ja ihmisiä silti valuu virtanaan kaduilla. Jossai joku soittaa poikkihuiluja ja toisaalla on joku tanssiryhmä esiintymässä.

Huomenna sitten lähtö Riikaan (mä en vieläkää oikei muista sitä, kun päätös tehtiin nii äkkiä). Eli vasta sunnuntaina takas tänne.

Kanelbullar

Tänää käytiin syömässä Tukholman isoimpia kanelipullia, tai ainakin Saturnuksessa he itse näin väittävät. Ja no, kyllähän niillä kokoa oli, jotta kolmeen pekkaankin aika lailla syötävää. Suosittelen ehdottomasti paikkaa, jos Tukholmaan joku eksyy. Ei halvimmat kahvit, mutta ystävällinen palvelu ja mukava paikka. Kyllähän siellä parituntinen vierähti tyttöjen kanssa juorutessa, fika-kulttuuriin voisi jopa tottua!

Muuten päivä onkin taas ollut aika saamaton:) Jos yhdet ruotsinläksyt ja kurssivalinnat keväälle on päivän saldo, niin ei hyvin mene. Todellaki, hassua alkaa jo suunnittelemaan kevättä, enhän mä muutenkaa tiedä tätä viikkoa pidemmälle mitä teen. Ja nekin suunnitelmat muuttuu, kuten tänää kävi..Ilmeisesti loppuviikosta on tiedos Riikas käynti. Katsotaan mitä siitäkin tulee. Huomisellekaan ei ole luentoja, mut olis korkea aika saada itestään jotain rutistettua... Tänää alottelin liikkumista afrolla, mut kyl huomaa et ei ihan viel terve ole :( Menis jo pois koko flunssa. Kello on taas paljon, joten jutun taso on alle nollan. Kai sitä voisi painua pehkuihin...tänää piti olla tiistaihuudot, mut mä en tajuu kun en kuullu mitää...joko olin tosi keskittyny johonkin muuhun tai ne on lopettanu perinteen :O mene ja tiedä...

kieli

Haluan myös vielä pyytää anteeksi tolkuttoman huonoa suomenkieltäni edellisissäKIN teksteissä. Yritän skarpata, mutta tiedättehän mut. Aatos lentää mie en ja kielioppi ei ikänä oo ollut mun vahva ala:).

Sauna-sisu.

Mielenkiintoista, tänään mulle selvisi, että sauna ja sisu ovat kuulemma vastakohtia. Professori kurssilla "leadership in cross cultural context" kysyi minulta mikä on sisun vastakohta ja olin häpeissäni kun en tiennyt. No sauna kuulemma! Suomalaisen sosiaalisuuden muoto. Hmm. Mä käyn usein yksin saunassa, joten mulle se ehkä henkilökohtasesti on hieman eri asia, mutta teekkarina pitäisi ehkä ymmärtää saunan rentouttava ja seurallinen muoto. No kaikkea ei voi tajuta.

Toinen mitä suomalaisista puhuttiin sillä luennolla oli tämä meidän tyyli puhua niin, että puheenvuorojen välillä on taukoja. Ehkä näin, mutta mielenkiintonen seikka oli myös se, mitä professori esitti erään suomalaisen todenneen, että bileissä se jonka kanssa suomalainen puhuu vähiten on hänen paras ystävänsä:) Ja se jonka kanssa eniten on vain joku muu uusi tuttavuus tai jotain:) Aloin miettiä että onko näin, mutta ehkä onkin. Usein menee mielellään ystäviensä kanssa juhliin, mutta jos siellä on muitakin kuin parhaita ystäviä, saattaa huomata keskustelleensa koko illan ihan jonkun muun kanssa, kuin sen joka on lähin ystävä. Hassua, mutta miettikääpä itse asiaa:) Toisaalta jos esimerkiksi huomaat toistuvasti keskustelevasi samojen ihmisten kanssa eri pippaloissa, eikö senkin pitäisi vain pikemminkin kertoa alkavasta kaveruudesta, jos kemuissa ei muuten ole läheisimpiäsi? Muutenkin koko läheinen ystävä teema on mielenkiintoinen. Milloin toisesta tulee niin läheinen, että sinun ei tarvitse huomioida häntä koko iltana ja siltikin tiedätte olevanne "yhtä".

Kurssi alkoi tänään käydä mielenkiintoiseksi, kun vihdoin päästiin tähän kulttuuriteemaan kunnolla käsiksi. Hauskoja teorioita ja huomioita eri kulttuureista oppii siinäkin kurssilla, jos vaan pitää silmät ja korvat auki. Joskus on vaikea positioida itseään kategorioihin, kun välillä tuntuu että suomalaiset olisivat lähempänä "muita pohjoismaita" ja välillä suomi onkin esimerkki toisenlaisesta käytöksestä. Hauskinta ja työläintä tulee olemaan se, että joudumme ryhmissä tekemään 15 minuutin näytelmät jostain aiheeseen liittyvästä teemasta. Saatanpa siis esimerkiksi joutua esittämään kiinalaista, nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.

Viikonloppu meni taas nopiaan. Perjantaina oli korridoor-pileet Halloween-teemalla. Olipa hauska hieman pukeutua ja juhlia. Porukkaa oli ja hauskaa pidettiin! Hassua oli kun tulin kotiin 3 aikaan yöstä ja omassa korridorissani oli vielä pileet käynnissä:) Kerrankin täälläkin jotain elämää. Lauantai menikin sitten vähän ohi. Kerrassaan odotin iltaa milloin pääsisin nukkumaan:)Sunnuntaina porukat ja Hannan sakki tuli sitten tänne. Jee:)

Oli kiva päivä. Ihme säätämistä tietenkin kun me ollaan kyseessä, mutta ei se mitään:) Kiitos käynnistä, piristitte päivääni:p Vaikka en mä tiä huomataanko mun poissaoloani siellä lain, kun Emmunkin mielestä asun mummulassa:) Hihii.
Mutta pian takaisin koululle harkkoihin ja sitten ruotsin tunnille. Olisikohan mun pitänyt tehdä jotain sinne..Hmm...

Huvitus.

Flunssa vaan jatkuu, nenä punasena täällä niistelen ja olo ei ole mairitteleva. Viime yönä saattoi olla kuumetta, ainakin heräilin yöllä ja olo oli sen mukainen. Tänään en tietenkään parantanut asiaa talsimalla sateessa Historialliseen Museoon. Mutta kannatti mennä, siellä on ilmaistorstai-illat (köyhä opiskelija, vaikka vihdoin tuli NordPlus-stipendikin). Museo ei tietenkään mikään kovin suuri ollut (no okei, tuskin montaa British Museumia maailmaan mahtuu), mutta mielenkiintoinen! Esihistorialliselta ajalta viikinkiaikaan ja keskiaikaan. Olin ihan lumoissani, kaikkea hienoa ja vanhaa sitä onkaan ollut! Miettikääpä jos viikingit olisivat miettineet kierrätystä, nii eipä meillä olis mitää hienoa jäljellä kertomassa heidän ajoistaan! No joo, olipa huono vitsi tähän väliin.

Tänään täs pää sekasi aloin pohtimaan, miten sitä näkee hieman etäältä elämänsä Suomessa. On kiva huomata, et pystyy näkeen sen hieman eri lailla, vaikka oikeasti ei niin kaukana olekaan tai niin erilaista elämää vietäkään, mutta kuitenkin. Näkee oikeasti mitä juttuja sitä kaipaakaan ja mitkä jutut aikoinaan oli tosi tärkeitä. Mitä juttuja piti itsestäänselvyytenä ja nyt tajuaa et miten pieniä asioitakin voi olla ikävä. Toisaalta näkee myös mitä kaikkea huvittavaakaan sitä on matkan varrella tullu tehtyä ja mihin tilanteisiin sitä onkaan joutunut. Parasta on kuitenkin, että koko elämä täällä on alkanu tuntua aika absurdilta:) On alkanu tuleen tilanteita missä on vaan hihitettävä yksikseen elämälle, ihmisille ja eritoten itselle. Et miten lähellä kaikkee entistä onkaan, mut miten joutuukaan mitä oudompiin tilanteisiin ja sopeutumaan mitä oudompiin käänteisiin elämässä:)

Olipa sekavaa ja korkealta ohi menevää, en jaksa sen paremmin alkaa availemaan, mutta oikeasti olenko tulossa vanhaksi vai onko tää muutos saanu aikaan tän et tää koko elämä tuntuu vaan yheltä huvittavalta sketsiltä mis mikää ei toimi niikuin käsikirjotus sanoo:)

flunssa

Sellanenkin sitten iski päälle, huoh. Taitaa olla epäterveelliset elämäntavat, kun mulle iskee oikein kunnon nuha kerrankin. Tosin lauantaiaamuyöstä sateessa seisominenkaa ei varmaa auttanut asiaa mitenkään. Mut se nyt vaan ärsyttää koko flunssa, kun hengittäminen on nii vaivalloista eikä voi liikkua. Noh, koetetaan parannella sitä eikä nyt pariin päivään pippaloida:p

Tosiaan sunnuntaina tuli kiire kemuihin, josta sitten oikeastaan myöhästyin 2,5 tuntia:) Mut syy oli se, että mentiinkin eka kaverille laittamaan ruokaa. Mä oon nyt pariin otteeseen katsellu miten wieninleikettä tehdään, joten enköhän pian uskaltaudu itsekin kokeilemaan:) Pitäis suomessaki alkaa harrastaan enempi yhes kokkailuja, koska se on oikeesti hieno tapa viettää iltaa, kun kerätään iso porukka kokkaileen. No tietty on eri asia kokkailla korridoorin keittiössä kuin jossain pikkuyksiön keittokomerossa, mutta kuitenkin.

Miten musta tuntuu aina, et proffilla on jotenki hassu suhtautuminen ulkkareihi. Toisaalta ne on tosi innolla kuuntelemas eri näkökulmia eri maista, mut toisinaan he tuntuu jopa naureskelevan sille kaikelle hälinälle, jota perusulkkariporukka yleensä aiheuttaa luokassa. Ainakin tänään proffa naureskellen katteli luokkaa ja pyöritteli päätänsä. Höh. Täl uudella kurssilla on taas tilanne, että pitäisi ottaa yhteyttä johonkin oikeeseen "johtajaan" ja haastatella häntä. Mietittiin tässä, et miten ihmeessä ruotsalaisilla yrityksillä riittää intoo olla tälläsis mukana, jos joka ihme kurssilla on joka vuosi jotain tälläsii harkkoi mihin pitäisi osallistua...Luulisi jopa olevan helpompaa, että tietyt yritykset olisivat jo alusta valmiina kontaktina...No okei, onhan maailmas yrityksiä, mutta silti...

Tänään taas jouduin tilanteeseen, jossa yritin selittää ihmisille miten pukeutua talvea varten. Tosi vaikeaa!! Kun ei se tunnu riittävän, että käskee pukemaan monta kerrosta ja vaikka villapaidan.. Siltikin kylmän kestäminen tuntuu olevan joillekin korkeamman luokan matematiikkaa vastaavaa salatiedettä...En mä itse sen kummemmin ehkä pohdi mitä vaatteita..no talvivaatteet ja tarpeen tullen lämmintä alle:) Parasta on joskus pelotella ihmisiä, että mä tykkään eniten -25 asteen pakkasista (no oikeestikin se on oikeeta talvee musta) mut sit ne on ihan kauhuissaan. Sitten on kyl todettava, et tuskin Tukholmas ennen joulua sellasia on lainkaan, jotta ne rauhoittuu:) (tänään kyseessä oli malesialainen tyttö, joka ei oo ollu ennemmin euroopassa ja aina asunu "kuumissa" olosuhteissa)

Eilen oltii SwedishSociety-kurssilta XQlla tekniikkamuseossa, yks opas vaikutti hullulta tiedemieheltä, mut muuten melko tylsä paikka. Muuten on taas edellee jääny toi turisteilu vähemmälle viimeaikoina, tarvis varmaan taas alottaa. Tänää olis yhen saksalaisen farewell-partyt, mut suomalaisena, kun oon jutellu tyypin kans 5 minuuttia sunnuntaina, on ehkä vähä vaikea tosta noin vaan mennä ja osallistua...no okei, ehkä olisin menny, jos olo ei olis mikä nyt on ;)

Mut kauheeta! Lauantaina on jo marraskuu, mä en halua et aika menee näin nopeaan!

saksankieli

Jos haluat parantaa kolmea kieltä samalla kerralla, tervetuloa ruotsiin. Tänää alkoi jo naurattaa, kun pienen ajan sisällä olen jotenki joutunut porukoihin, jotka koostuu pelkästään saksaa puhuvista ihmisistä! Oikeesti, vähä tulee tunne et olis kiva, jos olis ees vähä sitä joskus opetellu, kun ei tajua mitään, mitä ne puhuu:) Kyllähän ne joissai porukoissa alkaa puhuun mulle englanniks, kun hihitellen yritän pohdiskella mitähän ne meinaavat..mut ei aina. Parasta oli eilen kun intialainen alko puhuun mulle saksaa, koska hengaan kavereiden kaa, jotka puhuu vaan saksaa...Huoh:) No mukavii ihmisii, ei siin, mut joo, hassua...

Ruotsinkielisiä ihmisiä etsiskellessä...:)

Q1

Ensimmäinen kvartaali alkaa oleen pian takanapäin, täytyy varmaan alkaa tekemään osaria julkastavaksi:)

Perjantaina oltiin K:n kans reippailemassa Tyresöössä. Aika kylmä ja tuulinen ilma oli ja paikka ehkä pienempi kuin kuvitteli, mutta mukavaa oli. Kerranki tuli tehtyä jotain terveellistä, kun käveli aamupäivän mettässä. Voin kuvitella et joillekin kaupunkilaisille tollaset järkätyt luontopolut on henkireikä. Itelle ne on kivoi, mut mettään pääsee muutenkin:)

Eilen kahviteltiin kavereiden kaa GamlaStanissa, aika turhauttavaa löytää vapaata paikkaa lauantaipäivällä kaikkien turistien seasta. Illalla oli etkot hienolla Tukholma-näköalalla yhen tutorin luona. Tosin ei siellä ihan hirveesti porukkaa ollu ja niistäkin suurin osa suomalaisia:) Sitten koululle kemuihin. Tenttiviikon loppua juhlittiin siellä vähä joka paikassa. Ite käytii parilla kiltiksellä melko isoissa pippaloissa, hauska ilta kaiken kaikkiaan, vähä taas tuli harjotettua sitä ruotsinkieltäkin, vaikka muuten aika lailla ulkkariporukassa pyöriikin.

Tänään siivouspäivä, mun vuoro siivota keittiö...mut täytyy myöntää, ei siitä tällä effortilla minkäänlaista saa...Mut nyt täytyy lopettaa, koska kohta meen johkin tosi outoihin korridoor-pileisiin, en oo vieläkää varma et miks ja mis ja mitä:) Mut sinne silti, täytyy tuumailla enempi myöhemmin...kunhan tein pienen brieffauksen!

Metro.

Tänää tajusin, yhden seikan mikä tekee metromatkustamisesta mukavaa, verraten siihen mitä mielikuvia maan alla liikkuva koje itellä herättää. Metrossa näkee kyllä ihmisien kirjon kokonaisuudessaan, ja mun lempiharrastusta, ihmisten tarkkailua, on helppo harrastaa:) Siellä niitä vilistää vierivieres maalintahraisia työmiehiä, pukupäällä olevia businessihmisiä, perheenäitejä, rakastuneita pariskuntia, vanhoja ladyja ja kikatteleva kovaääninen nuorisojoukko. Tänäänkin matkustin hieman kauemmas Kistaan tutustumaan ostoskeskukseen ja puolentunnin aikana näki monenlaista. Toiset puhuu kovaa puhelimeen (hands-freet on in täällä) ja toiset lukee lehtee tai kirjaa, jotkut juttelee kovaan ääneen ja toiset tuijottaa visusti ulos. Aina pitää miettiä, et mihinhän kukakin on menossa ja miten se juuri nyt on tähän vaunuun astunu:) Ei oo tylsää mun elämä:p

Mikä tekee metromatkustamisesta vähä vähemmän kivaa, on mun pieni ahtaan/suljetunpaikan kammo. Pari kertaa metro on pysähtyny jostain syystä keskelle tunnelia ja siinä saa hieman keräillä itseään, ettei paniikki iske kovin kovaa. Mut yleisesti oon kyl sinut metron kaa, en edes töppäile sillä niinkuin bussilla yleensä (nim. ei se yöbussi siitä mennyt hervannassa).

Tänää harrastin myös sitä "katotaan summittainen ohje kartalta ja yritetään löytää perille"...No en löytänyt, ens kerralla uudelleen, en viittinyt keneltäkää kysyä, koska en ollu varma oonko oikeesti siellä päinkään:) Mut nyt tiedän miten kohteeseen pääsen.. No mutta tulipahan sitten tutustuttua Solnaan hieman ja oli kuitenkin kaunis syksyinen päivä!!

Tentti.

Jee, ensimmäinen tentti ohi. Tosin se oli aika jäätävä, käsi on totaalisen krampissa neljän tunnin kirjoittamisen jälkeen! Edellisessä tekstissä puhuin kansainvälisyydestä...suurin osa ryhmästämme ei puhu ruotsia ja tentin valvojana oli vanha hellyyttävä herrasmies, joka ei oikein tahtonut kuulla. Niimpä se selitti kaikki asiat juurta jaksaen ruotsiksi, eikä oikein tajunnut, ettei kukaa oikein ymmärtänyt häntä..Ei oltu taidettu mainita hänelle että kyseessä on ulkkariryhmä...Tosin hämmästys oli suuri, kun vihdoin saatiin selvitetyksi hänelle että suurin osa ei ymmärtänyt, niin herrahan alkoi puhumaan melko sujuvaa englantia! Hienoa:)

Nyt on käsi sitten kipeä..Onneksi on pari päivää vapaata (muutama koulujuttu vain) ja sitten alkaakin jo uusi rupeama. Tänää taas Allhusetiin illalla? Mähän käyn opiskelijapippalois useemmi ku TTYltä:) Tosin Susannen kanssa häivytään kotiin aina 11 aikaan, kun ollaan nii vanhoja:)

Tänää roskapussia viedessäni totesin, et oikeestaan kaikesta huolimatta Lappis on aika kotoinen paikka. Vieläkun sais kaikki kivat ja rakkaat ihmiset lähelle, niin voisin kuvitella hyvinkin viettäväni koko opiskeluaikani tälläses paikassa. Nopeeta sitä tottuu siihen, et illalla keittiös saattaa hyvinkin olla 10 ihmistä ja yhtä monta pataa porisemassa:)

Aamu.

"Is there anyone here who can't understand swedish?" Tukholma osoittautuu edelleen melko kansainväliseksi ja vieraanvaraiseksi. Perusjumpassakin tuo kysytään melko varmasti alussa ja jos joku osoittautuu pelkästään vieraskieliseksi ohjeet pyritään antamaan myös englanniksi. En tiedä johtuuko se itsellä siitä että on ulkomaalainen ja aika lailla hengaa muiden kuin ruotsalaisten kanssa, mutta toisaalta tällainen kansainvälisyys on ongelmakin; ei ikinä tiedä millä kielellä ihmisille puhua :) Kun tekisi mieli puhua ruotsia, mutta on tilanteita jossa huomaa, ettei vastapuoli ymmärräkään sinua:) Miten sitten itse reagoin ekana olleeseen kysymykseen? Alussa en paljastanut itseäni, koska en halunnut että minun takiani joudutaan puhumaan englantia (ehkä myös siksi, että perusluonteellaan ei halua paljastua "ulkkariksi"). Tänään tajusin, että niijoo, ehkä nykyään en reagoi siksi, että oikeasti ymmärrän! Tai no en ihan kaikkea, mutta andas in andas ut, eipä siinä kummaa kielitaitoa tarvitse :)

Tänään oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun heräsin torkuttamatta!! Saavutus sekin, tosin heräsin itseasiassa jo ennen kellonsoittoakin! Parempaan päin menossa. Kunnon syksy alkaa hiipiä tännekin päin, tajusin tuossa kävellessäni, että normaalisti tähän aikaan olen jo alkanut pohtia joululahjoja ;) ehkä siis pitäisi alkaa, eikä vaan viipottaa.

Saunaan.

Jei, pääsin saunaan! Tosiaan, käyn tossa yliopiston hallilla jumppailemassa ja kappas, siellähän on sauna käytös kaiken päivää, joten eikun jumpan jälkeen löylyihin. Olin onnellinen, pienet asiat tekevät onnelliseksi:) Ehkä se on hyvä suunta elämälle. Vieläkun lisään joogakertoja viikossa, nii musta tulee harmoninen ja tasapainoinen ihminen. Se olisikin ehkä tarpeen.

Viikonloppu on kulunut melko lailla sisälle linnoittautuneena. Jotenkin kun kerrankin olisi aikaa lukea tenttiin, niin sitä haluisi oikeasti lueskella... Eri asia on, onko se ollut kovin tehokasta, tämä minun lukemiseni. Mutta toisaalta, olen nauttinut siitäkin, että välillä saa vaan olla möllöttää, ehkä rahjautua jumpalle, lähiIcaan tai jopa omaan keittiöön:) Perjantaina tosin vierailin arkkitehtuurimuseossa (vapaa pääsy perjantai-iltaisin). Siellä oli näyttely Barcelonan erilaisista, mitä mielikuvituksellisemmista, kohteista, huoh, ehkä mä sinne vielä joskus matkustan kattoon niit omituisuuksia inreallife. Samalla huomasin, että oon samoillu siellä sun täällä, mutta oikeesti jättäny melko suuren osan Tukholman keskustasta huomiotta. Täytyykin joskus tentin jälkeen (no life before), ottaa kamera käteen ja lähtee kävelylle. Osui bussista nimittäin silmiini muutama hieno kohde.

Totesin muuten tos loppuviikosta, ettei parane kauheesti valittaa korridoor-asumisesta, mulla nimittäin on sentään oma huone. Kiinalainen ystäväni (mä oon huono oppiin niiden nimiä, anteeks), totesi, että he asuvat perinteisesti noin kahdeksan henkeä samassa huoneessa, ehkä jopa kerrossängyissä!! Heillä on myös yksi iso kollektiivinen pöytä huoneessa, mutta opiskeluista siellä ei tule oikein mitään. Toisaalta paikka on kai lähellä koulua. On se kiva, että pääsee välillä tänne oman huoneen rauhaan, vaikka meno muuten olisi riehakasta täällä... Tosin samalla hän totesi sarkastisesti, että tämä nyt johtuu vain siitä että heitä kiinalaisia on aivan liikaa:) Oli myös hauska todeta (itse mietti et voiko asiaa ottaa puheeks) että he aika avoimesti puhuvat (ja kritisoivat) sitä että heillä on vaan yks puolue ja se päättää kaikesta ja esimerkiksi sensuroi internettiä yms. Periaatteessa siihen siis mukaudutaan, mutta kritisoidaankin ainakin ulkomailla avoimesti.

Mun ruotsalainen kämppis on tehnyt ilmeisesti päätöksen, että se puhuu vaan ruotsia mulle. Ehkä se on mun kannalta hyvä, nyt vaan pitäis keksii enempi puheenaiheita, ruotsiks:P Hassuinta oli, et hän puhu mulle ruotsia, vaikka sillä oli kyläs kaveri, joka puhu vaan englantia. Niimpä ne keskenään puhu englantia ja mä E:n kans ruotsia (huonolla menestyksellä, mutta minkä sille voi kun toinen alottaa puhuun pelkkää ruotsia). Sekavaa touhua:)

Mä jatkan tutustumista projektin johtamisen ihmeelliseen maailmaan. Nyt alkaa kostautua se, ettei koko periodin aikana lukenu enempi...Kuuteen pisteeseen kuitenki vaaditaan varmaan jo jotain:)

Vi ses! Hejdå.

Hali.

Arki painaa päälle:) Tenttiin pitäisi lukea tänään ja ulkona sataa vettä, joten olotila on ihanan pirteä. Toisaalta on ihan kiva käpertyä sängylle lukemaan projektinjohtamisen uljaasta maailmasta, eikä tarvitse vääntäytyä ulkoilmaan. Syksy on edelleen värikkäimmillään, mutta pikkuhiljaa alkaa lehdet tippua ja talven tuntu hiipua tännekin päin. Tosin en usko, että kunnon talvea tänne saadaan ennen joulua millään. Etelä-Eurooppalaiset ystäväni on olleet melkein huojentuneita asiasta. Tosin toiset haluaisi kovasti mennä lumisotaa tai tehdä lumiukkoja, ennenkuin niiden puolivuotinen on täällä ohi. Sen verran aikaa täällä jo viettänyt, että on hauska huomata, että koululla tai täällä Lappiksen tienoilla alkaa oleen jo paljon tuttuja naamoja ja hyvänpäiväntuttuja muutenkin.

Tiistaina olimme tuta-ulkkariporukalla tutustumassa Nobel-museoon. On se kyllä aikamoinen instituutio, ja kaikki perustuu yhden ihmisen testamenttiin, jossa määritellään mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta vaikka Suomessakin siitä kovasti uutisoidaan (eikä vähiten Martti Ahtisaaren takia tällä hetkellä), niin on se aivan eri lukemissa Ruotsissa. Nyt pitäisi vaan sitten löytää joku ruotsalainen kaveri, jolta saisi tiketin Nobel-banquettiin tai tietoa miten pääsisi töihin jatkoille:) Kuulemma joka vuosi tilaisuudessa on opiskelijoita, töissä tai juhlimassa, sepä olisikin jotain.

Kulttuurijuttua...yhden saksalaisen mielestä suomi kuulostaa aggressiiviselta kieleltä. Onkohan asia niin, vai johtuukohan se mun puhetyylistä??:) Yks autohullu saksalainen oli ihan kateellinen kun suomes saa käyttää nastarenkaita. Lisäks parin suu loksahti auki ja vaihdettii kummastuneita katseita kun kerroin Suomen väkiluvun. Berliinissä on kuulemma yksistään samanverran porukkaa:) Jepjep.

Yhdes pubis pohdittiin kiinalaisten kans rakennustaiteen eroja ja samankaltaisuuksia länsi- ja itämaissa. Esimerkiksi kattoreliefit on olemassa kummassakin, mutta kuvateemat on eri. Täs tapaukses meillä enkeleitä yms. antiikin hahmoja, heillä useimmiten lohikäärmeitä. Kuinka moni mieltää lohikäärmeet ennemminkin pahan ilmentymäks kuin iloiseks asiaks? (okei okei, lohikäärme Puff on varmaa aika sulonen otus, mut kuitenki) Kiinalaisten mielestä oli ihmeellistä et monet länsimais tekee niin, koska heille lohikäärmeet on useimmiten hyvä asia. Mielenkiintosia keskusteluita sitä voi syntyä. Itävaltalaisten kans puhuttiin lähinnä siitä, että molempien jalkapallojoukkue ei oo kovin hyvä edes euroopan tasolla:)

Sitten kysymys. Ootteko koskaan miettinyt miten halaatte?? Sain kuulla että halaan samalla tavalla OUDOSTI kuin ruotsalaiset, ikään kuin "yläkautta"...tekeekö joku myös siellä samoin? :) Se oli eräällekin saksalaiselle perin outoa, he kun ovat tottuneet halaamaan "alakautta". Onpa vaikea selittää näin sanoilla, mutta koettakaas:) Outoihin eroihin sitä voi törmätä, enpä ole tuotakaan ennen ajatellut, mutta arvatkaas vaan kuinka nyt mietin joka kerta halates, että minne kädet pitäisi laittaa :) Entiedä johtuuko erot oikeasti yksilöistä, mutta S:n mielestä ruotsalaisilla on pääosin samanlainen tapa kuin minulla....

Mutta nyt takaisin tenttikirjan pariin, vai mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi, ettei tarvitsisi....

Pussochkram.

Sauna.

Tänään se sitten iski. Kaipuu saunaan. Olen lueskellut että täällä Lappiksessa joku yleinen sauna pitäisi olla, mutta se vaikuttaa hämärältä koko systeemi. Mutta tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että huomenna saatan mennä ottamaan asiasta selvää. Huoh!

Olotilaan saattaa vaikuttaa se, että olen ulkoillut melkein koko päivän. Lähdettiin aamutuimaan junalla Uppsalaan turisteilemaan. Vettä tulla tihuutti koko päivän, mutta iltapäivän edetessä sää muuttui sitten ihanan syksyiseksi. Kaupunkina Uppsala vaikutti jotenki todella pieneltä, vaikka Tampereen kokoinen sen pitäisi kai olla. Pyörimme kaupungilla, tuomiokirkko oli tietty pakko nähdä, sitten teimme myös yli tunnin kävelymatkan GamlaUppsalaan...tultiin kyllä bussilla takaisin...etäisyyksien hahmottaminen on helppoa:)

Ah, tuomiokirkko on taas näitä paikkoja mistä tykkään, historian havinaa, mahtipontisuutta ja kaunista arkkitehtuuria. GamlaUppsalassa oli pienempi, mutta vanhempi kirkko (ja ihana kirkko-opassetä, joka oli innoissaan kun joku kuunteli sen juttui), samoin siellä on näitä kuninkaiden hautakumpuja, jotka näyttää todella abstrakteilta keskellä alavaa maata. Bussikuski totes meistä, et mä olin ainoa joka näyttikin suomalaiselta:) Meriitti?

Oon käyny Uppsalassa joskus 10-ikäsenä ehkä. Hassua, miten toisaalta ei voi hahmottaa kaupunkia sinällään, mutta tietyt paikat oli sellaisia, et tämän olen nähnyt ennenkin. Ainakin ne kummut oli tehny sen ikäseen vaikutuksen, koska ne muistin todella elävästi! Mutta joo, jos vaan on aikaa ja innostusta, nii on Ruotsis muutaki kuin Tukholma, et sinne vaan =)

Eilen aloin miettimään asuntoni mustbe ja shoulbe elementtejä. Pöytä, tuoli, sänky ja petivaatteet sekä kaapit, siin ehkä ne mustbeet, omien vaatteiden ja tarvikkeiden lisäksi, tässä maailmassa. Sit mietin et tulisinko toimeen ilman shouldbe-elementtei. Alussa ajattelin, et joo, en mä mitää mukavuuksia tarvitse, viihdyn täällä jo muutenkin. Eilen muutin mieltäni. Tein IKEA reissun ja ostin muutamia shouldbe-juttuja, tai ainakin tän kokemuksen jälkeen luokittelen ne shouldbeeksi, koska ne nosti arvostusta. Kyllä matto ja pöytäliina teki mut heti ilosemmaks ja tää asunto tuntuu nii kotosemmalta. Pieni panostus, suuri ilo:) Vaikka en nyt sanois vieläkään tätä erityisen kodikkaaksi tms, mutta kuitenkin, jaksan lusmuta yhä enemmän kotona:p

Viikot ne vierii, huomenna olisi paljon koulujuttuja luvassa, sekä siivousta. Ens viikko vielä koulua ja sitten tenttiviikko. Se tarkoittaa pian sitä et eka periodi Ruotsissa klaarattu melkein (no vielä on paljon työtä edessä, mutta kuitenkin)...hurjaa.

Kulttuuria

Aloin tässä miettimään, onko ihmisillä kuinka erilaiset siisteyskäsitykset ja mistä ne kumpuaa. Onko "puhdas" todellakin käsite joka on jokaiselle eri, vai onko niin, että toisten mielestä puhtaus ei ole tavoiteltavaa tai jotain. Tietenkin osa tästä puhtauskäsityksestä tulee varmaan opittuna vanhemmilta lisättynä omaan laiskuuteen, mutta jos tavoitteena on puhtaus niin onko se eri asia eri ihmisille? Tietenkin puhtauksissa on eroa, mutta jos puhdas tila, missä käsitellään ruoka-aineita, näyttää ennemminkin homelaboratoriolta, nii missä syy? Tietääkö joku? Mietin vain, että onko se ehtimättömyyttä/laiskuutta vai todella kulttuurien välistä eroa. Ainakin ruotsalaisen ja saksalaisen näkökulmasta "likainen" on melko sama termi, pienellä otoksella. Pohdintoihinihan ei millään tavalla liittynyt meidän keittiömme:) Enkä siis oikeasti tarkoita tätä pahalla, kunhan mietiskelen. Tähän mennessä olen vain sopeutunut tilanteeseen, sillä oma siivousvuoroni ei ole vielä koettanut. Toisaalta en usko että silloinkaan saan paikasta laboratoriotestit kestävää, sillä vahinko on tapahtunut jo kauan ennen meitä...

Toinen mihin törmäsin tänään, oli luonto. Olin kävelyllä läheisessä puutarhassa. Sieltä löytyy kaikkea kaunista, upeita rakennelmia ja sen sellaisia, mutta toisaalta, se on niin luonnollista minulle, että luontoa pidetään arvossaan. Iranilainen ystäväni totesi, että tälläistä paikkaa ei oikein voisi olla normaalisti Iranissa, sillä siellä ihmiset ei sinällään kunnioita luontoa. Minkään ei anneta olla luonnontilassaan. Outoa, mutta opettavaista. Lisää merkintöjä listaani asioista jotka ovat samankaltaisia Suomessa ja Ruotsissa, mutta eri lailla muualla.

Eilen suunnittelin meneväni museoon, mutta ovella tajusin että suurinosa näyttelyistä oli rakennusvaiheessa (kuka lukee nettisivujen pienet präntit, jokaisen näyttelyn osalta erikseen). No tein taas normaalin päätöksen ja lähdin kävelemään päämäärättömästi jonnekin. Eksyin kivoille pikkukujille jotka nousi ja laski miten sattui. Tupsahdinpa muutamaan taidegalleriaankin. Oli upeitakin töitä. Tosin siinä vaiheessa, kun eräs hellyyttävä vanha nainen osti Göte Karlssonilta 3800 kruunulla pienen taulun (oli nätti), totesin että kai minunkin tarttee alkaa näyttää rikkaalta taiteisiinsijoittajalta, että uskallan vierailla paikoissa. Joku myös oikeasti ostaa tauluja tuosta vaan, eikä vain käy ilmaiseksi Gallerioissa huvin tähden:)

Nukkumiskierteeni on pahenemaan päin. Nukun liian pitkiä yöunia, en saa itseäni ajoissa sängystä ylös ja olen kuoleman väsynyt jo seitsemältä illalla. Ei hyvältä näytä. Mitenhän sitä saisi aikaan muutoksen elämässää, kun toi torkun painaminen aamuisin on vähän liian automaattista nykyään. Hyi minua. Syytän syksyä, vaikka siitä pidänkin.

Finsk soppa

Suomalaisillahan on tunnetusti aina tarve tietää, mitä muiden maiden kansalaiset ovat meistä mieltä. No erään illallisen ohessa yritimmekin kysellä ruotsalaiselta ystävältämme Wallelta, miten hän näkee suomalaiset. No lopulta sivulauseesta saimme kerättyä tämän yhden näkökulman, miten meidät jossain päin maailman kolkkaa (Ruotsia) nähdään...Eli W kysyi, tiedämmekö mitä on finsk soppa? Tiedättekö te? Vapaasti suomennettuna se on sellainen, jotta kattilaan laitetaan yksi papu ja sitten sinne kaadetaan pullo vodkaa. Tämä siis jatkoi edellisiä kuulemiani näkökantoja siitä, että suomalaiset juovat paljon. Mutta onko se totuus? Miten me muka eroamme Ruotsista tai Venäjästä? Meitä kolmeahan sanotaan joksikin "vodka-belt"ksi, tms, koska näillä main juodaan niin paljon alkoholia. En nyt jaksanut koluta mitään tilastoja, mutta olisihan se mielenkiintoista tietää, onko maineessa perää.

Minä en tietenkään pienentänyt mainetta toteamalla, et en oikeastaan pidä pavuista, tai että insinöörimielelläni heti huolestuneenä kyselin, että ei kai sitä keitetä sitä soppaa, alkoholihan haihtuu!

Syksy

Yks plussa lisää ulkkarointiin. Koska ainakin mulla koulua on määrällisesti vähemmän, pystyy kaiken perusulkkaroinnin lisäksi oikeesti keskittymään ympäristöönsä. Taito, mikä normihektises elämäs tuntuu katoavan. Tänäänkin oikein täytyi pysähtyä hevoskastanjoiden alle puistotielle, et kui kaunis syksynen luonto voikaan olla. Suosittelen pysähtyyn välillä. Täälläkin joskus tuntuu kiire valtaavan alaa, mut sit on vaan otettava aikaa itelleen. En kai tänne tullut ressaamaan?

Aina ei tarvi mennä merta edemmäs kalaan, sanotaan. Tai Ruotsia edemmäs vaihtoon tutustuakseen erilaisiin kulttuureihin. Tässä tänään tajusin mitä tää kaikennäkönen omituinen käytös tääl korridooris on ollut, mut tietenkin Ramadan kuukausi tais juuri mennä ja tossa 2. päivä, eli eilen ne sitten juhli sen loppumista. Eli enää ne ei pakosti syö vain yöaikaan! Enpä sitäkään sitten aiemmin tajunnut, mutta kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Ehkä sitä pitäisi kysellä enemmän, mut kommunikointi ei ole aina helppoa, kun toiset ei paljo puhu.

Yks juttu mistä oon keränny tilastoa on se, kuinka moni ihminen tietää Tampereen, kun sanoo olevansa Tampereelta (ihmiset ilmeisesti tietää vain Helsingin ja silti kysyy mistä päin Suomea olen..) Eli kyllä, luvattoman monen naaman ilmeitä on ollut hauska lukea kun niillä ei ole aavistustakaan tuon ihanan kaupungin olemassa olosta saati sijainnista. Lisäks muuten tapasin taas yhden suomalaisen joka ei kyllä suomea osannut nimeksikään, hassua.

Sataa

Sataa, sataa, huoh, ehkä mun olis pitäny mennä johki mis paistaa aurinko, ku tää sää vaikuttaa nii vahvasti. Voisin nukkua aamuisin vaikka kuinka pitkään, kuinka kamalaa!

Tänään sain sit Skatteverketistä henkilötunnukseni, hurjaa. Kuulun ruotsalaisiin osittain, hurjaa. No onneks se sentään on ulkomaalaisten numero ja ehkä vielä Suomen passini toimii:) Ei sentään kokonaan tarvi ruotsalaiseksi muuttua. Tosin en ole vielä oikein päässyt selvyyteen et mitä siihen kuuluu, ruotsalaisuuteen nimittäin. Ruotsalaisiin on vähä vaikea tutustua, ainakaan ainoa ruotsalainen kämppikseni ei ole niitä puheliaimpia ihmisiä. I:n kiltiksellä tutustu muutamiin, mut kuten jo todettu, ulkkarina meno kuokkimaan toisten pileisiin ei oo helpointa.

Missäs mun lukuisat vierailijani viipyy? :) Matkoja varaan sieltä, musta tulee pian tosi hyvä Tukholma-opas nimittäin. Eilen vierailtiin yhdessä ruotsalaisten ylpeydessä, Vällingbyyn lähiössä, joka on rakennettu 50-luvulla tietynlaiseksi ABC-kaupungiksi. Huhtikuussa sinne avattiin uusi kauppakeskus, mutta muutoin ruotsalaisten rakennussuunnittelijoiden innostus hymyilyttää. Ymmärrän, että paikka on joskus ollut kaupunkisuunnittelun edelläkävijä, mutta tarviiko sen vieläkin olla jotain uniikkia, varsinkaan jos se ei näytä siltä? No ehkä se on osa tätä Pohjoismaalaisuutta, jos kerrankin jotain ollaan noteerattu ympäri maailmaa, siitä ollaan ylpeitä vielä 50 vuotta myöhemmin.

Mä kuvittelin et Ruotsissa asioita on totuttu organisoimaan. Olen projektikurssilla ja tänään oli lyhyet esitykset kunkin (40) ryhmän projektista. Netis oli hieno järjestys miten nää 40 ryhmää käy 3 minsan esityksen läpi 4 tunnin aika. Noh, lopputulos oli se, et proffa ilmoitti et saa esittää missä järjestyksessä tahansa. No porukka tajus sit et joo, helpointa saada joskus oma vuoro on jonottaa..Niimpä sit luentosalin reunaa kiersi tasainen jono, jossa ryhmät venasi vuorojaan, koska se vasta sekavaksi olisi mennyt jos keskeltä luentosalia oltais alettu arpomaan kuka aloittaa ekana :) En tiä kuka toisten esityksiä kuunteli,ehkei se proffakaan, joka tuntu olevan jossain ihan muualla ja naureskelevan hassuille ulkkareille.. Joo, ja 3 minuuttia, ei ole 3 minuuttia joka puolella maapalloa, pitäisi se tiedostaa ehkä myös. Mutta kyllä silti hieman laittoi hymyilyttämään, ehkä mä luotan liikaa sääntöihin ja järjestykseen:)

Jeps, kohta saksalaisia ruokia maisteleen synttäreille. Sen jälkee Allhusetiin, perinteistä keskiviikkoa. Viikonloppu onki omistettu projektille ja liikunnalle, ehkä nähtävyyksille taas:) Vises!

Julkkis

Eilen tuli hoideltuu asioita nii itäises kuin läntises Tukholmas. Östermalmilla haisee isojen autojen joukossa raha, mutta toisaalta sen ymmärtää, koska alueella on vanhoja hienoja taloja, mukavia puistokäytäviä, sekä muutenkin siellä on rauhallista ja siistiä. Tykkäsin. Fridhemsplanin lähellä olikin sitten taas vähän normaalimpaa kaupunkikuvaa. Hassua miten lähellä keskustaa se onkaan, mutta kuitenki muodostaa ihan oman alueensa, mut kai se niin aina menee isoissa kaupungeissa. Ruotsalaiset on osoittautunu melko ystävällisiks ja avuliaiks, aina kun kaivan mun karttani esille, vaan saadakseni selville missä olen (mähän en tietty ole eksynyt) niin usein joku tulee kysymään tarviinko apua. Mukavaa, tosin usein suomalaisena en halua myöntää olevani eksynyt, joten totean fiksusti et joo "ei mulla hätää, olen vain vaeltamassa ympäriinsä ja haluan tarkistaa missä olen". Tavallaan se noin onkin.

Illalla oltii sit DE:n ja Lapkon keikalla Slussenin Debaseris. Oli kyl kiva paikka, mut ehkä ruotsalaiset ei sinällää oo löytäny bändiä, koska porukaa oli melko vähän. Osan siitäkin muodosti pari suomalaista tyttöö, joukko sveitsiläisii tuttui sekä pari ahvenanmaalaista....mm. Tänään liityin loputtomaan turistivirtaan ja kävin kävelemässä taas GamlaStanissa. Se on niin ihanaa aluetta ja hintataso kahviloillakaan ei mun mielestä ole keskikaupunkia korkeampi, vaikka ehkä vois turistihintoja niiden olettaa olevan.

Taisin tänää törmätä ekaan tuntemaani ruotsalaiseen julkkikseenki täällä. Joakim Nätterqvistiin, joka siis on nimiroolissa Arn-elokuvissa. Huh:) Nyt pitäis tehdä kouluhommia, joita olen koko viikon vältellyt ja lisännyt stressiäni. Olis kiva viettää vuosi turistina palloillen kaupungis, mut kai sitä jotain muutakin on tehtävä, kun tänne ollaan tultu.

Meatball Master

Reissu Suomeen meni mukavasti. Jaksoin hengata päivän laivalla, yrittäen tehdä järkeviäkin juttuja. Häät oli mahtavat, kiitos niistä. Toivotaan et kaikilla muillakin oli yhtä mukavaa kuin mulla. Ja toivotaan et sermi on vielä pystys, vai kuin? Sunnuntaina aurinkoinen päivä Keskustorilla, kiitos siitäkin. Oli tosi luonnollista tulla kotiin, kuin ei olis poissa ollutkaan, mutta lähteminen oli outoa. Kun oikeasti ajatteli sitä, millainen "kotimatka" on...yö laivalla. Tottunu siihi et puol tuntii Hervantaan:) Ei ihan normaalia, mut toisaalta kun oli taas täällä, kaikki tää tuntu hyvinkin normaalilta. Kai sitä voi sanoo et oon jo kotiutunu.

Tosin jälkeenpäin Suomesta ei sit ookaan kuulunu kovin mukavia uutisia. Netin äärel kun on niin noi asiat saa tietoonsa hyvin äkkiä. Tosin kyl täälläkin iltalehtien etusivujen pääjuttu oli toi murheellinen tapaus. Tosi vaikee sanoo asiaan mitään, kaikki kokee sen tavallaan, mut uskon et kaikki kokee myös ahdistusta asian kanssa. Ei niin ylpeetä olla suomalainen.

Iloisempiin juttuihin. Tänää olin "I" killan kiltahuoneella (meitä vastaava) MeatballMaster kisassa, joka oli tarkotettu I:n ulkkareille. Tarkotuksena oli opetella tekee ruotsalaisia lihapullia tiimeissä ja paras tiimi voitti. No mä halusin tietty mennä kattoo miten ne ruotsalaiset lihapullat eroaa suomalaisista. En tiä, mut meitin tiimi voitti:):) Jejee!! Noh, ehkä mulla oli pieni etulyöntiasema, ainakin tiesin miten niitä pitäis tehä, verraten saksalais-itävaltalaisiin poikiin, jotka näytti olevan totaalisen hukassa:) Mut hauska ilta ja oli kiva tutustua ruotsalaisiin ja muihin tuta-ulkkareihin. Hassua oli, et meitä oli siel sit 6 suomalaista:) Ehkä me ollaan enempi tottuneita tollasiin "kiltajuttuihin" kuin muut... Ja kiltahuone oli niil kyl isompi..tosin niil oli siel keittiö ja ruokapöydät, koska tuol ei oo noit kouluravintoloita, joten porukka laittaa kiltiksellä ruokaa tai lämmittää sapuskojaan siel...sellaista.

Viikot menee nopeaan. Ens viikonloppuna on varmaa aika lailla kouluhommia, koska oon vähä ollu laiska tekeen mitään. Huomenna tutustuun sellaseen suomalaiseen kulttuuriin, mitähän se lie. Outo juttu koko Suomi. Nojoo, eli siis DiscoEnsemblen keikalle. Vois mennä nukkumaan, oon vähä yrittämäs herätä puol kasiks joogaan:)

Har det så bra!

Lehmät on kadonnu...

Suomalaisten maineesta...eilen illalla Allhusetin kemuissa, yks iranilainen: "Ah, you are from Finland, why you are not drinking? I've heard that people from Finland drink a lot."

Jepjep, hyvä porskuttaa. Huomenna siis matkustaan.

Kaikenlaista

Taas yks päivä tullu kulutettuu kierrellen kaupunkii vailla päämäärää. Satuin matkallani keskelle armeijan hevosparaatia ja FRA-mielenosoitusta. Se on hauskaa, kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista outoa, vaikka ei kovin suuressa mittakaavassa:)

Aamulla olin yltiöpositiivisen jumppaohjaajan Bodyvives-tunnilla. Mut hauskaa oli, ja mikä parasta, ei oikeesti tarvi ymmärtää sen höpötyksestä paljon mitään, sen kun seuraa mukana:) Samalla tulee kuitenkin kuunneltua ruotsinkieltä ja ehkä joku kaunispäivä mäkin alan oppiin tätä puhetyyliä:)

Täällä

Tukholmas sais kyl aika lailla rahaa palaan, jos vaan oikeasti raaskisi. Tänäänkin tein sunnuntaikävelyä ties missä ja vastaan tuli toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita odottaen että astuisin sisään. Asia erikseen on tietenkin keskustan vaatekaupat, niissä jopa minäkin innostun välillä shoppaamisesta. Enkä nyt puhu vaan siitä, että kiertelen kauppoja, vaan oikeasti innostun siitä, että tavara vaihtaa omistajaa ja saan jotain uutta. No en minä nyt sentään ihan mahdottomuuksiin ole alkanut, mutta vanha minä saattaa hyvin pian jäädä taka-alalle ja uudistan koko garderoobin. No ensimmäinen missioni on, että ennenkuin ostan mitään turhaa minun pitää löytää täydelliset talvisaappaat. Helpommin sanottu kuin tehty?

Puhutaan että Tukholmassa ihmiset on kovin muodikkaita. Olen onnekseni todennut, että myös ihan tavallisia tukholmalaisia löytyy, mutta toisaalta kyllä täällä pukeutua osataan keskimääräistä harkitummin. Ainakin välillä keskustassa tulee hyvin homsuinen olo, kun seisoo jonkun tukholmattaren vieressä, jonka "sekaiset" hiukset on huolella aseteltu suortuva kerrallaan ja jonku "repsottavat" vaatteet on oikeasti mietitty ja hankittu kalliilla. Look vain halutaan pitää hieman omituisena. Yksi asia, mikä on vaihtareiden keskellä herättänyt ihmetystä on hameiden pituus. Tai oikeastaan pituuden puuttuminen, se että kuinka nämä uskaltavat kulkea esimerkiksi keskellä yötä mekossa, jonka pituuteen laittaisin 20 senttiä ja kutsuisin sitä silti miniksi.

Mitähän sitä on tullut nyt tehtyä, hmm. Vähän koulujuttuja yritetty, yks projektityö on vähä liian ärsyttävä:) Sit oon yrittäny tutustuu asuinympäristöön lenkkeilemällä ja löysin muun muassa venesataman, jossa oli toinen toistaan hienompia ja isompia purjeveneitä:) Ja yks vaatimaton jahti:p Mä oon alkanu pitää lähikauppanani yhtä "markettia" jonne on kuitenkin varmaan 6 kilsaa matkaa. Mut oikee lähikauppa on nii olematon, ja toi markettikin on varmaan kolme kertaa pienempi kuin joku s-market duossa. Mut siihenkin kai tottuu.

Lauantaina käytiin kävelyllä Gamla Stanissa, mä kyl niin kaipaan kameraa. Se on hieno paikka, ja eiköhän sinne tuu vielä eksyttyy, kun sen kameran saan. Muuten lauantaina aloitin myös ruotsinkielen tehokurssin, kun kävin kattoon ruotsalaisen Arn-elokuvan, tosin ruotsinkielisillä teksteillä. Suosittelen leffaa, jos tykkää ritariromantiikasta:) Ennen leffaa tutustuin lisää söderin lähiöön, siel oli jotenkin kotosa olo, vähän yhtä nuhjusta kuin Tampereella:) Ihmisetkin oli normaalimpia kuin keskustassa ja pulsujakin löytyy:)

Illalla harjottelin lisää ruotsinkieltä. Itävaltalaisen Sabrinan luona oli korridor-partyt ja suurin osa siel asuvista on ruotsalaisia. Uskalsin jopa alkaa sönköttään niille jotain, mut onneks suurin osa niistä oli niin humalassa, et mä puhuin mukamas "tosi hyvin", jepjep.

Tänää ajelin metrolla johonkin ja kävelin sieltä päämäärättömästi koululle kirjotteleen ainetta aiheesta "Teknik på gott och ont". Jostain kumman syystä olen ollut täällä kohta 2 tuntii saamatta aikaan mitään järkevää:) Ehkä pitäisi alkaa töihin, et pääsee kotiin syömään ja nukkumaan, väsymys painaa, vanha ei jaksa valvoa. Tänää huomasin et tarvisin isin tänne, mun rannekoru meni rikki ja yleensä ensimmäinen teko suomes olis kiikuttaa se isälle korjattavaks:) No tarttee keksii jotain muuta, tai odottaa suomenvierailuani, joka muuten on ihan kohta. Jee, häät:)

Talo

Löysin upeen asunnon itselleni, tai no talon. 1700-luvulla rakennettu kivitalo. Sisustus kustavilaista tyyliä ja huoneissa kivat sinisellä koristellut kaakelitakat. Näkymä mäeltä suoraan alas Söderille ja merenlahdelle, Globenkin jopa näkyy. Harmi vaan, et luulen Tukholman kaupungin tuskin myyvän sitä mulle, keskeltä Skansenia:) No sen yhden sohvan voisin ainakin ottaa:)

Elämää

Viikko oltu täällä. Toisinaan tuntuu, et siitä kun viimeks olin Suomessa, on ikuisuus. Toisaalta ei todellakaan. Pikkuhiljaa alkaa jopa muodostuun rutiineja, korridoorin asukkaiden naamat alkaa näyttää tutuilta ja jotkut nimet menee jopa oikein. Tosin intialaiset luulee aina mua yheks tanskalaiseks, mut toisaalta en mäkää voi milään oppia niiden nimiä vastavuoroisesti..

Huomasin myös jopa viikon aikana, et mulla on mahottoman huono mielikuvitus ruokalajien suhteen. Kun on kolme vuotta elänyt Juven sapuskoilla, omien ruokalajien keksiminen jokaiselle (tai joka toiselle) päivällä tuntuu jo nyt mahdottomalta:) Hyi mua. Mut jos teil on jotai helppoi hyvii reseptei niin mielellään otan vastaan:) Muuten mä kehitän mahdottoman suurkaupunkilaistavan ja syön ulkona, mikä todellakin sotii kaikkee vastaan, paitsi ehkä tukholmalaisten työllisyystilannetta:p

Lauantaina kävin tutustumas Luonnontieteelliseen museoon, koska rakennus näyttää nii hienolta ulkoa. No siellä oli sit minä ja lapsiperheet. Yritin hienosti selvittää asiani ruotsiks, mut kassatäti vaihto heti enkuks. Anteeks vaan, jos mul ei oo samanlainen aksentti ja mumisemistapa kunnäillä täällä:) Illalla käytii tutustuun Tukholman yöelämään Södermalmilla. Nojaa, aika sama meininki täälläkin. Tosin totesin tulleeni vanhaks, kun jo yhden aikaan olin valmis lähteen kotiin nukkumaan. No ehkä se toisaalta kertoo paikastakin. Ruotsin kotoisuuden voi nähdä muun muassa siinä, et Poke puhui suomea...

Koululla oon sit törmänny myös muutamiin suomalaisiin. Jotkut TKKlta ja tais joku olla jostai Oulun suunnalta. Ei siis parane ihan mitä tahansa suomeks puhua:p Jatkoin muuten myös suuntaani kohti historianopettajan uraa. Kello kolme lauantaina aamuyöstä puhuttiin yhden saksalaisen kanssa Suomen sortokausista.

Eilen lähdin koululta vihdoin kävellen tutustuun ympäristöön ja tarkoituksena oli kävellä Östermalmin läpi keskustaan. Jouduin karvaasti huomaamaan, että ennen niin hyvin toiminut suuntavaistoni ei todellakaan toimi täällä. Luulin löytäväni itseni keskustan kaakkoispuolelta, mutta olinkin koko lailla luoteessa, en ollut Östermalmia nähnytkään:) No uudet tennarit tuli heti testattuu ja käveltyy muutama ylimääränen kilometri (minähän en metroon mene, kun olen päättäny tehdä sightseeingia). Mut mikäs siin, tutustuin sit uuteen puistoon ja uusiin katuihin.

Mitäs muuta, tänää on illalla vasta koulua. Tehdään ekskursio Skansenille, hauskaa! Muutoin välillä tunnen itteni laiskaks, kun aika monella "tutulla" täällä on ihan tajuttomasti kursseja ja ite haluaa vähän ottaa rennommin vaan muutamalla kursilla. No ehkä mä liikun väärässä porukassa ja ne on tullu tänne vaan rehkiin:) Tai sit oikeesti oon laiska nykyään.

Toivottavasti ei oo flunssa tulossa ja toivottavasti mun nettiyhteys alkais pian toimiin. Kaipaan teitä, kertokaa mitä siel tapahtuu! (tai sit vaan yksin kirjottelen raukkana tätä, eikä kukaa oikeesti lue:(...)

@ Pippin igen x2

Nyt ihmettelette ettei mulla oo aikaa tehä muuta kuin olla koneella:)
No todellisuudessa, päivät on nii hulinaa et illalla on iha kiva istahtaa välistä kattoon mitä muualla maailmassa tapahtuu:)

Ruotsalaisesta yliopistomaailmasta sen verran, et näil näyttää olevan tapana käyttää haalareita, kuten meilläkin. Ainakin täl hetkel tääl liikkuu paljon tutoreita erinäkösis viritelmis. Itseasiassa meidän kiltaa vastaavilla on ruskeat haalarit, koneteekkareilla mustat frakit (ja oudot sortsit) sit on jotain pinkkei mitä en tiä mitä lienevät. Hatut on mustat kauttaaltaan, mikä olis varmaa ihan hyvä juttu, kun mietin oman lakkini tän hetkistä väritystä. Lisäks tääl on outo tapa se, et fuksit joutuu käyttään rumia lakkeja tai muita outouksia, joten heidätkin tunnistaa jo kaukaa (ei ainoastaan eksyneestä katseesta).

Luennot on olleet hyvin samankaltaisia kuin suomessa, luennoitsijat käyttää paljon PP:itä. Lisäks yhdellä kurssilla toitotettiin jokavälissä BILDAN ihmeellisestä maailmasta, jotenki tuli ihan liikaa MOODLE mieleen (ush). Mut tää on tietty aika nopee analyysi kaikesta:)

Eilen illalla tää perusteekkari oli kyl mahdollisimman oudos seuras, saksalaisten Humanistien kanssa ruotsalaisten humanistien teekkarisaunaa vastaavassa paikassa (ilman saunaa). Noh, ehkä mä löydän vuoden aikana itestäni sisäisen humanistin ja vaihdan alaa, koska paikka oli oikeesti kiva. Ehkä musta loppujen lopuks tulee se historian opettaja (enkä täl tahdo pilkata hissanopeja, vaan totean, et sekin on joskus kuulunu toiveammatteihini...).

Mut ilta alkaa pimetä, joten aika suunnistaa kotiin ja ehkä löytää sieltä jotkut synttäripileet taas.

BTW, yks ilta menin ajois nukkumaan mut ihmettelin et miks yhtäkkiä kuuluu outoa kiljuntaa/huutoa joka puolelta, pelästyin jo et jossain palaa tms. Mut sit tänää tajusin/muistin jonkun puhuneen et tosiaan Lappiksessa tollanen on tapana tiistaisin.. Siis kymmeneltä illalla huudellaan jotain jossain joillekin, koska sellanen on vain tapana...Hmm..hulluja nuo ruotsalaiset??

-k-

@ Pippin igen

Löysin eilen asuinpaikkani läheltä merenrannan.
Ensimmäiset suomenkieliset (meidän lisäksi) poimin Tukholman lähiöstä, mutta nekin olivat paikallisia pummeja.
Intialaiset syö kamalan myöhään illalla.

Ensimmäinen päivä

Nyt on sitten ensimmäisestä päivästä selvitty, ilman kommelluksia en tosin päässyt siitäkään.

Maanantaiaamuna laiva oli aikaisin satamassa, mutta pääsimme suhteellisen helposti ja halvalla KTH:lle, jossa sitten vain odotimme:) Ensin piti odottaa avaimia, jotka lopulta saatiin vähän kuin vahingossa ajoissa, ennen asuntotoimiston aukioloaikaa, koska eräillä saksalaistytöillä oli kiire ja virkailija oletti meilläkin olevan:) No onneks saatiin ajoissa, sillä viralliseen aukioloaikaan mennessä jono oli muodostunut pitkäksi.

Koska meillä oikeasti oli tosi paljon tavaraa, päätimme olla rahjaamatta niitä mihinkään vielä, joten sitten odotimme koordinaattorimme tapaamista edelleen koululla. Siinä vierähti tunti jos toinenkin katsellen ruotsalaisten pukeutumismuotia:) Tapaamisessa oli Annin ja mun lisäksi kolme ranskalaista, mut se oli ihan hyvä homma koko tapaaminen, koska oikeesti sit tuntu et kai tää tästä alkaa. Ehkä joskus kolmen aikaan saatiin Kaisun porukoilta kyyti, joten ei tarvinnut alkaa rahjaamaan tavarakasaa metrossa, se oli kiva juttu!

Lappis on siis mun koti nyt. Paikallinen Mikontalo ehkä, vaikka en oo Hervannan vastaavassa vieraillutkaan. Tosin asuntoalue on kokonaisuudessaan todella iso ja siihen kuuluu monta taloo. Alku ei tosin ollut lupaava. Mulle oli annettu siin hötäkäs väärä ovikoodi ja tuskissani seisoin korridoorin oven takana, et mitä nyt! No onneks sain hälytettyy ruotsalaiskämppiksen Ericin, pääsin sisään ja opin oikeen koodin... Toinen kiva yllätys oli, kun huomasin ettei mun asunnossa oo patjaa sängyssä, vaikka pitäisi olla. Siin vaihees epätoivosuusaste oli kaiken odotuksen, väsymyksen ja muun epävarmuuden takia aika korkealla. Noh, koska accommodation oli jo kiinni, päätin et yks yö nukutaan vaikka missä. Loppujen lopuks neljä tuntii taistelin kovas sängys ja loput neljä tuntii pehmustettujen tuolien muodostamalla sängyllä:) Tänää pitäis käydä ruinaan sit patjaa, jospa ens yönä sais nukuttuu.

Hirveesti en kerenny tutustuun Lappiksen ympäristöö, mitä nyt paikallisessa ICAssa poikkesin ja käppäilin tien metrolle. Tosin mä kun luulin muuttaneeni suurkaupunkiin, mut mun metroasemamatkan varrella on joku sonniaitaus!?!? Ehkä se liittyy läheiseen yliopistoon:) Toisekseen tuli mukavan kotoisa olo, kun yliopiston yks rakennus on ihan Konetalo 2.

Jotta en ihan epätoivoon yksikseni vaipunut, törmäilin onnekseni keittiössä muutamiin kämppiksiin. Kahteen espanjalaiseen tyttöön, yhteen puolalaiseen, joka oikeesti asuu kerrosta ylempänä (?), sekä kahteen saksalaistyttöön Josephineen ja Deniseen, jotka opiskelee näyttelemistä yliopistolla. Lisäks siel pyöri kasa intialaisia miehiä, mut mulle ei selvinny kuka niistä asuu tuol, koska mun laskut siitä, kuinka monta siellä asuu, oli menny jo sekasin. Todellisuudessahan mulla on 12 kämppistä (hurjaa). Oma huone on OK, pidän kylppäristä kunhan siivoon sen.

Vielä on edessä käytännön juttuja, mut en tiä saako tänäänkään mitään tehtyä, kun tietyt jutut seisoo. Nyt koululla koneilemas ja tarkotuksena olis ehkä mennä pyöriin keskustaan. Lisäks vois tietty siivota ja hankkia jotain tavaroita asuntoon, mut kattoo nyt:) Huomenna alkaa ekat luennot, jotain projektinhallintaa, vähä pelottaa.

Tulipa tästä pitkä juttu, mut alus on aina asiaa:) Nolona täytyy myöntää et oon luistanu ruotsinkielestä kauppareissuu lukuunottamatta, sitä pitäis petrata. Jaa-a, vises!