Kotona.

Vaikka aiheena onkin vaihtovuosi, kirjottelen nyt kotookin postia:) Eli vihdoin selviydytty Suomeen. Sunnuntai-iltana oli tosi outoo olla täällä, ihan liian outoa jopa. Eilinen meni väsymyksessä ja huonossa olossa (tosin poikkesin myös Idiksessä näkemäs tuttui..ja myös mummulassa näkemässä Mummua pitkästä aikaa!). Tänää väsymys jatkuu edelleen, mut tarkotus olis vähä saada kiinni joulumieltä ja sillee. Huomenna on kuitenkin aatto!

Viimenen ilta Ruotsissa. No Katan ei pidä koskaan sanoo, "oon vaan vähän aikaa". Tottakai olen helppo. Oltiin Mllä istumas iltaa pienellä kaveriporukalla. Aluks meitä oli vaan neljä uskollista ystävää:) Hassua on, et M:n kaveri toinen M oli Tukholmassa 5 päivää ja mä hengasin sen kaa jokaisena päivänä. Melkein tulee häntäkin ikävä. No siinä muutaman juoman ja pöytälätkän jälkeen olin aika helposti houkuteltavissa Tentapubiin. Tosin mentiin sinne niin myöhään, et jouduttiin jonotteleen. Jossai vaiheessa iltaa totesin, ettei kannata surra viimesenä iltana vaan juhlia. Tentapubis näki sitten monia tuttuja viimeisiä kertoja, joten oli ihan kiva lopulta päätyä sinne! Ilta loppui palohälytykseen, mutta jotenkin ite onnistuin saamaan takkini naulakosta ja ei tarvinnut palella ulkona, kuten muiden. Joita sitten yritimme lämmitellä. Tunnelma oli aika absurdi.

Kotimatkalle lähdimme vasta 3 jälkeen ja Lappiksessa pojat totes, ettei mun kannata mennä nukkumaan. Niimpä sitten mentiin taas Mlle kolmisin syömään ja juttelemaan yön pikkutunneille. Itelle tuli tunne, et haluis sen väsyneen yön vaan jatkuvan, mut mun kello soitteli viiden maissa, et aika "herätä" ja lähteä kohti laivaa. Oli aika heittää haikeet hyvästit.

Laivalla sitten nukuin viisi tuntia, käytiin syömässä ja juteltiin. Vähä oudon haikea fiilis oli. Ei pitäis olla, mut luulen et osittain syy on väsymyksessä. Silloin kaikki tuntuu niin erilaiselta. Mutta nyt sitten joulufiilistä metsästämään ja viettämään kivaa aikaa koti-kotona. Kuitenki jos vaan haluan, niin näen nuo ihmiset vielä uudelleen! Ja keväällä on aika alottaa alusta ja vaikka yrittää tehdä enempi järkeviä juttuja:p

Hyvää Joulua Kaikille!!

Surullinen.

Nyt olen surullinen. Aamulla lähinnä väsynyt ja kuollut kaiken juhlinnan jälkeen. Käytiin kuninkaan linnassa pyörimässä ja sitten vanhas kaupungis. Sit vietettii viimeistä yhteistä kahvihetkee Sabrinan luona. Metrossa erottiin ja kun jätin Sabrinan ja Kaisun Tekniska högskolanin asemalle, itkin koko matkan kotiin. Ihmiset ei yhtään katsonut pitkään.

Jotenkin vasta tajusi miten kaikki loppuu. On ihanaa päästä kotiin, mutta en haluaisi silti luopua tästä kaikesta. Varsinkin, kun se tulee keväällä oleen täysin erilaista. Suurin osa jättää meidät tänne yksin selviytymään.

Tänään viimeinen ilta. Kaverit suunnittelee bileitä, mutta mä taidan ottaa iisisti. On niin haikea olo vaan. Huomenna sitten aamusta Suomeen. Hassua oli, kun äiti sano tänään, et nähdään huomenna. Palaan kuitenkin vielä asiaan. Onhan mulla toinen lukukaus vielä edessä, joten en varmaan tätä blogailuu osaa lopettaa:)

Goodbye?!

Mistä huomaa, että kaverit tulee enempi etelä-euroopasta? Poskisuudelmien määrästä. Eilen goodbye-partyt, taas Sundbybergissä. Hassuinta oli, et aika lailla samalla porukalla nähtii tänäänkin, joten se siitä "goodbyestä". Outoi kreikkalaisia, meluisia espanjalaisia, ja muutama itävaltalainen, ja yks ranskalainenkin:) Ihme juttuja ja kaikkea sellaista, harmi, että Sundbyberg on jossai maailman laidalla, joten juhlat jäi aika lyhyeks..tosin Lappikses jumittaminen on aina vaihtoehto.

Tänään yhdistetty aamiainen-lounas samas pitserias kuin mihin hävisin eilen illalla:) Pitäjä pitää mua varmaan outona:) Otin myös kaverin kaverin huostaani ja käytiin kattomas nähtävyyksiä. Tänään oli myös luistelua vuorossa. Oon täällä käyny luisteleen enempi kuin Suomes viime vuonna...Olipa taas mukavaa, ja tietty kaakaota perään. Kaipaan varmasti tota outoo porukkaa! Mä ja se yks ranskalainen ollaan ainoot, jotka jää tänne vuoden vaihteen jälkeen.

Tajusin, että joulu on todella tulossa. Kaupungilla kävellessä stressi näkyy ihmisissä. Itelläkin on vähä stressiä. Ihmisiä pitää tavata, pitäis pakata, nähä vielä muutama juttu ja siivota yms. Huoh. Sitkun päivät viilettää jossain, niin illalla on iha tajuttoman väsy tekeen mitään, kuten nyt. Tosin yhtenä optiona on lähtee vielä oluelle :) Hmm..millonhan mä oikeesti pakkaan...tai miten selviydyn suomeen. Lähtö on oikeesti kohta! On ihanaa tulla kotiin, mut kaipaan tätä outoo tunnelmaa:)

Haikeus.

Tänään Lappiksen ja koulun tienoilla pyöri paljon ihmisiä isojen matkalaukkujen kanssa. Alkaa olla monilla lähdön aika käsillä ja on heitettävä hyvästit hullulle puolelle vuodelle. Vaikka itse tulee takaisin, on silti ilmassa tiettyä haikeutta. Ainakin eilen illalla kun joitakin ihmisiä halailin illan päätteeksi. Ties koska nähdään seuraavan kerran, kaikkia olen kovasti Suomeen kutsunut, mutta aika näyttää:)

Eilen pidettiin viimenen ilta koko tutulla porukalla luultavimmin. Oli kyllä taas mukava ilta. Toisaalta sitä on vaikea tajuta, että erotaan. Yhden Debin kanssa ei suostuttu sanoon kunnon hyvästei, koska halutaan uskoo, et vielä nähään:) Yhden mun "veljenkin" kanssa ei tajuttu sanoon kunnolla heihei, vaikka se lähtee huomenna ja tänään tuskin nähdään. Hurjaa.

Olin sit eilen ekaa kertaa Cafe Operassa ja kyllä paikka oli hieno. Noin keskiviikkosin pääsee ilmaiseeksi, mutta muuten kuulemma kova jetset-paikka. Mut kyllä puitteet oli hienot (ja taas oli juomien hinnatkin...)

Tänään tapasin sitten näytelmäkaverini. Oli mukava kolmituntinen kaupungilla, ihanan lämminsydämisii ihmisii hekin. Juteltiin taas paljon kulttuurieroista. "Tao" pyysi meitä muistaan, et kiina ei ole niin takapajula, kuin mitä saattais ymmärtää. Lisäks hän anto Dagmarille ja mulle aidot kiinalaiset silkkihuivit! Ah, ihana herrasmies:) Kyllä sitä on ihmisiltä paljon oppinu. Todettiin toisaalta et eurooppalaisina, yllättävän paljon samanlaista on mun ja Dagmarin elämä niin sanotusti...

Vois vielä jutella lisää tästä päivästä, mutta lupasin mennä tapaan lisää tuttuja pizzan merkeissä ja sit illalla yhtii Goodbye-partyihin...eli ihmisten näkemistä riittää:)

taas ostoksilla.

Kolmas päivä tällä viikolla ostoksilla:)...kyllähän ne päivät näinkin kuluu, varsinkin kun ilma on mitä surkein, eikä nähtävyyksiäkään huvita katsella...

Eilen huomasin kauhukseni nauravani kokonaan saksaks käydyn keskustelun ja vitsailun perään. Täh, kuvittelinko vaan, vai oikeestikko ne tarkotti mitä luulen, siinä tapauksessa aika huolestuttavaa..mähän en osaa oikeesti sanaakaan saksaa :)

Tänään taas ruotsalaisten parissa vaikutin hieman tärähtäneeltä, kun kaupassa vastaaminen kestää aina ja vastaus on varmaan mitä kohteliain:) Sitä pitää vähän parantaa!

Väsynyt taas, eilen meni taas melko pitkään, vaikka oltiinkin vaan syömäs ja laulamas SingStaria. Löysin lisää ruotsalaisia, joilla on suomalaisia sukulaisia...Saas nähä mitä tänään on ohjelmassa..

Heijastin.

Tänää koitti vapaus! Viimenen tentti tehtiin tossa yhden maissa! Siistii, kyllä nyt kelpaa.

Eilen olin koko päivän joululahjaostoksilla ja kieltämättä olin aika tehokas;) Alko jo joulufiilis tulla takaisin, kun se on kaiken muun hössötyksen keskellä unohtunut. Käytiin myös A:n kaa silkkimuseossa, aika pieni, mutta ihan hieno museo. Tänään jatkoin joulushoppailua, kun lähdin extemporee Sabrinan ja poikien kanssa ostoksille. Kyllä sitä on GamlaStanissa matkamuistoa matkamuiston perään! Mutta tykkään tunnelmasta siellä kun ilta alkaa hämärtää ja jouluvalot syttyy. Ah, mikä fiilis! Suosittelen tuleen tänne myös joulun aikaan, vaikka yleisesti tuntuu että kaikki nähtävyydet on mukavampia kesällä.

Illalla vielä varmaan illalliselle kaverin luokse. Yksi asia mikä taas nauratti oli se, että keskieurooppalaisissa tuntuu heijastimet herättävän paljon huomiota. Mulla, kunnon kansalaisena, niitä on kaksin kappalein, takissa ja laukussa. Muut vaan ihmettelee niiden suosiota täällä ruotsissa ja varsinkin mulla:p Et miks ihmeessä...kukaa ei tahdo tajuta sitä turvallisuuspuolta asiassa, luulevat et se on joku muotioikku, hah.

Mut joo, alkaa päivät hupeneen ennen joululomalle tuloa. Odotan sitä kyllä jo innolla!

Joskus voi kai rauhassa jumittaa?

Onpahan voitettu olo:) Eilen yöllä oltii viideltä kotona, on toi rankkaa toi juhliminen. Mut tulipahan tutustuttuu Tukholmaan taas uudelta kantilta. Mentiin nimittäis Stureplanille Ambassadeuriin. Alueella pitäis olla niit Tukholman hienostopaikkoja ja ainakin hinnat oli hienot. Mutta klubi oli yllättävän mukava ja musiikki hyvää. Lisäks tietty kavereiden kans on aina kiva juhlia:) Mutta tänään sitten jumitusta. Toisaalta mulla ei oo enää koulua jäljellä, jollei naurettavaa SweSoc-tenttiä lasketa, joten ompahan aikaa rauhassa jumittaa. Toisaalta vika viikko voi olla kiireinenki tääl, kun on nii sata juttuu mitä pitäis tehä enne joulua. Päivät alkaa käydä vähiin.

Eilen aamusta oli sitten ruotsin tentti. Selvisin sieltä parissa tunnissa. Vähä joutu arvaileen, mut kai se meni. Luulen, ettei enemmästä lukemisesta olis olla mitää hyötyäkään. Koko päivän soi päässä Lucia-laulu, mut sit mentii kyllä Skansenille katseleen Luciajuhlintaa. Tai no kuunteleen kuoroo ja orkesterii ja tarinoita Luciasta, kun ei sieltä väkijoukon keskeltä mitää nähny:) Mut joo koko tapahtumaan meno oli vähä vahinko. Piti mennä joulumarkkinoille, tavata kolmelta. No mä olin siel kolmelta (olisin ollu ajois,mut bussi oli myöhäs) seuraava suomalainen tuli 10 minsaa myöhemmin, koska bussit oli edelle myöhäs. No sit vihdoin soiteltii kaverille, jonka piti tulla meitin kans. Se sit käski meitin ettiin yhet toiset tyypit, et hän on myöhäs. No löydettii sit melko täsmälliset saksalainen ja itävaltalainen, sit viel pari lisää. Lopulta koko jutun organisoija tuli tunnin myöhässä :) Sillon oli joulumarkkinat jo ohi, joten päätettiin mennä tonne juhlallisuuksiin. En tiä saitteko oikeeta kuvaa asiasta, mutta tällanen säätö on melko normaalia :) Ainakin siltä alkaa tuntuun. Kaiken lisäks suurin osa kommunikoinnista tapahtuu saksaksi, joten ei oo perillä sitäkään vähää mitä tapahtuu :) Porukka tulee ja menee miten sattuu :)

Eilen todensin sitten suomalais-ruotsalaista yhteisymmärrystä ja juttujen samankaltasuutta. Kaverilla alottelussa sen ruotsalainen kämppis heitti kaikkee juttuu ja ymmärrettiin toisiamme:) Itävaltainen ja jenkki ei sit ollu ihan mukana jutuissa:) "Kuka on suomen huonoin marjanpoimija?--Inga Lingonen" :) Jutut oli kyl tota tasoo, et toisaalta syy voi olla siinäkin...

Mun yläkerrassa on varmaa joku kotikuntosali. Aiemmin on kuulunu soutulaitteen ääntä ja yks päivä kuulosti siltä et siel nosteltii painoja. Ärsyttävintä on, et se on varmaa kohta viikon hyppiny päivittäin hyppynaruu vähä joka hetki. Ei siinä sinällään mitää, kyl sitä viel kestää...PAITSI KUN SE HYPPII PUOLI YKSI YÖLLÄ SITÄ HYPPYNARUA!!! En voi tajuta, kohta oon siinä pisteessä, et menen kysymään siltä, et mikä sitä vaivaa...:)

Mutta joo, jatkan jumitusta. Neljältä tulis salibandyn MM-finaali, suomi vs. ruotsi. Kahtotaan mitä tästäkin viikosta kehkeytyy.

Perjantai.

Hih, arvatkaa vaan pitäisikö mun olla tekemäs jotain muuta kuin kirjottamas blogia?? Tottahan toki, koko syksynä en oo jaksanu ruotsia opiskella, enkä kyl tänäänkään, vähä niinko viimesenä päivänä, ennen huomista tenttiä. Noh, toivotaan et se menee jotenki:) siltikin. Ei vaan yhtää jaksais.

Eilinen tentti meni sitten ihan ok, kai. Ainakin sain tarinoituu aika lailla ja aikaakin jäi vielä. Mut kyl siin taas se aamupäivä meni pakertaessa. Metrotkin kulki taas aamulla, onneks. Kata kun oli kattonu bussin koululle, mut kyseinen bussi ei sit oikeesti mennyt kuin tohon lähiyliopistolle asti, et näin taas täällä. Näin yöllä painajaisii ja olin tajuttoman väsyny tentissä ja varsinkin sen jälkee. No oli mulla asiat paremmin kuin sillä ruotsalaisella kaverilla, joka tuli suoraan tenttiin frakki päällä Nobel-juhlien jatkoilta (sinnehän aina pääsee jotai opiskelijoita) ja joka puhalteli ekat kaks tuntii mun takana tentin ääressä:)

Sain muistiinpanojen vastalahjaks kiinalaiselta kaverilta Pekingin Olympialaisten maskotilla varustetun muistivihon, hieman yllätyin kun se mulle sitä anto tuossa. Kauheeta kun ei tiedä Suomessakaa miten lahjoja ottaa vastaan, saati sit ihan vieraan kulttuurin edustajalta... Koska todella tuli todettuu, et kyl niil aika lailla erilaisesti varmaa maailma rakentunu. Ihan sellanen hassu juttu, kun yritin selostaa niille Lucian-päivän tarkotusta, ja yks kysy et nii onko se se juttu siitä pikku lapsesta...Kun kolmatta kertaa tää lapsi-sana toistettiin, tajusin et kyseessä taitaa olla toinen lapsi, Jeesus:) Ei sitä oikeesti tajua välillä, ettei kaikki elä samaa historiaa kuin me, ja tosiaan tyhmältä tuntuvat kysymykset voi oikeeesti olla visasia jollekin.

Eilen sitten loppu koko syksyn harmia ja mielihyvää aiheuttanut ulkkareiden massakurssi SwedishSociety. Hyvä huomata, että näin loppumetreillä sielläkin kurssilla on niin monia tuttuja. Toiset kurssin kautta, toiset muusta yhteyksistä. Kyllä Tukholmakin voi olla pieni. Aluks käytii enempi juurikin excursioilla kurssin puolesta, nyt ollaan istuttu pari kertaa luentosalissa ja kuunneltu luentoja ja katottu leffaa. Eilen lähinnä kaiken maailman luentoja sun muuta hyörinää. Mut nyt sekin on ohi, melkein haikee fiilis. Syksy alkaa siis oikeasti oleen lopuillaan. Mulla on toisaalta helppoa, koska tulen tänne vielä takaisin. Mutta monet ei oikei tiedä kaipaako ne kotiin vai haluuko ne nyt vaan et Tukholma-aika jatkuis. Tai "loma" kuten yks kaveri eilen totes myös.

Kurssin lopuks tarjoiltii joululimppaa ja pipareita. Sit kyl viel lähettii pienel porukalla GamlaStaniin. Pikkujoulukausi näkyy sielläkin, mutta lopulta löydettiin istumatilat kuudelle, ihanalla merinäköalalla. Kaikennäköstä tuli rupateltua, kaveri yritti brassailla tiedollaan siitä mis Tampere on, kun joku taas monennenko kerran kysy et missä se sit on ja tää yks on kuullu selostuksen varmaa sata kertaa:) Ainiin, SLn kuskille tunnustusta. Mä etin korttiani vai kui ja kauan porteilla ja meillä oli kiire metroon. Ranskalais-itävaltainen kaveripariskunta sai pideltyy metroo alhaalla niin kauan et kerettii juokseen sinne. Luottamukseni joukkoliikenteeseen kasvaa:)

Saatiin sit todisteita ruotsalaisesta avoimuudestakin. Viereises pöydässä oli joku pariskunta kolmansilla treffeillään (se mies kerto), ja ne alko aina välillä meille jutteleen kaikkea mahdollista. Tää mies muun muassa avautu, että se on rakastunu tähän naiseen (naine oli vessassa sillon) ja aikoo mennä tän kans naimisiin. No ei se mies kyllä eka muistanu edes koko leidin nimee, hahhaa!! No toinen tapaus oli joku yksinäinen mies, joka alko selittään Mlle jotain ja vaikka ämmä yritti kääntää kielen englanniks, miesrukka jatkoi ruotsilla. Selitti muun muassa, että lehti sen kainalossa on sen lemmikki yms outoo. Kaiken lisäks se tuli sit istuun meidän ja sen pariskunnan pöytien luo ja jatkoi tätä surullista yksinpuheluaan. Se kyl sit joutu sanaharkkaan tän pariskunnan kaa ja yli-innokas baarimikko kävi häätään sen pois.

Eikä siinä vielä kaikki, kun edellinen oli poistunu joku toinen yksinäinen sielu tuli siihin samaan paikkaan istumaan. Eka se puhu sille pariskunnalle sillee, et me luultiin että ne on tuttui, mut lopuks kävi ilmi ettei ole:) Sit ku se pariskunta kerto meitin olevan vähä mistä sattuu, niin se alko tenttaan meiltä Afrikan maiden pääkaupunkeja, voi elämä! Hetken siin pyöriteltii päätämme ja naureskeltii, Tina & Maria joutu kaikista eniten kärsiin, kun se ukko istu niit lähimpänä, me muut yritettii vaan nauraa hienotunteisesti koko tilanteelle. Tosin lopputuloksena oli siis se, että ruotsalaiset on ihme höpöttäjii kännis. Siitä lopputuloksesta en pitäny, kun m sano et taitaa olla suomalaiset samanlaisia...toivottavasti ei ollu tehny johtopäätöksii mun käytöksestä :p

Mutta joo, outo ilta, vaikkakin hauska. Tänään oon tanssinu, käyny kaupoilla ja yrittäny lukea. Kai sitä olis oikeesti otettava monistenivaska ja grammar-kirja kauniiseen käteen ja oikeesti luettava, ettei huomenna tuu paniikki tentissä. Pitäisköhän sitä huomenis juhlii Lucian-päivääkin. Ainiin, olin eilen niin väsyny enne luentoja, et kiireessä painelin miesten vessaan!! Tää on viimeks käyny inssissä! Hetken aikaa kattelin, et tää ei kyl nyt vaikuta tutulta ja sit huomasin pisuaarin...Kiireen vilkkaa pois sieltä ja ovesta tullessani varmistin ettei kukaan näe:) Että voi olla ihminen sekasin.

Mut hyvää joulun odotusta kaikille! Se on täällä ennemmin kuin kukaan huomaa (ainakaan mä en huomaa...)

High Five.

Huomasin tänään, että oon nyt kaksi päivää jumittanu Lappiksessa käymättä missään...aika säälittävää. Tänää sosiaalisena kontaktina oli ICAssa käynti. Eilen tosin Susanne kävi vähä kahvilla ja samalla katteltii valokuvia sun muuta, etten ihan jumahtanu ole. Mutta kyllä tää aika huolestuttavaa on:) Toisaalta, oonpa sit ainakin muka lukenu huomisaamuseen tenttiin. Enemmän kuin tentti mua jännittää miten pääsen sinne. JOssai päi Tukholmaa on ollut kaapelipalo keskipäivällä, eikä metrot kulje vieläkään, joten ei voi luottaa että ne aamullakaan kulkee. Ajattelin siis turvautua mutkan kautta menevään bussiin, mutta tiedättehän te mut ja bussit....

Samalla liikennettä sekottaa kai vielä Nobel-juhlallisuudet. Tunnen itseni melkein maanpetturiksi, kun ei mitenkää huvittanu kattoo koko gaalaa kahta minuuttia kauempaa tiskejä kuivaillessani. Varmasti olis ihan mielenkiintonen, jossain mielessä, mutta ei vaan kyennyt, kun on muka muutakin tekemistä. Kuten keskustella kreikkalaisen kaverin kaa kreikan mellakoista tai jostain muusta oudosta aiheesta. Tällä hetkellä suunnitellaan vaihtavamme asuntojamme, et varo vaan äite, sieltä olis yks kreikkalainen poika tulos mun tilalle joulupöytään:)

Kävin tos lukujen päätteeks juoksemas sateessa (ilma on todella kurja täällä), tuli joku tyttö ja poika vastaan ja tytön kaa heitettiin vitoset ihan tosta noin vaan. Outoo porukkaa? Ainiin, täähän oli sit mun toinen sosiaalinen kontakti tänään. Kun huomisesta tentistä pääsee, niin lauantaina luvassa toinen. Nyt elän vähä sellasta "sitten tenttien jälkeen" aikaa, saas nähä mitä kaikkee suunnittelemaani kerkeen sillon näkemään :)

Mutta nyt nukkumaan, koska aamulla aikainen herätys ja neljän tunnin painajainen. Toivottavasti runosuoni kukkii englanniksi. Adios amigos!

Epätyypillinen suomalainen

Ainiin, eilen sain kommenttia et olen epätyypillinen suomalainen. Mulle ei täysin selvinnyt mistä kyseinen yleinen mielipide sai alkunsa, mut ilmeisesti jotenkin mun "seurallisuudesta" ja "puheliaisuudesta" tms... Mut joo, kai se oli kohteliaisuus?

Djurgården-Färjestad

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa itsenäisyyspäivän iltaa, kuin kuunnella ruotsin kansallislaulua? Oltiin eilen nimittäin katsomassa yllä olevaa kiekkopeliä Hovetissa. Hyvä tunnelma ja hyvä peli. "Me" voitettiin, jihuu, vaikka sarjataulukos Djurgården taitaa ollakin viimeisenä. Siitä onkin aikaa kun oon viimeks pelissä käyny, mut tuli expertti olo, kun suurin osa oli ekaa kertaa kattomas koko peliä:)

Ilta jatku syömisen, pubeilun ja klubeilun merkeissä. Hauskaa oli, meil oli joukossa saksalainen, niin ei tarvinut kuin seurata perässä, eikä tehdä päätöksiä:) Selvisi, ettei kovin monelle oo suomen historia tuttua, en kyl toisaalta yllättyny. Joku luuli et me juhlitaan itsenäisyyspäivää Ruotsista irtautumisen vuoks, toinen luuli et me ollaan saatu itsenäisyys 1947..ja sen sellasta. Vähä yritin valistaa asiaa, mut en tiä menikö perille:)

Nyt pitäis kovasti lukee tentteihin, kun eilenkään ei sitten kerennyt. Mut kuten huomaatte, oon taas vaan blogaamas. Enää on sitten kaks viikkoo ennen joulua. Ens viikolla olis kaks tärkeetä tenttiä ja vikalla viikolla yks naurettava tentti. Kyl sitä jo kotiin kaipaa. Perjantaina esimerkiksi kulutin koko päivän koulujuttuihin, niin eipä sitä kauheesti hehkeeltä tää vaihto-opiskelu tuntunut:)

Feedback.

Eilen unohtui mainita, että annettiin ja saatiin eilen toisiltamme palautetta leadership-kurssin vikassa pienryhmä-harkassa. Parhaita paloja oli ehkä, kun mun kehityskohteiks yks sano, että voisin hymyillä enemmän:) ?!? Olenko minä muka vakava, täh? Ehkä mä en vaan uskalla hymyillä, sillä monet sano et voisin olla rohkeempi ja tuoda omat ajatukset rohkeemmin esille:)

Toinen huippu oli, kun yks sano mun vahvuuksiks sen, että pysyn tyynenä stressi-tilanteissa. Täh? Ehkä mulla on vaan hyvä pokka, mut en todellakaan ole tyyni:) Mitä tästä opimme? Ihmiset voi kahdeksan tapaamisen aikana saada susta melko erilaisen kuvan kuin mitä oikeasti olet. Tai sit mä oon oikeasti tollainen, mut en oo ite vaan huomannut....

Illalla tutustutettiin kreikkalaisen kaa toisiamme maidemme musiikkiin. Mä valitsin parhaiks paloiks Frederikkiä ja LordEstiä :) D valitsi varmaan yhtä tasokkaita kotimaansa edustajia. Lopulta päädyttiin kuitenkin rokkiin ja kuulemma CMX ja vanha talvitie toimi aika hyvin. Mäkin innostuin yhestä kreikkalaisesta hitaan melodisesta rokista:) Kulttuurivaihtoa parhaimmillaan.

Ei mitään uutta länsirintamalta.

Kyllä:) Eipä tässä päiviä olekaan kulunut, mutta silti eipä ole kummosempia tapahtunutkaan.
Maanantaina kiirehosu päivä, kun sunnuntain tekemiset sitten oikeestikin jäi vähille, ja jouduin maanantaiaamuna niitä tekeen ennen koulua. Hassua on, että ennen lähdin koululle joskus puolen jälkeen, jos kurssi alkaa 15 yli. Nykyisin lähden ehkä tasalta:) Vähän aina aikataulutus lipsuu.

Eilen kävin juoksemassa jossai tosi hämärässä paikassa. Joku kasvitieteellinen tutkimuslaitos se varmaan oli. Tänää oltiin leffaileen. Kattomassa "Burn after reading" jenkkileffa. Mustaa huumoria ja paljon "fuck"-sanoja. Mutta hauska, suosittelen, jos vähääkään pitää mustasta huumorista. Tietty siin on ihq Clooney ja Pittkin :) Aloitin joululahjojen ostiskelun, se onkin kivaa puuhaa, mutta aikaa ei tunnu löytyvän, ehkä sit aattona käyn:p

On jo keskiviikko. Viikot ne menee hurjaa vauhtia, kohta on puolet takana ja olen kotona jälleen! Tänään puhuttiin jouluruoista ja mun kaipaus kaikkia herkkuja kohtaan vaan lisäänty! Huoh, vesi kielellä. Mutta nyt pitäis tosissaan alkaa lukeen tenttiin/tentteihin. Huoh.