Täällä

Tukholmas sais kyl aika lailla rahaa palaan, jos vaan oikeasti raaskisi. Tänäänkin tein sunnuntaikävelyä ties missä ja vastaan tuli toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita odottaen että astuisin sisään. Asia erikseen on tietenkin keskustan vaatekaupat, niissä jopa minäkin innostun välillä shoppaamisesta. Enkä nyt puhu vaan siitä, että kiertelen kauppoja, vaan oikeasti innostun siitä, että tavara vaihtaa omistajaa ja saan jotain uutta. No en minä nyt sentään ihan mahdottomuuksiin ole alkanut, mutta vanha minä saattaa hyvin pian jäädä taka-alalle ja uudistan koko garderoobin. No ensimmäinen missioni on, että ennenkuin ostan mitään turhaa minun pitää löytää täydelliset talvisaappaat. Helpommin sanottu kuin tehty?

Puhutaan että Tukholmassa ihmiset on kovin muodikkaita. Olen onnekseni todennut, että myös ihan tavallisia tukholmalaisia löytyy, mutta toisaalta kyllä täällä pukeutua osataan keskimääräistä harkitummin. Ainakin välillä keskustassa tulee hyvin homsuinen olo, kun seisoo jonkun tukholmattaren vieressä, jonka "sekaiset" hiukset on huolella aseteltu suortuva kerrallaan ja jonku "repsottavat" vaatteet on oikeasti mietitty ja hankittu kalliilla. Look vain halutaan pitää hieman omituisena. Yksi asia, mikä on vaihtareiden keskellä herättänyt ihmetystä on hameiden pituus. Tai oikeastaan pituuden puuttuminen, se että kuinka nämä uskaltavat kulkea esimerkiksi keskellä yötä mekossa, jonka pituuteen laittaisin 20 senttiä ja kutsuisin sitä silti miniksi.

Mitähän sitä on tullut nyt tehtyä, hmm. Vähän koulujuttuja yritetty, yks projektityö on vähä liian ärsyttävä:) Sit oon yrittäny tutustuu asuinympäristöön lenkkeilemällä ja löysin muun muassa venesataman, jossa oli toinen toistaan hienompia ja isompia purjeveneitä:) Ja yks vaatimaton jahti:p Mä oon alkanu pitää lähikauppanani yhtä "markettia" jonne on kuitenkin varmaan 6 kilsaa matkaa. Mut oikee lähikauppa on nii olematon, ja toi markettikin on varmaan kolme kertaa pienempi kuin joku s-market duossa. Mut siihenkin kai tottuu.

Lauantaina käytiin kävelyllä Gamla Stanissa, mä kyl niin kaipaan kameraa. Se on hieno paikka, ja eiköhän sinne tuu vielä eksyttyy, kun sen kameran saan. Muuten lauantaina aloitin myös ruotsinkielen tehokurssin, kun kävin kattoon ruotsalaisen Arn-elokuvan, tosin ruotsinkielisillä teksteillä. Suosittelen leffaa, jos tykkää ritariromantiikasta:) Ennen leffaa tutustuin lisää söderin lähiöön, siel oli jotenkin kotosa olo, vähän yhtä nuhjusta kuin Tampereella:) Ihmisetkin oli normaalimpia kuin keskustassa ja pulsujakin löytyy:)

Illalla harjottelin lisää ruotsinkieltä. Itävaltalaisen Sabrinan luona oli korridor-partyt ja suurin osa siel asuvista on ruotsalaisia. Uskalsin jopa alkaa sönköttään niille jotain, mut onneks suurin osa niistä oli niin humalassa, et mä puhuin mukamas "tosi hyvin", jepjep.

Tänää ajelin metrolla johonkin ja kävelin sieltä päämäärättömästi koululle kirjotteleen ainetta aiheesta "Teknik på gott och ont". Jostain kumman syystä olen ollut täällä kohta 2 tuntii saamatta aikaan mitään järkevää:) Ehkä pitäisi alkaa töihin, et pääsee kotiin syömään ja nukkumaan, väsymys painaa, vanha ei jaksa valvoa. Tänää huomasin et tarvisin isin tänne, mun rannekoru meni rikki ja yleensä ensimmäinen teko suomes olis kiikuttaa se isälle korjattavaks:) No tarttee keksii jotain muuta, tai odottaa suomenvierailuani, joka muuten on ihan kohta. Jee, häät:)