Marraskuu.

Eilettäin aloin pohtimaan sateessa ja pimeässä sitä, että miten marraskuu tulis kohdata. Monet ulkomaalaiset kyselee usein, että millä tavoin me selviydytään pimeästä talvesta, että mitä me tehdään tänä pimeimpänä aikana, että pysytään virkeinä.

En keksinyt mitään vastausta. Ehkä itse alan miettimään jo joulua ja polttamaan kynttilöitä enemmän, mutta tosiasiassa en koskaan oikein ole miettinyt asiaa tuolta kannalta. Että jotain pitäisi tehdä erilailla. Voisiko se olla osa suomalaista sisua, että Marraskuu tulee kuitenkin joka vuosi, joten joka vuosi se on elettävä, ja millä muulla tavoin kuin vain "live it through". Ilman mitään poppaskonsteja. Ehkä se on sitä suomalaista sisua, läpi harmaan kiven tai harmaan marraskuun.

Alkukuusta oli ihanaa aikaa, kun maa oli kuurassa ja lämpötila pakkasen puolella. Nyt vaan sataa ja on pimeää. Tosin uutisien mukaan myös siellä Suomessa sää on melko kehnoa, jollei jopa vaarallista. Joka aamu herään ja toivon lunta, tulisi edes vähäisen, niin olisin onnellinen. Muuten taivun tähän perinteiseen synkistelyyn, jolloin tekee mieli kaivautua kotiin vaan yksinään. Toisaalta kyllä täälläkin huomaa, miten tärkeä rooli kavereilla on. Aina parempi mieli, kun kaivautuu kolostaan ja tapaa ystäviään..tai jos vaikka vain sattumalta törmää joihinkin ja vaihtaa pari sanaa, olkoonkin sitten vaikka säästä:)

Nyt pitäisi alkaa luomaan itselleni mexicolaisen roolia. Neuvoja ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan. Nauroimme sille, että kirjaesimerkin mukaan (ja muutoinkin) saksalaiset mielletään hyvin täsmällisiksi, mutta meidän ryhmän saksalainen oli ainakin 5 minuttia myöhässä. (No minähän tietysti olin 10 minuuttia ajoissa, tiedä häntä mistä tämänkin tavan oppinut:))

Mutta nyt kirjakauppaan ja sitten luennoille, kerrankin olen taas koululla:) Vähän vähemmälle jäänyt tämä luennoilla käynti, kun niitä peruutellaan miten sattuu....