Ensimmäinen päivä

Nyt on sitten ensimmäisestä päivästä selvitty, ilman kommelluksia en tosin päässyt siitäkään.

Maanantaiaamuna laiva oli aikaisin satamassa, mutta pääsimme suhteellisen helposti ja halvalla KTH:lle, jossa sitten vain odotimme:) Ensin piti odottaa avaimia, jotka lopulta saatiin vähän kuin vahingossa ajoissa, ennen asuntotoimiston aukioloaikaa, koska eräillä saksalaistytöillä oli kiire ja virkailija oletti meilläkin olevan:) No onneks saatiin ajoissa, sillä viralliseen aukioloaikaan mennessä jono oli muodostunut pitkäksi.

Koska meillä oikeasti oli tosi paljon tavaraa, päätimme olla rahjaamatta niitä mihinkään vielä, joten sitten odotimme koordinaattorimme tapaamista edelleen koululla. Siinä vierähti tunti jos toinenkin katsellen ruotsalaisten pukeutumismuotia:) Tapaamisessa oli Annin ja mun lisäksi kolme ranskalaista, mut se oli ihan hyvä homma koko tapaaminen, koska oikeesti sit tuntu et kai tää tästä alkaa. Ehkä joskus kolmen aikaan saatiin Kaisun porukoilta kyyti, joten ei tarvinnut alkaa rahjaamaan tavarakasaa metrossa, se oli kiva juttu!

Lappis on siis mun koti nyt. Paikallinen Mikontalo ehkä, vaikka en oo Hervannan vastaavassa vieraillutkaan. Tosin asuntoalue on kokonaisuudessaan todella iso ja siihen kuuluu monta taloo. Alku ei tosin ollut lupaava. Mulle oli annettu siin hötäkäs väärä ovikoodi ja tuskissani seisoin korridoorin oven takana, et mitä nyt! No onneks sain hälytettyy ruotsalaiskämppiksen Ericin, pääsin sisään ja opin oikeen koodin... Toinen kiva yllätys oli, kun huomasin ettei mun asunnossa oo patjaa sängyssä, vaikka pitäisi olla. Siin vaihees epätoivosuusaste oli kaiken odotuksen, väsymyksen ja muun epävarmuuden takia aika korkealla. Noh, koska accommodation oli jo kiinni, päätin et yks yö nukutaan vaikka missä. Loppujen lopuks neljä tuntii taistelin kovas sängys ja loput neljä tuntii pehmustettujen tuolien muodostamalla sängyllä:) Tänää pitäis käydä ruinaan sit patjaa, jospa ens yönä sais nukuttuu.

Hirveesti en kerenny tutustuun Lappiksen ympäristöö, mitä nyt paikallisessa ICAssa poikkesin ja käppäilin tien metrolle. Tosin mä kun luulin muuttaneeni suurkaupunkiin, mut mun metroasemamatkan varrella on joku sonniaitaus!?!? Ehkä se liittyy läheiseen yliopistoon:) Toisekseen tuli mukavan kotoisa olo, kun yliopiston yks rakennus on ihan Konetalo 2.

Jotta en ihan epätoivoon yksikseni vaipunut, törmäilin onnekseni keittiössä muutamiin kämppiksiin. Kahteen espanjalaiseen tyttöön, yhteen puolalaiseen, joka oikeesti asuu kerrosta ylempänä (?), sekä kahteen saksalaistyttöön Josephineen ja Deniseen, jotka opiskelee näyttelemistä yliopistolla. Lisäks siel pyöri kasa intialaisia miehiä, mut mulle ei selvinny kuka niistä asuu tuol, koska mun laskut siitä, kuinka monta siellä asuu, oli menny jo sekasin. Todellisuudessahan mulla on 12 kämppistä (hurjaa). Oma huone on OK, pidän kylppäristä kunhan siivoon sen.

Vielä on edessä käytännön juttuja, mut en tiä saako tänäänkään mitään tehtyä, kun tietyt jutut seisoo. Nyt koululla koneilemas ja tarkotuksena olis ehkä mennä pyöriin keskustaan. Lisäks vois tietty siivota ja hankkia jotain tavaroita asuntoon, mut kattoo nyt:) Huomenna alkaa ekat luennot, jotain projektinhallintaa, vähä pelottaa.

Tulipa tästä pitkä juttu, mut alus on aina asiaa:) Nolona täytyy myöntää et oon luistanu ruotsinkielestä kauppareissuu lukuunottamatta, sitä pitäis petrata. Jaa-a, vises!