Nyt olen surullinen. Aamulla lähinnä väsynyt ja kuollut kaiken juhlinnan jälkeen. Käytiin kuninkaan linnassa pyörimässä ja sitten vanhas kaupungis. Sit vietettii viimeistä yhteistä kahvihetkee Sabrinan luona. Metrossa erottiin ja kun jätin Sabrinan ja Kaisun Tekniska högskolanin asemalle, itkin koko matkan kotiin. Ihmiset ei yhtään katsonut pitkään.
Jotenkin vasta tajusi miten kaikki loppuu. On ihanaa päästä kotiin, mutta en haluaisi silti luopua tästä kaikesta. Varsinkin, kun se tulee keväällä oleen täysin erilaista. Suurin osa jättää meidät tänne yksin selviytymään.
Tänään viimeinen ilta. Kaverit suunnittelee bileitä, mutta mä taidan ottaa iisisti. On niin haikea olo vaan. Huomenna sitten aamusta Suomeen. Hassua oli, kun äiti sano tänään, et nähdään huomenna. Palaan kuitenkin vielä asiaan. Onhan mulla toinen lukukaus vielä edessä, joten en varmaan tätä blogailuu osaa lopettaa:)
Jotenkin vasta tajusi miten kaikki loppuu. On ihanaa päästä kotiin, mutta en haluaisi silti luopua tästä kaikesta. Varsinkin, kun se tulee keväällä oleen täysin erilaista. Suurin osa jättää meidät tänne yksin selviytymään.
Tänään viimeinen ilta. Kaverit suunnittelee bileitä, mutta mä taidan ottaa iisisti. On niin haikea olo vaan. Huomenna sitten aamusta Suomeen. Hassua oli, kun äiti sano tänään, et nähdään huomenna. Palaan kuitenkin vielä asiaan. Onhan mulla toinen lukukaus vielä edessä, joten en varmaan tätä blogailuu osaa lopettaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti