Metro.

Tänää tajusin, yhden seikan mikä tekee metromatkustamisesta mukavaa, verraten siihen mitä mielikuvia maan alla liikkuva koje itellä herättää. Metrossa näkee kyllä ihmisien kirjon kokonaisuudessaan, ja mun lempiharrastusta, ihmisten tarkkailua, on helppo harrastaa:) Siellä niitä vilistää vierivieres maalintahraisia työmiehiä, pukupäällä olevia businessihmisiä, perheenäitejä, rakastuneita pariskuntia, vanhoja ladyja ja kikatteleva kovaääninen nuorisojoukko. Tänäänkin matkustin hieman kauemmas Kistaan tutustumaan ostoskeskukseen ja puolentunnin aikana näki monenlaista. Toiset puhuu kovaa puhelimeen (hands-freet on in täällä) ja toiset lukee lehtee tai kirjaa, jotkut juttelee kovaan ääneen ja toiset tuijottaa visusti ulos. Aina pitää miettiä, et mihinhän kukakin on menossa ja miten se juuri nyt on tähän vaunuun astunu:) Ei oo tylsää mun elämä:p

Mikä tekee metromatkustamisesta vähä vähemmän kivaa, on mun pieni ahtaan/suljetunpaikan kammo. Pari kertaa metro on pysähtyny jostain syystä keskelle tunnelia ja siinä saa hieman keräillä itseään, ettei paniikki iske kovin kovaa. Mut yleisesti oon kyl sinut metron kaa, en edes töppäile sillä niinkuin bussilla yleensä (nim. ei se yöbussi siitä mennyt hervannassa).

Tänää harrastin myös sitä "katotaan summittainen ohje kartalta ja yritetään löytää perille"...No en löytänyt, ens kerralla uudelleen, en viittinyt keneltäkää kysyä, koska en ollu varma oonko oikeesti siellä päinkään:) Mut nyt tiedän miten kohteeseen pääsen.. No mutta tulipahan sitten tutustuttua Solnaan hieman ja oli kuitenkin kaunis syksyinen päivä!!