Riga

Selvittiin elävänä kotiin, vaikka tasapaino on vieläki hukassa, kun laiva niin keikkui. Vähä taas lisää perusulkkarointia, eli matkusteluu ja juhlimista olan takaa porukalla. Perjantai-lauantai yönä laiva keikku tajuttomasti, mielenkiintoista tanssia. Mut oli hauskaa, kun juhlittiin siin sit porukalla (paitsi jotkut ikävästi kärsi merisairaudesta tai muusta huonosta olosta) :) Tosin saksankieliset taas enemmistönä, joten keskustelu saattoi kesken kaiken muuttaa kieltään. Niimpä olenki kehittänyt tavan olla kuuntelematta puoliakaan juttuja, älkää siis ihmetelkö kun tulen Suomeen ja olen kaikissa keskusteluissa omissa maailmoissani.

Riika kohdattiin lauantaina, enemmän tai vähemmän nuutuneella porukalla. Sitä se teettää:) Kaupungil palloiltiin yhdestätoista puoli neljään tai jotain, meni noi aikavyöhykkeet sekaisin. Onneks ryhmässämme oli yks saksalainen, joka perusjärjestelmällisyydessään päätti meille reitin ja ohjas parin kohteen luo. Lähinnä sellaisii perusjuttui, kuten vapaudenaukio, vanhaa kaupunkia, iso markkinapaikka yms. Tietysti olis voinu ottaa kohteista selvää jo etukäteen eikä vasta tänää Tukholmaan palattuaan:) Mut Riika näytti molemmat kasvonsa, hienot vanhat rakennukset, ne kaikki neuvostoliittomaiset patsaat sekä todella ränsistyneet hökkelit ihan keskellä kaupunkia. Mielenkiintoinen.

Mut onpahan sielläkin tullut käytyä nyt sitten. Takasintulomatkalla laiva ei keikkunut niin paljoa. Porukka oli vaan edellisestä illasta niin nuutunut, että ilta meni rauhallisesti. Vähä yritettii pitää hyttipileitä tai viihdyttää itseämme latvialaisten karaokella, mut rauhallisesti. Se olikin outoa, kun laivalla tuskin kukaan puhui suomea. En muista koska olisin sillee ollut laivalla!

Tää päivä onkin sitten ollut turha:) Onneks ei ole koulun kanssa niin tiukkaa, että tarvisi mitään tehdä, mutta kyllä silti tälläinen jumittaminen ärsyttää. No itku pitkästä ilosta ja niin edelleen. Uusi viikko alkamassa, eikä tietoa mitä tuo tullessaan. Huoh, nyt on niin väsynyt että koti-ikävä nostaa taas päätänsä...