Kungsholmen

Jipii, aloitin tänään taas kävelyretket. Tai no ei se pitkä ollu, mutta seikkailin Kungsholmenin puolella ja koettelin hermojani korkealla sillalla, joka menee Norrmalmin laitamille. Kamera lauloi, vaikka en nyt mitää silmiähivelevän kauniita kohteita nähnytkään. Teki kyllä hyvää.

Toisaalta se tarkoittaa sitä, että koska pian on luennot, ruotsin aineen kirjoittaminen jää yöhön...koska huomennahan on sitten taas illalla lähtö edessä, enkä ole edes pakannut:) No ehkä kaikki hoituu...tavalla tai toisella:)

Eilettäin tapasin muuten myös uuden puolalaisen kämppiksen, mukavan oloinen hänkin. Meil on nyt sitten kaks uutta tyttöä täällä:) Saksalainen tyttö oli kutsunut tuvan täyteen porukkaa, ihanaa kun on elämää täälläkin. Puolalaisista puheenollen, mua luultiin eilen puolalaiseksi...ei oo kyl eka kerta elämässäni, mut hassua silti...

Kaisun kaa revettiin siinä vaiheen nauruun ja epäonninen kysyjä oli hämillään...tällä kertaa Kaisu kyllä näytti suomalaiselta kuulemma...miksei nää ikinä osu oikeeseen:)

Eilen huomas myös pienen eron puolivuotisissa ja vuotisissa vaihtareis...kaikki puolivuotiset on täs vaihees viel innolla menossa joka keskiviikko, kun taas mä esim. lähdin 11 kotiin ja tunsin oloni niin väsyneeks...portaissa tapasin Fn joka oli vaan vääntänyt jotain projektia koko pitkän viikon ja oli siksi väsynyt:) Ei nää vanhat kato jaksa enää...tuntuu oikeesti välillä, kun olis joku "wanhus" tääl uusien naamojen joukos :p

Mutta joo, jos musta ei kuulu vähään aikaan, niin oon siel Kiirunas...adios!

Korridoor-elämää

Mä oon jotenkin kaikista lupauksistani huolimatta taas vähän jumahtanut Lappikseen. Hyvä aikomushan oli, että nyt keväällä kävelen ympäri Tukholmaa ja käyn museoissa yms. Mä luulen, että vikalla viikolla kierrän pakolliset kovalla vauhdilla. Toisaalta, kun tänne asti on tullu, harmittaa kun vaan lusmuaa kämpässään, mutta toisaalta, olisi taas niin sata kouluasiaa hoidettavana, että niitä muka yritän päivittäin tehdä.

Joka tapauksessa, jotain hyvääkin siitä löytyy...kun on täällä tapaa kämppiksiään...

Sunnuntaina meillä oli sitten Korridoor-palaveri. Tai no alussa osanotto ei päätä huimannut, mutta viidellä henkilöllä syntyi jo päätöksiä. Sitä paitsi leipomani korvapuustit teki kauppansa, viimeisetkin meni, kun matti-myöhäiset tulivat keittiöön, tai kun jokaviikkoiset vieraamme tulivat meitä tervehtimään:) Mutta oli kyllä hyvä saada asioita puhuttua ja sovittua. Esimerkiksi tänä aamuna olen iloisesti sulatellut meidän toista pakastinta. Lisäks jo sunnuntaina heitettiin uuden saksalaistytön kanssa massoittain omituisia vanhoja purkkeja ja purnukoita roskiin. Ompa siis jotain tehty tänkin korridoorin hyväks. Espanjalainen kaveri toi meitin vihertävän-rusehtavan-keltaisen-kukertaviin sohviin päälliset ja keittiö alkaa näyttää jopa viihtyisältä. )Tai no siihen on vielä matkaa, mutta kuitenkin...)

Jopa niin viihtyisältä, et illalla tekee mieli jäädä tuijottaan telkkaria ja jutteleen kämppisten kanssa. En tiä mitä tää kevät on tehnyt (vaikka vielä on pimeää ja huonot kelit), niin silti tuntuu, et ihmiset kaivautuu koloistaan ja on paljon avoimempia. Tänää juteltii pitkät ajat ruotsalaisen kämppiksen kaa ja se jopa tuntu arvostavan mun työtä korridooris :p....sanoi jopa, et olisi halunnut tulla meetinkiin. Mä olin jotenki yllättynyt, luulin ettei sitä kiinnosta. Mutta eipä siinä, tuleepa puhuttua ruotsia! (kuulostan siltä, kun olisin sen kaveri vaan kielen takia, hyväksikäyttäjä :p)

Eilen oli taas mukavat ruotsin tunnit. Nyt selvis, et puolet meitin ryhmästä on tulossa samaan aikaan Kiirunaan:) Hassua. Mut joo, oli kyl hyvä lähtee koululle ja nähdä vähä muutakin maailmaa. Ihanaa, pian Kiirunaan, toivottavasti tulee kiva reissu! Varasin sit lennot sinne Itävaltaankin. Tarkotus olis myös mennä Budapestiin, jos Janita suostuu mut vastaanottaan. Jee. Ja Suomes tuun käymää varmaan helmikuun lopussa. Sellasta reissaamista..noh ei paljoo oo kouluakaan, tosin toi yksikin kurssi aiheuttaa ihan liika päänvaivaa.

Kadonneen pöydän arvoitus.

Tuossa alkuillasta painelin keittiöön jotain asiaa tekemään. Ihmetykseni oli suuri, kun toinen keittiön pöydistä oli kadonnut ja tuolit siististi toisen ympärillä. Vähän aikaa siinä pyörin ja ihmettelin, että missähän se pöytä sitten on. Pakistanilainen korridoor-kamu tuli keittiöön myös ja utelin häneltä pöydästä, hän ei ollut edes tajunnut alkuun, että pöytä oli poissa, vaikka se iso ruma rotisko onkin. No aikamme pohdittuamme huomasimme ilmoitustaululla pienenpienin lapun. Yläkerran väki oli sitten lainannut pöytää illalliselleen. Lupasivat palauttaa huomenna. Selvisihän sekin arvoitus, mutta kun kyseessä on Lappis, voit odottaa mitä tahansa tapahtuvan. Seuraavaksi ne syö varmaan sohvankin, millähän myö sitten ajellaan, nii mie ja työ (sori pakollinen PKK-läppä pitkästä aikaa.

Onneksi illalliselta ei kuulu sen enempää melua, on lauantai-ilta, mutta tämä tyttö taitaa painua pehkuihin. Äsken oltiin kattomas Kaisulla Revolution Roadia. Voisin vaikka muuttaa niille, niil on hyvä meininki niiden korridooris:).

Lördagmorgon på Lappis

Noniin, Kiirunan matka on sitten buukattu. Kohta vois suunnitella Itävallan matkaa. Ulkona on taas harmaa sateinen ilma ja eilen oli bileet, mutta olen yllättävän virkeällä tuulella. Noh, eiköhän se virkeys ohi mene, jos ja kun saan itseni pakotettua tekemään hommia. Tosin nyt näyttää että ens viikon rahotuksen luennot on peruutettu, joten nolon vähän mulla on varsinaisesti koulua..huoh..yksi kurssi lisää olisi ollut ihan kiva :) Toisaalta pitäis alkaa tekeen term paperia, mut joo...

Keskiviikosta piti sanomani vielä sellaista, että tosiaan keskusteltiin ulkkarikavereiden kanssa, et täällä voi baariin mennä vähä minkälaisessa virityksessä tahansa. Noh, Operan vessassa näki kyllä sitten jos jonkinmoista viritystä. Pääasias oli et tukka oli pöyhkee ja naamassa 10 astetta liian tumma meikkivoide. Tota muotia en oo vielä tajunnu...se on ok jos ihminen on ruskee, koska on ollut esimimerkiksi etelässä. Mutta, että teet sellasen ruman ruskeen naaman näkyvästi meikkivoiteella, anna mun kaikki kestää. Noh, kuten sanoin, kaikkea voi täällä nähdä. Kuten myös kirjavat sahalaitakuvioiset trikoot ja sandaalit keskellä talvea turkin kanssa..

Eilen oli Swedish Dinner, eli sitsityyppinen illanvietto uusille ulkkareille (ja ei niin uusille). Ruotsalaisten järjestelykyky joutui taas mielissämme koetukselle, kun sitsit pääsi alkaan vasta puoli tuntia myöhässä. Noh, olihan ne sitten hauskat, kun viimein alkoivat. Perusmeininkiä oli se, että alussa tunnelma oli jähmeä ja loppua kohden parantui. Toastmasteria ei tahtonu kuulla, vaikka se megafooniin puhukin loppuvaihees..no kuvittele sellanen reilu sata ulkkaria puhumassa keskenään. Muutamia juomalauluja laulettiin, syötiin lämmintä ruokaa ja juteltiin mukavia. Aika vapaamuotoista oli. Juhlissa oli myös ruotsalainen bändi soittamas vähä jazzahtavaa musiikkia ja joku tanssiryhmäkin :) Illan kuluessa eri maiden porukoita kiipesi lavalle. Saksalaisilla ja ranskalaisilla oli vähä ylivoimaa, mut kyllä mekin kuuden ihmisen joukko saatiin suomalaisista lavalle kerättyä. En halua tietää kuin kauheelta meidän "minnet" kuulosti...:)

Jatkoilla ajauduin taas itävaltalaiseen seuraan. Analysoitiinkin, että varmaan tunnetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kun ollaan nii pienistä maista kotoisin. Verrattuna ylimielisiin ranskalaisiin ja saksalaisiin:) Hauskaa oli.

Ainiin, tiedän pari teksaslaista täällä. Toinen on kyllä ilmetty teksasilainen. Ne farkut, se vyö ja ne Bootsit!!! Uskomaton yhdistelmä, vaan cowboy-hattu puuttuu. Kaiken lisäks tää tyyppi kävelee kuin karjapaimen :) Ihanaa, en yhtää ihmettele mistä se stereotypia tulee! Toisaalta jos mennään paradoxeihin, niin toi mun uus itävaltalainen kaveri ei pidä laskettelusta :O...Se on siis tietty tehny sitä kaikil vermeillä, kuten me jotain normihiihtoo, mutta ei kuulemma pidä siit. Ei se sit pidä paikkaansa et kaikki itävaltalaiset viettää päivänsä Alpeilla :)

Mut kai sitä on taas mentävä. Tää blogi on jollai alkeellisella moodilla, joten teksti ei sit oo oikein asemoitu varmaan ...

Päivät ne vierii.

Taas ollaan jo torstaissa. Päivät ne kuluu, eikä oikein tiedä mihin. Välillä on niin paljon tekemistä ja välillä ei saa mitään aikaiseksi. Tässä vietän kotipäivää luultavimmin, kun luennot alkaa vasta illalla ja jotain hommia pitäisi tehdä. Eriasia mitä saa aikaiseksi taas. Yläkerrassa ukko hyppii edelleen hyppynarua, se alkaa oleen jo kohta kotoista.

Maanantai oli koko lailla kotopäivä, tosin H:n kans kokkailtiin niillä ja sit meillä. Tehtiin myös suklaakakkua, jota sitten tarjosin aina vähä kaikille, jotka sattui keittiöön samaan aikaan. Hauskaa oli huomata, et jotenki porukka taas kaivautunu tässäkin korridooris koloistaan synkeen joulunalusajan jälkeen. Sunnuntaille oon yrittäny järkätä korridoor-meetinkiä ihan huvin vuoks, ja jos samalla sais jotain sovittuakin.

Tiistaina olin koko lailla menossa. Aamulla luentoi, sit lounas koululla, sit kaupungille pyörähtään, sit I-killan kv-reunioniin, tai no joillekin se oli eka tapaaminen "porukan" kans. Mehua ja keksejä:) Kiva nähä Mariee ja Linneaakin. Lisäks tapasin yhden itävaltalaisen, joka oli sen mun syksyisen M-kaverin kaveri. Maailma on pieni. Illalla oli sitten vielä ruotsin tunnit. Vaikka olin taas väsyny tän neljän tunnin rutistuksen kans, nii tuntu silti et oli parempi fiilis kuin syksyllä ruotsissa. Opettaja on mielenkiintosempi ja porukka on enemmän ehkä jotenki mukana. Tai sit se oli vaan ekan tunnin harhaa. Kurssin lopuks päädyin suunnitteleen Kiirunan-matkaa tos ens viikon lopulla. Oon kyl menos, jos kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Yks lisä mun matkabudjettiin, mut eiköhän siit selviä:)

Tiistaina oli myös vähä seko päivä. Mä niin tarvisin jonkun kurssin poskisuudelmien kans. Koska, kenen kans ja monta, millä etiketillä. Meinaa miten voi samana päivänä jotenki joutua tilanteisiin, mis kaikki tekee asiat nii eri tavalla..yritä siinä sitten pysyä perässä! Tosin samana päivänä esittelin itteni yhdelle tyypille, joka sit totes, et ollaan me kyl jo esittäydytty. Nolona takeltelin jotain siitä, kuinka paljon uusia ihmisiä tapaa nykyään...huh.

Eilen olikin sitten koko päivä rahotuksen kurssia. Sujautin itteni yhteen kv-masterporukkaan. Siel oli ruotsalaisii, korealaisii ja kaikenmaalaisia:) Mukavaa porukkaa ja kiva kun kurssilta tuntee ihmisiä. Paljo mukavampi vielä mennä sinne! Kotiin tullessa nopeeta lenkille ja sit jumahdin ylläriylläri meseen ja skypeen. Miks aina sillo ku itellä on kiire, nii haluis kuitenki jutella kaikkien onlinejen kaa, ja sitku olis aikaa jutella, nii ketää ei oo onlines tai sit muuten vaan ollaan hiljasii:)

Illalla meille tuli sit porukkaa. Keittiössä oli kämppiksen kemut, joten me lähinnä jumitettiin mun huonees. Mut aika paljon porukkaa saa tännekin mahtumaan. Näitä uusia naamoja lähinnä. Hassua oli, kun ovesta paukahti yks Caro, jonka tunsin kans ihan viimesen viikon viimesiltä päiviltä. Se oli kans Mn kaveri ja sitä kautta tutustuttiin, yks äkkii se tulikin tänne! Maailma on edelleen pieni :) Sit kymmenen mais lähettii Cafe Operaan. Paikka oli aluks tosi tyhjä, mut sit alko tuleen porukkaa pikkuhiljaa. Taas paljon tuttuja kasvoja, tosin totesin et paljon on juttelu-tuttui, mut harvempi sillee, et oikeesti tuntisin, tai et soiteltais yms. Mut ei se mitään, on kiva tuntee porukkaa. Lähettii kyl vikal T-banal kotiin, kun väsytti.

Nyt siis jumitusta, tai sitä et yrittää tehä jotain. Ilma ei oo edes nätti, et viittis ehdontahdoin ulkoilla. Täytyy odottaa tietoa Kirunasta ja alkaa suunnitteleen Itävallan matkaa tarkemmin. Pitää alkaa vaan lyömään päivämääriä tietyille jutuille, niin saa jotain järjestystä tähän kaaokseen! Eli normiarki alkaa..kaaos mielessä! Vi hörs.

voihan sen päivän näinkin viettää

Onpas ollut vauhdikas viikko. Ei tunnu et viikko sitten olin vielä Suomessa, niin paljon on jo taas kerenny tapahtuun! Jopa niin paljon, etten ite pysy perässä. Tai ehkä juuri ja juuri, mutta kyllä kämppä ja koulutehtävät näyttääkin sitten sellaisilta, ettei niille ole paljon ajatusta annettu:)

Torstaina sain jopa jotain hommia tehtyä, hyvä minä. Tosin heti kun rantauduin kotiin, niin loppu ne tekemiset. Illalla vierailtiin hollantilaisen uuden ystävän luona. Tuttua porukkaa jo paikalla, hauskaa, että on kerennyt tutustuun uusiin kasvoihin. Myös kivoi uusii suomalaisia on!

Perjantaina jumppailua ja kaupungilla pyörimistä. Ostin ihqut kengät:) Illalla mentiin koululle Nymbleen katsomaan ruotsalaista leffaa, joka ei kovin hääppönen ollut. Sieltä sitten ajauduin DKVn avajaispippaloihin kampuksen laidalle. Taas tätä tuttua uutta porukkaa oli siellä ja muutamia ihan uusiakin ihmisiä tuli myös vastaan. Porukkaa oli todella paljon pienessä korridoorissa, mutta ihan hyvä meno. Etkoilemassa tapasin viime syksyn ruotsin ryhmän koko ranskalaisjengin, ilmeisesti jatketaan yhteistä taivalta myös nyt keväällä :) Loppuillasta päädyin yhden ruotsinryhmäläisen, saksalaisen Fn luokse jatkoille. Ihana tunne, kun voi vaan mennä ja päätyä... Yöllä kotimatkalla syntyi mielenkiintoisia keskusteluja, kun kolmen italialaisen kanssa käveltiin Lappikseen:)

Lauantaina ei sitten myöskään saanu tehtyä mitään, koska väsytti todella lujaa:) Kaupungilla tuli kahviteltua ja tavattua yks tuttu syksyltä myös. Illalla sitten tuohon Lappikseen korridoor-partyihin. Jotka olikin aika isot kemut, ovet oli auki lähes kaikelle kansalle. Ehkä jopa vähä liikaa porukkaa. Lisää vanhoi puolituttuja ja taas muutamia ihan uusia. Tuntuu et täs on kohta tavannu enempi uusia ihmisiä viikossa ku syksyl konsanaan. No ei nyt ihan:)

Viikko on ollut kyllä ihan mahtava, tosin tänään on maksettu veroja siit, tajutonta jumittamista ollut:) Vaikea muodostaa kuitenkaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkee onkaan sattunut ja vaikee muistaa kaikkia hauskoja sattumuksia, mitä vois blogailla. Noh, katotaan mitä tästä alkaa kehkeytyyn. Vois vähä rauhottaa ehkä :P tai sit ei, toi lause kun ei mun kohdalla toimi ikinä!

@ Sam

Tänä aamuna tein siinä kohdassa, kun elämä tuntu yhdeltä kaaokselta, pyhän päätöksen parantaa tapani ja alkaa oikeesti organisoimaan tekemisiäni ja tekeen kaikkia hommia niin, että tiedän milloin on vapaa-aika ja milloin on aika hommien, milloin taas lusmuilun.

Noh, tässä tulin koululle tekeen hommia, jos saisin enemmän aikaan kuin kotona. Joka tapauksessa, kun tänne koululle luennoille aamusta rahjauduin...Mut arvatkaa vaan lopputulos...tässä sitä istuskellaan blogin parissa :)

Noh aurinko paistaa ja olen tutussa ympäristössä, koko kevät aikaa tehdä niit juttui jotka syksyn huumassa ja väsymyksessä jäi tekemättä...tosin voi olla että jotkut jutut jää vallan...täälläkun tarvitaan välillä enemmän sitä extemporee asennetta!

Jopa muutamaan tuttuun syksyltä olen törmännyt. Yksi mukava suomenruotsalainen, joka syksyllä puhu mulle kuitenki suomee, puhu nyt sit vaan ruotsia. Hyvä oikeesti, mut vielä matkaa siihen että olisin sujuva täs kieles!! Siispä yritin kovasti ja toivoin ettei se naura mun yrityksilleni :) Niin paljo helpompaa rupatella ruotsia esim. ulkkareiden kaa....

Mut meen nyt kattoon jos sais jotain aikaseks! Vi hörs.

Keskiviikko.

Väsyttää, taas.

Eilen sitten oli ekat luennot, jossain kellarissa ja ryhmässä ei ollut edes varmaa 20 tyyppiä paikalla. Luennoitsija ei paras mahdollinen ja nyt pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni ja oikeesti alkaa opiskeleen myös kotona... Luentojen jälkee jäin pyöriin koululle, kun aattelin osallistua uusien vaihtareiden infoon :) No jäi se aiemmin tekemättä, niin miksei nyt!

Tapasin K:n koululla ja sit nähtii iso ulkkariryhmä joka oli kiertämäs kampusta, siitä pongattiin K:n kaveri ja sen kavereita ja kaikkee. PALJON suomalaisia:) ja muita. Mähän oon vähä tunnetusti aina sellanen et "okei lähen mukaan" ja sit mukavasti sulauduin tähän uuteen porukkaan. Sit vielä onnistuin ilmottaan itteni johki sitseille kaiken lopuks:)

Olin aikasta väsy ja kaikkee tekemistä olis, mut päätin kuitenki lähtee illalla yhden Simonin synttäreille. Ainoo vaan, et mulla ei ollu hajuakaan kuka tyyppi oli, mut ei sen niin väliä :) Ei puolilla meidän ryhmästä ollutkaan. Mut siis ilta sujui rattoisasti, paljon uusia naamoja ja hauskanpitoo myöhään. Saatiin jopa disko pystyyn ikivanhalla mankalla ja neliömetrin tanssilattialla :) Ekaa kertaa tuli kokeiltua jopa yöbusseja! Vaikka olikin työn ja tuskan takana löytää niitä.

Ilosta oli, et vaikka saksalaisii oli paljon, ne ei ollu ainoa kansallisuus vaan porukkaa oli aika monesta maasta. Lisäks outoa oli, et suomalaisia oli niin paljon. Mutta eipä tuo haitannu, nyt alan ymmärtään niiden saksankielisten käytöstä syksyllä :p Paljon helpompi kommunikoida ja löytää yhteisymmärrys, kun on sama kieli! Okei, ite valitin niiden käyttävän vaan saksaa, joten ei pitäisi sortua ite puhuun suomee...

Tänää vähä yritin urheilla ja sit oltii shoppaileen. Väsy on aikamoinen, mut hommat painaa päälle. Tuntuu ettei muka oo aikaa, vaikka sitä varmaan sais itelleen järjestettyy! Sitä vaan painaa pää kolmantena jalkana tai sit lusmuilee. Järkeville hommille ei löydy aikaa :) No katotaan mitä tästä kehkeytyy.

tukholma

Kolme viikkoa meni nopeaan! Joulu tuli ja meni perinteisesti. Muuten lomallani näin muutamia kavereita, mutta koko lailla aika kului nukkuessa ja kotona lusmuillessa. No olipa lomaa sekin. Nyt olisi tarkoitus sitten vähän parantaa tuota unirytmiä ja alkaa elään terveellisesti (hahaa!).

En tiä onko otollisin aika rupatella, kun olen aika väsynyt. Yö laivalla ei sisältänyt erityisen paljon nukkumista, sillä puolet yöstä kuulosti siltä kuin joku tasaisesti naputtaisi vasaralla metallia. Tiedä häntä mikä se oikeasti oli, mutta ei se ainakaan kiva ollut. Tukholma avautui tuttuna eteen bussinikkunasta. Ainoastaan sitä ehdin ihmetellä, että ainiin, täällä onkin porukkaa vähä enempi kuin meidän mäellä. Osuin nimittäin pakaasieni kanssa aamuruuhkaan.

Kävin äsken ICAssa ja sielläkin oli kassalla outo setä. Mä en oo edes kehenkää törmänny vielä korridoorissani. Nyt mission nimi on "etsi tutut kasvot". Sit oikeesti varmaan tuntuu, et nii joo, tuttu paikkahan tämä on. Vähä liikaa vietin aikaani joulun alla niiden kanssa, jotka lähti pois, nyt tuntuu kuin itekin olis pitäny jättää Tukholma taakseen:) Vaikka oikeesti on varmasti ihana kevät edessä ja nyt pitäis vaan alkaa elää sitä, eikä haihatella menneitä.

Toisaalta vaikeeta sitä on olla muistamatta hulluja fiiliksiä, kun löysin tuolin nojalta T-paidan jossa oli luonnontieteellisen museon tarra. Itsehän en museossa viimeisinä päivinä vieraillu, mut jostain kumman syystä paitaan sellanen tarttunu. Hassuja muistoja.

Mutta siis täällä taas, sekavin fiiliksin. Pysykää edellee mukana mun oudoissa jutuissa ja kommatkaa jollette tajua :) Osa kaksi tästä blogista alkaa nyt!