The End.

Tässä sitä ollaan oltu jo pari viikkoa Suomessa. Nytkään ei ole kauheasti aikaa kirjoitella, kun koulupäivä alkaa. Päätin kuitenkin nyt lopettaa tämän blogin.

Vuosi meni nopeaan, nopeampaan kuin arvasikaan. Syksy alkoi jännittävissä merkeissä, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Syksyn aluksi tunsin oloni aika yksinäiseksi, sillä muutamia tuttavia lukuunottamatta niin aktiivista kanssakäymistä kenenkään kanssa ei ollut ja olin huono tuppaamaan mihinkään mukaan. Kaikki oli opettelua ja vähän pelottavaa, mutta kuitenkin niin ihanaa, sillä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Alkoi pikkuhiljaa tuleen sinuiksi eri kielten kanssa ja elämä oli edessä.

Syksyn edetessä muodostui yhä lisää tuttavia, joista osa hyvinkin läheisiä. Vasta marras-joulukuussa alkoi todenteolla päästä sisään tähän maailmaan ja vaihtarielämään. Se aika oli huippua, vaikka olikin syksyn synkeintä aikaa. Paljon tapahtui ja paljon tehtiin, muistoja tuli rutkasti. Jouluna kotiin tullessa oli surkea olo, sillä suurin osa tuttavista jätti Tukholman lopullisesti. Paljon hyviä kavereita, joita vasta oppi tuntemaan.

Joulun jälkeen alkoi uusi kausi. Tapasin suuren joukon uusia ihmisiä ja aloitin vuoden aktiivisemmin kuin syksyn. Vanhoihin kamuihin pidettiin vähän yhteyttä, mutta aika meni kaikessa uudessa. Nyt muodostui myös suomalaisten jengi, mutta unohtamatta muita ulkkareita. Oma korridoorinikin alkoi aktiivisemmaksi. Kevät meni vielä nopeampaa kuin syksy.

Matkoja tein Kirunaan, jossa vietin ihania rauhoittavia hetkiä kahden saksalaistytön kanssa. Sitten Itävaltaan ja Unkariin tapaamaan vaihtarikavereita ja suomalaisia, viikko yksin matkustellessa kaverilta kaverille oli uuvuttavaa, mutta hienoa!! Sitten alkoi jo kevät kirkastua Tukholmassa.

Pääsiäisenä Berliiniin, huippumatka Suomesta käsin, huhtikuun puolivälissä pikareissu kauniiseen Glasgowhun. Wappu Uppsalassa picnicillä, ja sen jälkeen paljon kivoja grillailuja Lappiksen luona suomalaisporukalla. Kaikkea mahtavaa, että tulee nyt pala kurkkuun:)

Toukokuu alkoi tekemään loppuaan, vietettiin viimeisiä iltoja ja sitten tein mahtavan matkan Ateenaan tapaamaan taas vaihtarikavereita. Oli upea reissu sekin. Sen jälkeen oli aika viettää viimeisiä bileitä ja sanoa heihei tutuille suomalaisille ja viettää railakasta vaihtariviikonloppua viimeistä kertaa.

Muistoja Muistoja ja Kokemuksia. Niitä oli vuosi täynnä! Vielä ne eivät ole järjestäytyneet päässäni kauniiksi kansioksi, vaan ajelehtivat ja pompsahtelevat mieleeni eri tilanteissa. Kokemus oli hieno ja mukaan mahtui tunteita laidasta laitaan. En kuitenkaan kadu lähtöäni missään tapauksessa. Upea lukukausi ja paljon kaikkea jäi käteen. Ainakin muutama ystävä ja niiden kanssa rupatellessa voi vaihtovuotta jatkaa vaikka aina:)

Mitä tähän voisi sanoa? Se oli hienoa. Se on ohi ja on aika jatkaa elämää yhtä kokemusta rikkaampana (tai miljoonaa).

Kotona, lopullisesti.

Sitä sitten istutaan Vesilahdessa ja kirjotellaan blogia. Päätin raapustaa nyt jo vielä viimesien päivien tekemisiä ja katsoa myöhemmin loppukatsausta:) Hurjaa olla kotona.

Maanantain vika illallinen Proffassa meni mukavasti 3 tuntia jutellen. Istuttiin ulkona niin ehdin bongata monta tuttua ohikulkevaa ja sanottua monelle heit. Oli aika katsoa ICAn maisemia viimesiä kertoja.

Tiistaina lähdin aamupäivästä pienellä paatilla kohti Waxholmia. Hieno merimatka, joskin hieman tuulinen. Waxholm oli ihanan idyllinen paikka. Aurinko paistoi, lokit kirkui, meri liplatti, syreenit kukki ja punamultaisten talojen pihalta kuului mm. syntymäpäivälauluja. Kiertelin siellä jonkin aikaa päämäärättömästi ottaen mitä erikoisemmista ja sympaattisemmista kohteista kuvia. Sitten otin bussin alleni ja lähdin kohti Tukholmaa, bussi tulee KTHlle ja siitä lähdin kohti keskustaa edelleen kamera kädessä. Paljon tuli nähtyä vielä uutta ja monta kohdetta mistä on pitänyt ottaa kuva tuli kohdattua. Huomasin taas uusia ulottuvuuksia siitä, miten Tukholman kadut kulkeekin yllättäen suuntaan mihin en olisi arvannut ja sen sellaista.

Illalla olin uuvuksissa, mutta siivosin urheasti huonettani ja istuin illan olkkarissa toivoen näkeväni ihmisiä, jotta voisin sanoa heihei. Kovin montaa en nähnyt ja muutamalle en alkuillasta tajunnut sanoa. Noh, keskiviikkona jätin tyylikkäästi heille lapun:)

Keskiviikkoaamuna porukat tuli ja ahdettiin auto täyteen. 3 kassista olikin tullut 13 vuoden aikana. Auto oli TÄYNNÄ. Ensin suunnistettiin koululle palauttaan mun avain. Oli haikee hetki pudottaa avain postiluukusta ja jättää siis lopullisesti Lappis siinä samassa. Sit lähdettiin suunnistaan kohti Djurgårdenia. Parin harhaosuman ja tunnelin jälkeen navigaattori oli niin sekaisin, et päädyttiin melkein Tyresööhön asti ennekuin sain järkee sen verta, et nyt on kyl käännyttävä ja katottava laitteelle uus suunta:)

Käytiin siis Junibackenissa, jossa on Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskowin kertomuksiin tehtyjä satumaailmoita. Yhdes vaihees istuttiin sellaseen vaunuun joka vei meitä yli erilaisten pienoismaailmojen. Hienosti toteutettu. Lopulta päädyttiin myös Huvikumpuun ja nähtiin ihkaelävä Peppi. Emmu tuntui tykkäävän.

Sen jälkeen siirrettiin auto keskustaan ja lähdettiin jäätelölle GamlaStaniin ja muuten pyöriin ympäriinsä ja kuluttaan aikaa. Siinä vaiheessa kyllä halus ajan kuluvan ja toivoi pian pääsevänsä pois. Tollanen venailu oli vaan kiduttavaa. Lopulta laivaan ja ruoan, taxfreen ja pallomeren kautta nukkumaan. Aamulla ahtauduttiin taas opeliin ja paineltiin täyttä päätä kotiin.

Tänään olen pyörinyt ympäriinsä tietämättä mitä tehdä. Tavarat on autossa purkamatta, kun vien ne suoraan Tampereelle sitten. Mummua voisi mennä katsomaan pian. Äsken poikkesin Harrinkulmassa, tosin eipä sekään enää sen niminen ole, kun on uusi omistaja. Lapsetkin kaupan pihalla oli outoja suurimmaksi osaksi. Kaikki muuttuu mutta ei kuitenkaan. Samoja vanhoja juttuja on ja enhän mä nyt niin kauaa ole poissa ollut.

Nyt ei tiedä mikä on fiilis. Ehkä olen vielä vähä "lomalla" eli en tajua vielä että Suomessa sitä ollaan taas.

Viimeistä viedään.

Istun tässä KThn ATK-luokassa, varmaan aika viimeistä kertaa. Hurjaa. Tästä on tullu kans kuin koti koko koulusta, se tässä vuoden vaihdossa on pahasta, et kaikkeen alkaa oikeesti tottua niin, että niiden jättäminen on paljon vaikeampaa.

Perjantaina käytiin lounaalla Lappiksen raflassa ja sit hyvästeltiin suomalaispojat samas tuoksinassa. Iltapäivällä Hannan kaa mentiin pyöriin kaupungille ja sit illalla vielä katseleen kuvia Hn keittiöön viimestä kertaa. Oli sit aika sanoo hei heit hällekin. Tän päivän jälkeen oli kyl mieli maassa. Ajatus Suomeen paluusta tuntu yhtäkkii tosi vaikeelta, kun on tässä kaikennäkösii kriisei päällä. Pe ilta ja lauantai aamu oli aika apeita, mut sit lauantaina menin vähä tuhlaamaan rahojani ja ostelemaan tuliaisia. Shoppailuterapia auttoi vähän ja mieli oli hieman parempi.

Aattelin viettää rauhallisen lauantai-illan, mut sit lähdinkin yhden jäljellejääneistä suomalaisista, Mikon, korridooriin alotteluihin. Sekalainen seurakunta ruotsalaisii ja muita vaihtareita. Lopulta lähdettiin porukalla (huomasin olevani sit siin sakis ainoo likka...) Slussenin Debaseriin. Kiva paikka taas! Tanssin loputkin huolet pois! Ja niinhän siinä kävi, et onnistuin jotenki päätymään jatkoille ja kotia tulin seuraavana aamuna kymmeneltä. Se on hölmö tunne kun juhlavaatteissa tallustaa asemalle sunnuntaina ja porukka tuntuu katsovan ja huomaavan jo kilometrin päähän et jaahas, samoilla silmillä mennää :)

Parin tunnin aamu-unien jälkeen suuntasin Nordiska Museettiin, ihan jees paikka, mut jos on mahollisuus tehä muuta, suosittelen sitä muuta :). Sit päätin lähteet vähä ajelulle ja menin Lidingön päähän eka metrolla ja sit bussilla. Päädyin johonkin kauniiseen maalaismaisemaan eläinaitauksineen ja upeine merimaisemineen. SiljaLinen alukset rikkoivat kyl vähän tätä kaunista asetelmaa, josta oli pakko ottaa paljon kuvia!

Muuten olen yrittänyt pakata, en tie miten kamat mahtuvat autoon (hups) en tiedä miten sitä onkaan kertynyt niin kauheasti tavaraa! Tänään kävelin Österiltä koululle ja ottelin lisää valokuvia matkanvarrella. Aurinko paistaa, kävin sulkeen pankkitilini, kohta huomaan etten palaa edes tänne koululle enää, illalla jäähyväisillallinen Proffassa Anjan kanssa. Kaikella on alku, mut niin myös loppu ja jos jotain alottaa nii kai se on loppuun asti vietävä iloisesti :)

Elämää Tukholmassa

Kirjottelin tossa moniosaisen selostuksen Ateenasta. Muuten on ollut kaikkea muuta ajateltavaa ja tehtävää, joten en ole kerennyt kirjoittelemaan. Tässä vähän brieffausta mitä ennen ja jälkeen Ateenan on tapahtunut.

Mun synttärit sujui rauhallisissa merkeissä. Pelailtiin yhtä peliä, juteltiin ja syötiin. Mulla oli ainakin mukavaa.

Torstaina (14.5) kirjottelin esseeni loppuun, vain kuullakseni että se on liian pitkä. Noh sain sen kai hyväksytettyä sittenkin. Vikat seminaaritkin oli ja koulu-ura täällä vähänniinkuin ohi. Illalla katsomaan Euroviisujen toista semifinaalia yläkertaan Klle. Syötiin myös An laittamaa maukasta ruokaa ja herkullistä jälkkäriä. Perus arvontapeli myös käynnistettiin ja vietettiin mukavaa iltaa.

Perjantaina mentiin tyttöjen kanssa kiertelemään Söderillä joissain pikkuputiikeissa ja vähän suuremmissakin. Sit vielä Rn kaa keskustaan, koska odottelin Varpua tulevaksi. Hän poikkes matkalla Suomeen lentojen välissä tervehtimässä mua. Ilta meni kaupoilla ja sitten syömässä GamlaStanissa. Mukavaa oli! Illalla ajoissa nukkumaan ennen matkaa, matkasta siis jälkeenpäin.

Takasin tulin keskiviikkona viiden maissa. Siitä sit purkasin s-postisumaa ja Hanna houkutteli mut sille syömään ja viettämään iltaa ennen Allhusetia. Saatiin taas tuttua porukkaa kasaan Hlle ja sit sieltä yhdes Allhusetiin vikaa iltaa viettämään. Ei kovin täynnä, mut olipa kaveireita ja hyvä meno. Juotiin muunmuassa isänmaalle maljoja:) Lopulta vielä naapuriin jatkoille.

Eilinen oli väsy päivä, mutta mentiin urheasti picnicille Djurgårdeniin huonosta säästä huolimatta. Mukavaa chillailua ja hejdåt Riikalle, joka lähtee kohta kans Suomeen. Illalla sitten Hannan ja Kaisun kanssa kävelemään kaupunkia ja kaakaolle GamlaStaniin. Oli haikeaa, sillä Kaisu lähti Suomeen tänään. Tuli kaikkia hyviä muistoja vuoden ajalta mieleen. En vielä itse ole kunnolla tajunnut että tulen kohta myös Suomeen. Ehkä ens viikolla. Toisaalta tajuan sen nyt, mut en osaa sanoa haluanko kotiin vai en. Tietenkin on kiva nähdä kaikkia tuttuja ja sillee, mutta kaipaan tätä vapaata fiilistä mikä täällä on.

Pian aika pistää vuosi pakettiin, mutta täytyy vielä yrittää nauttia vikoista päivistä täällä.

Ateena, Day 5

Keskiviikkona heräsin aamutuimaan ja D lähti kuskaan mua kentälle. Pauliina jäi vielä vähäksi aikaa seikkailemaan Ateenaan. Hyvästeltiin siinä äiti ja se toivotti tervetulleeks uudelleen, kentälle menossa mun ja Dn juttu jatkui yhtä outona kuin koko matkan ajan. P varmaan jo kyllästyi meitin outoakin oudompiin vitseihin :)

Oli outoa taas sanoa moi, vaikka nyt sain juuri tietää et D on tulossa käymään Suomeen elokuussa. Jea. Noh, kortit postiin lentokentällä ja nokka kohti Tukholmaa, matka meni torkkuessa.

Kreikka oli positiivinen yllätys, vaikka en tiennytkää mitä odottaa. Paikallinen opas (oppaat jotka lopulta pääötyi kertomaan aina samoja juttuja :p) oli varmasti positiivinen kokemus, tuli nähtyä muutakin kui perusturisteilua. Tutustuttua mm. kreikkalaiseen liikenteeseen, jossa esim voi hyvin käydä niin, että jakeluauto on parkannut keskelle risteystä toimittaessaan tavaroita, niin, ettei kukaan pääse ohi. Siinä sitten seistään ja toitotellaan torvia. Torvea käytetään myös silloin kun joku ei silmänräpäyksessä osaa lähteä valoista, kun ne muuttuu vihreiksi. Lisäksi hätävilkut on normitapa parkkeerata. Joko niin että parkkaat ne päällä parkkiruutuun, tai päätät parkata keskelle katua käydäksesi esim. kaupassa. Huoh.

Mutta kaikinpuolin mukava kokemus. Lämmin ilma, historia havinaa, modernia Ateenaa ja kertomuksia siitä mitä elämä siellä voi olla.

Ateena, Day 4

Tiistaina otettiin auto ja suunnattiim kohti Sounion niemeä. Siellä oli korkealla kalliolla Poseidonin temppelin jäänteet. Näköalat oli upeat, se on mantereellisen Kreikan eteläisimpiä osia. Matkallakin oli jo upeitä nähtävyyksiä, korkeita vuoria ja merta silmänkantamattomiin. Ja kamera lauloi!

Takasintulomatkalla poikkesimme uimassa yhdessä monista rannoista. Kaikki naapurit ja Dn perhe piti meitä outoina kun haluttiin mennä jo toukokuussa uimaan. Kun sanottiin myöhemmin että oli niin paljon lämpimämpää kuin kotona, ne heti uteli että kauan menee ennenkuin uidaan Suomessa. Siihen tietysti totesin, että itsellä on ollut tapana uida jo toukokuun alkupuolella :) Saatii kuin saatiinkin myös D houkuteltua veteen. Ilma ei ollut kovin lämmin, mutta vesi oli. Vesi oli myös suolaista, minähän en meinaa ole koskaan kovin etelässä ollut, saati rannalla. Joten outoa oli.

Kotimatkalla paikallisen ruoan kautta lepäämään hetkeksi. Sitten poikettiin vielä ostoksilla ja sain napattua pari kuvaa läheisestä olympia-stadionista. Illalla oli illallinen koko perheen ja Gn voimin. Hyvää ruokaa oli tarjolla yllin kyllin! Söin mm. ekaa kertaa jänistä, hui.

Ruoan jälkeen lähettii poikien kaa juomaan paikallista vodka-hunajaa. Oli tiistai-ilta ja taas kaikki paikat täynnä porukkaa, mikä näitä vaivaa? Sen jälkeen kiivettiin Likavitos-kukkulalle katselemaan kaupungin valoja, jotka levittäytyi joka suuntaan. Valokuvat ei tee oikeutta sille kauneudelle mitä kaupungin valot näyttää ylhäältä. Tulee tunnelma että kaikki on alhaalla niin rauhallista, vaikka tietää mikä häslinki siellä on.

Sitten olikin aika hyvästellä G ja ajella haikeana ja väsyneenä kotiin.

Ateena, Day 3

Maanantaina jumituttiin aamusta juttutuokioon. Mutta päästiin kuitenki suhteellisen ajoissa liikenteeseen, ekat rakot alkoi jo muodostua jalkoihin. Piti mennä arkeologiseen museoon, mutta se aukesi vasta myöhemmin, joten tutustuttiin vanhaan teknilliseen korkeakouluun jonka anarkistit yms on koko lailla tuhonnu ihme maalauksilla ja rikotuilla ikkunoilla yms. Täällä on vähä levottoman kuuloista tämä koulumeininki ja kouluilla on mm. immuniteetti, koska ne ei halua poliiseja sinne. Muutenkin kuulosti, ettei poliiseihin olis luottamista. Outoa. No muistatte varmaan vielä ne mellakat tuossa joulun aikaa, mitä täällä oli. Ihmiset on niin erilaisia. Vaikea kuvitella ketään jaksamassa rähinöidä niin kauan meillä. Mut ei sitä ikinä tiedä.

Tän kierroksen jälkee poikettiin tutustuun yhtee aukioon, joka on vähä rikkaampaa aluetta. Siel poikettiin kahvilla, kun eka bongattiin G mukaan taas. Sen jälkeen mentiin museoon kiertelemään. Yllättävän iso museo, huomattavan suuri ja väsyttävä vaasikokoelma ja muita mielenkiintoisia esineitä.

Illalla taas löydettiin K ja kaveri lähipubista ja käytiin juomassa yhdet. Pubit on ihanii, koska niiden terassi on peittynyt kasvillisuuteen ja niissä on mukavan kotoinen tunnelma. Hauskoja paikkoja! Ja taas yksi päivä takana!