Tiistaitohinaa.

Stressi sen kuin kasvaa enkä tie mitä tekisin milloinkin, ettei stressaisi.

Tänään kuitenkin huomasin taas kuinka edellä kevät täällä on ja kuinka kivaa se on, jollei hengitystiet olisi tukossa:) Tänään oli oikein kesäinen päivä, pilvinen, mutta todella lämmin ja hieman jopa kostean ukkosellinen. Kaikki on niin kovin vihreää!

Koululla touhotin ympäriinsä ja jotenki tänää kaikki oli päättäny tulla lappujensa kanssa meitä sinne viihdyttämään, niimpä sulavasti väistelin ja keksin tekosyitä Amnesty-ihmisille ja joillekin Eurovaaliehdokaslappu-jakajille. Jopa joku ihme ukko pysäytti mut ja kyseli mitä ne Eurovaaliehdokaslappujakajat jakaa. OMG. Huomasin taas kuinka vaikeaa on nopeasti reagoida ruotsiksi!

Tänään oli viimeinen ruotsin tunti. Surullista. Sen vuoksi että se tarkoittaa todella viimeisiä aikoja Tukholmassa ja viimeisiä aikoja mukavien luokkakamujen kanssa. Surullista myös siksi, että minulla ei muka ole ollut aikaa lukea ruotsia ja tentti tuntuu yhä kamalammalta möröltä..tuntuu nimittäin ettei siitä ihan viime tentin lukemisella pääse läpi...

Taas muuten huomattavissa ilmiö, että stressiä on ja juttuja tehtävänä ja Kata vaan blogaa...jepujee...nyt menen sitten tekeen jotain vielä ennen nukkumaanmenoa.

Maanantai, se tulee aina liian aikaisin kai?

Viikonloppu taas hurahti lujaa ohitse. Launtaina turisteiltiin T&Jn kanssa. Oli nätti aurinkoinen ja lämmin päivä ja kävelykilometrejä tuli muutama. Poikettiin mm. Riddarholmenilla, jossa en oo ennen ollutkaan. Lisäksi tietenkin muut perinteiset kohteet. Kiva kun kävitte.

Lauantai-iltana suuntasin Suomi-talolle suomalaisen kulttuurin tapahtumaan. Missattiin Brightboy, mutta mun suosikki CMX kerettiin kuunnella. Ei ollut mitenkää suuren suuri yleisömassa, mutta muutama tuttu ja ihan mukava meno. Iltaa jatkettiin vielä Stureplanin läheisyydessä, jossain pienessä baarissa. Oli ihan mukava paikka. Suomi-teema jatkui siis koko päivän. Päivällä, kun huomasi taas kuinka paljon suomalaisia keskustassa pyörii lauantaina ja illallakin törmäili vaan ruotsinsuomalaisiin ja muihin.

Eilen jumitin sisällä, lukuunottamatta pientä lenkkiä illalla, kun oli pakko käydä haukkaan happea. Tarkotuksena oli kovasti tehdä koulujuttui, mutta vain osan sain aikaiseksi. Kuten myös vain yhden työhakemuksen. Sekin vielä. Tässä on nyt taas kaksinkertainen stressi päällä ja laiskuus entistä tasoa, joten tämä teekkari jo pohti wapun uhraamista opiskeluille...No sima on ainakin porisemassa, että wappufiilistä tulee tänne F5seenkin.

Viikkoa tässä aloitellaan ja pitäisi vähän valmistautua meidän tän päiväiseen ryhmäpalaveriin. EVVK, mutta pakko se on aloittaa, kun 1,5 viikon päästä dedis ja esitys. huoh.

P.S.

Se skottimurre on muuten oikeastikin todella vaikeasti ymmärrettävää, eli huhut on vahvistettu. Sitä kuvitteli menevänsä englanninkieliseen maahan, mutta kommunikointi oli välillä hieman vaikeaa, kun ei ymmärtänyt sanoja. Tuli hieman tyhmä olo, kun perusravintolassa sai kysellä 3 kertaa "mitä?" ja siltikään ei täysin ollut mukana.

Glasgow

En voi sille mitään, mutta englantilainen (ja ilmeisesti skottilainen) tyyli rakentaa ja toimia viehättää mua jollain tasolla. Glasgow oli hieno kaupunki ja näytti meille parhaat puolensa, kun tiistaiaamun satelun jälkeen päivä paistoi upeasti. Yhtien paikallisten mukaan tää sää oli ihmeellisen epätavallista, kun heille sitä kehuttiin. Oltiin saavuttu maanantaiyönä hostellille ja nukuttu meitin kattohuoneistossa ja aika oli aloittaa kiertely. Olin poiminut netistä muutamia kohteita, joiden avulla vähän hahmotettiin kaupunkia ja kierreltiin ympäriinsä ja ihasteltiin.

Hienoimpia nähtävyyksiä oli ehkä katedraali ja oheinen hautausmaa kukkulalla. Tiistai-ilta päättyi siihen, että mentiin kulmapubiin katsomaan Liverpool-Arsenal peliä. Jotenkin ajauduttiin kannustamaan Liverpoolia, ehkä se oli hyvä valinta, sillä asetuttiin pöytään jossa istui englantilaisia herrasmiehiä kannattamassa Liverpoolia. Ne vaan ihmetteli, miten voidaan seurata peliä ja jutella papattaa samaan aikaan;)

Keskiviikkona pakattiin kamat ja mentiin vielä yhteen puistoon, talvipuutarhaan ja kierteleen kauppoja. Aika väsyneitä oltiin, mutta urheasti pakaasien kanssa kävelimme. Lähdettiin 4 aikaan junalla Prestwickin kentälle. Matkalla oli upeita nummimaisemia! Ihanaa <3.

Illalla kotona. Hyvät muistot mukana. Tänään sitten arki taas kolahti. Mut jos 3 viikkoo jaksais painaa ja jostain löytäis inspiraation, niin sit olis se siinä.

Currya ja jalista

Sunnuntai oli taas aurinkoinen ja tuulinen. Aamulla olis ollu inspiraatioo tehä koulujuttui, mutkun olin suunnitellu lähteväni Nationalmuseumiin, niin sinnehän painelin. Tein eka kyl pienen kävelylenkin tuol rantakaduilla kun oli niin kaunista. Tosi paljon turisteja oli liikenteessä!

Nationalmuseum oli ihan kiva, ei mitenkään suuremmoinen, mutta suosittelen lämpimästi.

Iltapäivällä oli sitten jotkut grillailujuhlat tääl Lappiksessa. Käytiin parit nakit paistamassa ja saatiin ihmetteleviä katseita meidän suklaabanaaneista. Ihan kuin ne nyt olisi jotain erikoista:). Tosin ei kauaa viivytty kun sitten paineltiin pelaamaan jalkapalloa. Joku tosin oli unohtanu kertoo et siellä olikin kaks joukkueellista poikia, jotka oli aika hyviä (nolohymiö). Noh sekaan vaan. Onnistuin jopa parissa tilanteessa, oho. Mut oli tosi kiva pelata.

Illalla saatiin aikaan meidän eka korridoor-dinner. Ihan kaikkia ei saatu paikalle, mut jo aika hyvä porukka. Oli sitten erilaisia ruokia ja olen vieläkin täynnä kaikesta! Oli espanjalaista, saksalaista, hollantilaista, suomalaista, kiinalaista, intialaista ja muuten kreikkalaista, vaikka meistä kukaa ei oo kreikasta :) Meitin uusin jäsen, kolumbialainen tuli hieman myöhemmin keittiöön ja liittyi seuraan kysellen, onko tämä meillä tapana. Heh, eka kerta:) Tosin samalla saatiin sitten hänet tutustettua muihin korridoorlaisiin, jotka ei tienny herran olemassaolosta.

Kaikki muut ruoat oli aika hyviä ja nautittavia, mut intialaisen curryriisisekotus oli mulle liian tulista. Naveem tosin väitti et teki meille vartavasten mediumia, mut mä kyl itkin ja haukoin henkee vähän aikaa:) Tosin sit totesin et mun kesäkeitto ei tainnu maistua sen suussa miltään.
Opittiin uusia asioita toisistamme, kuten että Pekingissä on vihreä taivas ja intialaisten pitäis tehä asiat oikealla kädellä (oon kyl musta kuullu tästä aiemminkin). Hauska ilta ja se jatkui rupatellessa melko pitkään.

Tänää toteutin mun keittiövuoron ja jynssäsin köökin "puhtaaksi". Huoh. Nyt sitten pakkailen ja illalla tosiaan lento Glasgowhun!

nimeni on...

Eilen tajusin kuin hölmöö on, että oon alkanu sanoon nimeeni tosi englanninkielisellä (tai jollain muunmaalaisella) painotuksella. Tietenkin se on luonnollista kun juttelee enkuksi, et lausuu kaikki asiat samalla tavalla, mut miks ihmeessä pitää alkaa omaan nimeensäkin jo vääntään. Tajusin et oon tehny sitä jo vähän aikaa ja se on hassua. :) Luulis et olis iskostunu täs pienen elämän aikana, et mikä on oma nimi. Tosin tajusin myös, et sanon sanan "sauna" yhtä englantilaisittain kuten muutki ulkkarit. Höh. Tää on jatkumo tälle kielten sekamelskalle jota ainakin Trece sai Berliinis todistaa. Mä puhun ihan höpöjä koko ajan kun kaikki kielet sekottuu päässä yheks mössöks. Tylsää, mä aina nauroin ihmisille, jotka ei muka osaa puhua omaa kieltään vaihdon jälkeen, mut tajuan nyt, kui totta se voi olla.

Eilen kävin tutustumassa ekaa kertaa Lappispubiin. Oli vähän vaikeuksia löytää sinne. Melkein 9 kk asunu täällä enkä tienny missä se on. Joku tyyppi katto pitkään kun kyseltiin sitä ja se luuli et me ollaan uusia ja tunnustin ton. Siellä oli jonkun tyypin synttärit, en kyl tuntenu häntä. Porukkaa oli aikasta vähän, mut siin sit vähä aikaa rupateltii ihmisten kaa ja sit tanssahdeltiin. Vähä alkanu toi pippaloiminen väsyttää ja tylsistyttään. Ei vanha jaksa enää ja puol 1 kotio, vaikka kotimatkaa oli se 400 metriä ehkä:) Kotimatkalla tuli sit ihmisii vastaan, vasta menos kemuihin:)

Tänää oli kylmä ilma, käytii pyörähtää kaupungilla. Inspiraatiota odotellessa. Käytiin myös vaihtaan muutama punta, maanantaina Glasgowhun! Ja niin....Ateenakin sit kutsuu....mun ekologinen jalanjälki on JÄTTIsuuri tän kevään jälkeen.

Torstai

Noh, alkoihan se arki menemään. Tänäänkin oli jo kahdet luennot ilta-aikaan ja eilen kulutin suurimman osan päivästä yrittäen tehdä koulujuttuja. Ainoo vaan, että brandi-kurssin harkkaan ei nyt ole löytynyt yhtää inspiraatiota, harmi vain, että kurssin arvosana riippuu k.o. työstä.

Eilen oli ihan kiva huomata, että täällä sentäs vielä viihtyy, vaikka en ollutkaan suuna päänä menossa kemuihin, joita kuulemma oli joka puolella. Jotenkin tää huone on jo koti ja illalla kun menee sänkyyn lukeen kirjaan ei osaa ees kaivata muuta. (no on jo aika näiden kuukausien jälkeen...) Tosin eihän tää sähköinen yhteydenpito oikeasti korvaa konkreettisia näkemisiä ihmisten kanssa, mutta luo ainakin löyhän kuvan siitä, että on lähellä.

Ilmat on olleet ihan mukavia täällä. Puissa on jo hiirenkorvat ja löysin metsästä pieniä sini- ja valkovuokkojakin. Kevät se tulla tuuhertaa. Ihanaa. Toisaalta ahdistavaakin. Mitä mä teen kesällä? Mutta nyt ei jaksa ahdistua, sitä on tehty liikaa tänään. Nyt voisi mennä taas lueskelemaan ja ajoissa nukkumaan. Perjantai tulee kuin varkain, kun alotti viikon tiistaista.

MVH, K

Taas on aika aloittaa arki

Eilenaamusta lähdettiin tosiaan ennen viittä kohti metroa ja lentokenttää. Tällä kertaa mulla ei ollu ongelmii matkalipussa eikä aikataulutkaan muuttuneet. Taas oli parin tunnin pysähdys Riikassa ja sitten kohti kylmää Helsinkiä. Vantaalta Puistolaan ja Puistolasta junalla Helsingin keskustaan. Kävelin asemalta VikingLinen terminaaliin ja totesin, etten varmaan ole Helsingistä Vikingillä mennyt. Vai olenko? En muista ainakaan. Kävellessäni aloin jotenkin katsoa Helsinkiä turistin silmin ja totesin, että onhan sekin vallan kaunis kaupunki kuitenkin.

Laivalla olo meni taas pyörimiseks. Pakolliset taxfree ostokset tein, söin, otin valokuvii laivan lähdöstä ja kävin kuuntelemassa vähän aikaa tanssimusiikkia. Loput ajasta luin koulukirjaa ja menin ajoissa nukkumaan. Maihinnousun yhteydessä törmäsin tuttuun suomalaiseen ja harmittelin, ettei oltu aiemmin törmättykään. No kotimatka sitten yhdessä ainakin.

Outoo olla taas Lappiksessa reilun viikon jälkeen. Aika kotikotona meni jotenkin tosi nopeasti ja hieman ohi. En edes kerennyt pääsiäissiivossa auttamaan, kun piti muka tehä kaikkea muuta. Nyt on vähä outoo, kun on taas sata asiaa mitä pitää tehä (lukee ne 30 s-postia mitä on tullu to-ti aikana yms). Illalla olis kouluakin taas.

Aurinko paistaa, mut on vähä orientoitumisvaikeuksia. Haluis toisaalta olla täällä vaikka kuinka ja kauan. Toisaalta haluis mahdollisimman pian kotiin. Toisaalta haluis myös vaan matkustaa ja unohtaa kouluarjen. Ehkä suurin stressi tässä juurikin on kesätyöt (odotellessa vastausta..) ja sitten kouluhommat, joita pitäis alkaa tekemään kovaa vauhtia!

Mutta ehkä tämä taas tästä. Väsy painaa ja on matkan jälkeinen ahdistus, joten en kiusaa teitä enempää. Vi hörs!

Berliinin; 4.päivä

Sunnuntaina suunnattiin eka eläintarhaan. Ekana kun portista astui, silmä kohtas norsulauman! Jee! Söpöjä olivat. Eläintarhassa vierähti noin 5 tuntia katsellen mitä eriskummallisempia eläimiä. Söpöjä, rumia, värikkäitä, harmaita ja kaikennäköisiä. Apinat totesimme kamaliksi, kun ne ei pitäneet Reetasta ollenkaan.

Eläintarhan jälkeen suuntasimme Charlottenburgin linnaan. Hieno linna oli. Käytiin myös tekemässä kierros linnan sisällä, uudella ja vanhalla puolella. Osa linnasta oli alkuperäisessä kunnossa, osa kunnostettu sodan jälkeen. Mä oon vähä sellainen historiaihminen, joten tääkin linna teki vaikutuksen. Linnassa oli myös iso puisto ja siellä käytiin tutustumassa muutamaan kohteeseen.

Illemmalla syötiin ja todettiin taas parlamenttitalon jono liian pitkäksi. Mulla oli täs vaihees jalat ollu koko päivän ihan tosi kipeet jalkapohjista. Sen siitä saa kun kävelee huonoilla kengillä. Linnassa esim. otin kengät pois ja talsin sukkasillani. Vartijat katsoi pitkään, kunnes yksi käski mun laittaa kengät jalkaan. Miks sisätiloissa pitäis olla kengät jalassa?? :)

Sunnuntai-iltana kaikista jaloista huolimatta käveltiin vielä Brandenburgin porttia vastapäätä olevaa korkealla patsastelevaa enkeliä katsomaan ja valokuvaamaan. Ilta taas venähti, eikä saatu himoitsemaamme suklaakakkua kuitenkaan, koska piti seuraavana päivänä herätä ennen puolta viittä..huoh.

Matka meni nopeaan, mutta hauskaa ja ihanaa oli! Berliini yllätti mut hieman ja paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.

Berliinin; 3. päivä

Lauantaina suunnattiin ensin tutustumaan pariin kirkkoon. Keskustassa oleva protestanttinen kirkko (jota luulin aluks katoliseks) ei näyttänyt yhtään siltä miltä meitin tyypilliset kirkot. Enemmän se oli juurikin barokkiaikainen mahtipontinen ja täynnä krumeluureja.

Sitten onnistuttiin jonottamaan noin tunti Pergamon museoon. Jossa on siis kokoelmia antiikin ajoilta ja islamilaista taidetta yms. Pääosassa kirkossa on Pergamosta "otettu" friisi, joka kertoo antiikin jumalatarinoita. Näyttävä kokoelma ja ihan mielenkiintoinen museo!

Tän jälkeen Alte National Galleryyn tutustumaan taiteeseen. Kokoelma ei ollut mitenkään liian iso, mutta mielenkiintoinen. Tosin kun ei tiedetty oikein kuin iso paikka on, niin mentiin välillä aika haipakkaan museo läpi. Mutta tarpeeksi nähtiin!

Lauantaina sitten myös shoppailtiin vähän. Ensin keskustassa ja lopulta hotellin lähellä olevassa ostoskeskuksessa. Ilta taas vierähti ja tultiin myöhään kotiin. Hotellin vieressä oli McDonalds ja jotenkin päädyttiin sinne jäätelölle/pirtelölle vielä ennen nukkumaan menoa:) Kaikista maailman paikoista, täytyy aina päätyä mäkkiin!

Berliinin; 2.päivä

Toinen päivä valkeni yhtä kauniina ja maittavan aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti Sea-World akvaariota. Mitä monenmoisempia kaloja siellä oli. Kierros päättyi hissiin, jonka avulla pääsi miljoonalitraisen kalatankin sisälle tutkailemaan kaloja. WAU.

Akvaarion jälkeen suuntasimme kävellen tehtävälle City-tourille. Se oli periaatteessa ilmainen, mutta oikeasti oppaalle maksettiin tippiä. Kierros kesti noin 4 tuntia ja sinä aikana kerettiin näkemään ulkoa mitä monen moisempia kohteita Berliinistä. Suosittelen kierrosta! Vaikka se olikin outoa, koska osanottajat oli kaikki nuoria ja alkuun tehtiin oikein esittelykierroskin kuka kukin oli ja mistä kotoisin. No saatiin sitten matkan aikana muutamia uusia ystäviä :)

Kierros päättyi Branderburgin portille. Sieltä painelimme syömään ja tarkastamaan, että parlamenttitalon kupoliin oli aivan liian iso jono. Illemmalla mun yksi tuttava syksyltä täältä Lappiksesta, Susanne, tuli poikaystävineen Berliiniin ja mentiin istuskelemaan iltaa. Oli kyllä mukavan lämmin ilta ja mukava jutustella. Kiva lopetus toiselle matkapäivälle.

Berliinin; 1. päivä

Matkustelin tosiaan tuossa pääsiäisenä Suomesta Berliiniin. Aluks kyllä epäilytti että mahdetaanko päästä Saksaan ollenkaan, kun lentojen aikatauluja muuteltiin. Lähtö oli torstaina 9. päivä ja vielä keskiviikkona iltapäivästä sain soiton, että lento lähteekin kahta tuntia aiemmin kuin alunperin, suberb!

No aamutuimaan sitten Vantaalle ja nokka kohti Riikaa ja lopulta Berliiniä. Kentältä sain lipuksikin jonkun oudon toimimattoman ja mua alettiin Riikan boarding-portilla pidätteleen, koska ne joutuivat soittamaan johki toisaalle ja kyseleen et mikä matkalainen tää on :)

Berliini otti meidät vastaan aurinkoisena ja lämpimänä. Koko matkan oli yli 20 astetta ja onnistuin polttamaan itseni. Hotelli oli toisella puolella kaupunkia, mutta yhteydet oli selkeät ja hotelli mukava.

Ensimmäisenä iltana löydettiin jo paikallinen ravintola, DDR-museo ja TV-torni, josta oli hienot näköalat (vaikka mentiinkin sinne pimeään aikaan). Oli lopulta mukava aloitus matkalle. Kevät oli Berliinis jo pitkällä ja olin ihan energinen ja onnellinen säästä. Valokuviakin tuli jo ekana päivänä iso pino.

Kotona

Kirjottelen tässä taas kotikotoa, kun päivitykset jäi Tukholman päässä tekemättä. Torstai kului koulupainotteisesti myöskin. Illalla tosin pelaamassa tanssimattoa Kaisulla. Perjantaina oli niin lämmin ja hieno ilma että istuttiin Hannan kaa Lappiksessa picnicillä! Oli oikein ihana ilma. Toisaalta muuten koko perjantai meni vähä jumittamiseksi.

Eilen matkustelin koko päivän. Matka meni suhteellisen nopeaan, mutta levottomasti. Oli kiva matkustaa kerrankin hyvällä säällä, joten otin oikein kunnolla kuvia Ahvenanmaasta ja Turun saaristosta. Kiva tulla kotiin, vaikka tässä olis muutamii koulujuttui työnalla. Joojoo. Mun elämä on yhtä koulua nykyisin. Toisaalta yritän saada juttuja pois alta, ettei ne tuu sit taas viime tinkaan kauheella stressillä. Myös vähä iski masis kun tajus et tääl kevät on vielä niin suhteellisen alkutekijöissä. Huoh.

Mutta kyllä tämä tästä, torstaina sitten Berliiniin. Katsotaan missä välissä kerkeän päivitteleen taas. Pysytään tutkalla :)

Hollantilaiset kanavat ja kuuraketit

Viikko on ollu melko koulupainotteista, mut ei sen niin väliäkään. On ollu ihan kiva opiskella:) Maanantaina oli vapaapäivä, mut jotenkin päätin siirtää Kansallismuseokäynnin toiseen kertaan ja keskittyä lukemaan juttua muun muassa kuuraketeista ja atomipommeista. Tiistaina oli mielenkiintoinen seminaari aiheesta. Ennen oon pelänny tollasii seminaareja, mut sainpa nyt jotain edes suustani ulos:) Tarkotuksena on siis et ollaan luettu tekstejä aiemmin ja sit niitä analysoidaan ja niistä keskustellaan seminaaritilaisuudessa.

Eilen oli pitkä päivä muutenkin. Illalla pidin esitelmän Carl Larssonista, mut vaikka kuinka olin kieli kipeenä harjotellu ruotsalaista ääntämystä totesin taas kesken esityksen et jaaha, taas tällä karmivalla suomenruotsi-aksentilla mennään:) Lasselta tulee varmaan taas hyvää kommenttia arvioinnissa...

Eilen illalla oli suomalaisen Riikan synttärit Stadshagenissa. En oo ennen siel opiskelija-asuntolassa käynytkään, mut vaikutti tosi kivalta. Oli pitkä pöytä ja kevyt illallinen ja paljon porukkaa. Oikein mukava tunnelma, oli tosin lähdettävä ajoissa kotiin, kun väsymys alko tekeen voittoa.

Oon jo monta kertaa hihkunut kevään tulosta ja sit todennu taas takatalven tulleen. No hihkun taas. Tänää oli oikeesti tosi lämmin, säätiedotuksen mukaan jotain 10 astetta. Ja sen huomas. Kävin lenkkeilemässä ja kiipeilemäs metsässä ja nautin kaikin puolin ihanasta säästä ja maan tuoksusta. Hassua oli kun törmäsin taas pariin tarharyhmään. Jotenkin karua et lapset puetaan samanvärisiin kirkkaisiin pipoihin et ne tunnistetaan omaks ryhmäks :) Toisaalta tuli kyl kaipuu siihen, kun löysi luonnosta ihmeellisiä asioita ja saatto nenä maassa tonkia kuralammikossa ja haista mielinmäärin ulolta ja olla kuranen :) Hihii.

Munhan pitäis olla nyt lukemassa/opiskelemassa. Sain just tekstin alankomaiden kanavasysteemin rakentamisesta 1400- luvulta lähtien loppuun. (Outoja tekstejä edelleen...). Joten en nyt jaksa koko ajan nipottaa:p Piti viettää rauhallinen ilta ja kattoo kämppiksen kaa telkkua, mut nyt kuulostaa et joku on vallannu keittiön. Se siitä rauhasta..anna kun arvaan..saksalaisia :) Ei millään pahalla, mut välillä on hetkiä kun kaipais "oman kodin rauhaa" eikä jaksais sitä et keittiö on kuin sotatanner tai et ihmiset puhuu kovaan ääneen vierasta kieltä. Luulis et siihen olis tottunut ja jollain tasolla onkin, mut tiettyinä aikoina se väsyttää...

adios amigos, hasta luego.