Hih, arvatkaa vaan pitäisikö mun olla tekemäs jotain muuta kuin kirjottamas blogia?? Tottahan toki, koko syksynä en oo jaksanu ruotsia opiskella, enkä kyl tänäänkään, vähä niinko viimesenä päivänä, ennen huomista tenttiä. Noh, toivotaan et se menee jotenki:) siltikin. Ei vaan yhtää jaksais.
Eilinen tentti meni sitten ihan ok, kai. Ainakin sain tarinoituu aika lailla ja aikaakin jäi vielä. Mut kyl siin taas se aamupäivä meni pakertaessa. Metrotkin kulki taas aamulla, onneks. Kata kun oli kattonu bussin koululle, mut kyseinen bussi ei sit oikeesti mennyt kuin tohon lähiyliopistolle asti, et näin taas täällä. Näin yöllä painajaisii ja olin tajuttoman väsyny tentissä ja varsinkin sen jälkee. No oli mulla asiat paremmin kuin sillä ruotsalaisella kaverilla, joka tuli suoraan tenttiin frakki päällä Nobel-juhlien jatkoilta (sinnehän aina pääsee jotai opiskelijoita) ja joka puhalteli ekat kaks tuntii mun takana tentin ääressä:)
Sain muistiinpanojen vastalahjaks kiinalaiselta kaverilta Pekingin Olympialaisten maskotilla varustetun muistivihon, hieman yllätyin kun se mulle sitä anto tuossa. Kauheeta kun ei tiedä Suomessakaa miten lahjoja ottaa vastaan, saati sit ihan vieraan kulttuurin edustajalta... Koska todella tuli todettuu, et kyl niil aika lailla erilaisesti varmaa maailma rakentunu. Ihan sellanen hassu juttu, kun yritin selostaa niille Lucian-päivän tarkotusta, ja yks kysy et nii onko se se juttu siitä pikku lapsesta...Kun kolmatta kertaa tää lapsi-sana toistettiin, tajusin et kyseessä taitaa olla toinen lapsi, Jeesus:) Ei sitä oikeesti tajua välillä, ettei kaikki elä samaa historiaa kuin me, ja tosiaan tyhmältä tuntuvat kysymykset voi oikeeesti olla visasia jollekin.
Eilen sitten loppu koko syksyn harmia ja mielihyvää aiheuttanut ulkkareiden massakurssi SwedishSociety. Hyvä huomata, että näin loppumetreillä sielläkin kurssilla on niin monia tuttuja. Toiset kurssin kautta, toiset muusta yhteyksistä. Kyllä Tukholmakin voi olla pieni. Aluks käytii enempi juurikin excursioilla kurssin puolesta, nyt ollaan istuttu pari kertaa luentosalissa ja kuunneltu luentoja ja katottu leffaa. Eilen lähinnä kaiken maailman luentoja sun muuta hyörinää. Mut nyt sekin on ohi, melkein haikee fiilis. Syksy alkaa siis oikeasti oleen lopuillaan. Mulla on toisaalta helppoa, koska tulen tänne vielä takaisin. Mutta monet ei oikei tiedä kaipaako ne kotiin vai haluuko ne nyt vaan et Tukholma-aika jatkuis. Tai "loma" kuten yks kaveri eilen totes myös.
Kurssin lopuks tarjoiltii joululimppaa ja pipareita. Sit kyl viel lähettii pienel porukalla GamlaStaniin. Pikkujoulukausi näkyy sielläkin, mutta lopulta löydettiin istumatilat kuudelle, ihanalla merinäköalalla. Kaikennäköstä tuli rupateltua, kaveri yritti brassailla tiedollaan siitä mis Tampere on, kun joku taas monennenko kerran kysy et missä se sit on ja tää yks on kuullu selostuksen varmaa sata kertaa:) Ainiin, SLn kuskille tunnustusta. Mä etin korttiani vai kui ja kauan porteilla ja meillä oli kiire metroon. Ranskalais-itävaltainen kaveripariskunta sai pideltyy metroo alhaalla niin kauan et kerettii juokseen sinne. Luottamukseni joukkoliikenteeseen kasvaa:)
Saatiin sit todisteita ruotsalaisesta avoimuudestakin. Viereises pöydässä oli joku pariskunta kolmansilla treffeillään (se mies kerto), ja ne alko aina välillä meille jutteleen kaikkea mahdollista. Tää mies muun muassa avautu, että se on rakastunu tähän naiseen (naine oli vessassa sillon) ja aikoo mennä tän kans naimisiin. No ei se mies kyllä eka muistanu edes koko leidin nimee, hahhaa!! No toinen tapaus oli joku yksinäinen mies, joka alko selittään Mlle jotain ja vaikka ämmä yritti kääntää kielen englanniks, miesrukka jatkoi ruotsilla. Selitti muun muassa, että lehti sen kainalossa on sen lemmikki yms outoo. Kaiken lisäks se tuli sit istuun meidän ja sen pariskunnan pöytien luo ja jatkoi tätä surullista yksinpuheluaan. Se kyl sit joutu sanaharkkaan tän pariskunnan kaa ja yli-innokas baarimikko kävi häätään sen pois.
Eikä siinä vielä kaikki, kun edellinen oli poistunu joku toinen yksinäinen sielu tuli siihin samaan paikkaan istumaan. Eka se puhu sille pariskunnalle sillee, et me luultiin että ne on tuttui, mut lopuks kävi ilmi ettei ole:) Sit ku se pariskunta kerto meitin olevan vähä mistä sattuu, niin se alko tenttaan meiltä Afrikan maiden pääkaupunkeja, voi elämä! Hetken siin pyöriteltii päätämme ja naureskeltii, Tina & Maria joutu kaikista eniten kärsiin, kun se ukko istu niit lähimpänä, me muut yritettii vaan nauraa hienotunteisesti koko tilanteelle. Tosin lopputuloksena oli siis se, että ruotsalaiset on ihme höpöttäjii kännis. Siitä lopputuloksesta en pitäny, kun m sano et taitaa olla suomalaiset samanlaisia...toivottavasti ei ollu tehny johtopäätöksii mun käytöksestä :p
Mutta joo, outo ilta, vaikkakin hauska. Tänään oon tanssinu, käyny kaupoilla ja yrittäny lukea. Kai sitä olis oikeesti otettava monistenivaska ja grammar-kirja kauniiseen käteen ja oikeesti luettava, ettei huomenna tuu paniikki tentissä. Pitäisköhän sitä huomenis juhlii Lucian-päivääkin. Ainiin, olin eilen niin väsyny enne luentoja, et kiireessä painelin miesten vessaan!! Tää on viimeks käyny inssissä! Hetken aikaa kattelin, et tää ei kyl nyt vaikuta tutulta ja sit huomasin pisuaarin...Kiireen vilkkaa pois sieltä ja ovesta tullessani varmistin ettei kukaan näe:) Että voi olla ihminen sekasin.
Mut hyvää joulun odotusta kaikille! Se on täällä ennemmin kuin kukaan huomaa (ainakaan mä en huomaa...)
Eilinen tentti meni sitten ihan ok, kai. Ainakin sain tarinoituu aika lailla ja aikaakin jäi vielä. Mut kyl siin taas se aamupäivä meni pakertaessa. Metrotkin kulki taas aamulla, onneks. Kata kun oli kattonu bussin koululle, mut kyseinen bussi ei sit oikeesti mennyt kuin tohon lähiyliopistolle asti, et näin taas täällä. Näin yöllä painajaisii ja olin tajuttoman väsyny tentissä ja varsinkin sen jälkee. No oli mulla asiat paremmin kuin sillä ruotsalaisella kaverilla, joka tuli suoraan tenttiin frakki päällä Nobel-juhlien jatkoilta (sinnehän aina pääsee jotai opiskelijoita) ja joka puhalteli ekat kaks tuntii mun takana tentin ääressä:)
Sain muistiinpanojen vastalahjaks kiinalaiselta kaverilta Pekingin Olympialaisten maskotilla varustetun muistivihon, hieman yllätyin kun se mulle sitä anto tuossa. Kauheeta kun ei tiedä Suomessakaa miten lahjoja ottaa vastaan, saati sit ihan vieraan kulttuurin edustajalta... Koska todella tuli todettuu, et kyl niil aika lailla erilaisesti varmaa maailma rakentunu. Ihan sellanen hassu juttu, kun yritin selostaa niille Lucian-päivän tarkotusta, ja yks kysy et nii onko se se juttu siitä pikku lapsesta...Kun kolmatta kertaa tää lapsi-sana toistettiin, tajusin et kyseessä taitaa olla toinen lapsi, Jeesus:) Ei sitä oikeesti tajua välillä, ettei kaikki elä samaa historiaa kuin me, ja tosiaan tyhmältä tuntuvat kysymykset voi oikeeesti olla visasia jollekin.
Eilen sitten loppu koko syksyn harmia ja mielihyvää aiheuttanut ulkkareiden massakurssi SwedishSociety. Hyvä huomata, että näin loppumetreillä sielläkin kurssilla on niin monia tuttuja. Toiset kurssin kautta, toiset muusta yhteyksistä. Kyllä Tukholmakin voi olla pieni. Aluks käytii enempi juurikin excursioilla kurssin puolesta, nyt ollaan istuttu pari kertaa luentosalissa ja kuunneltu luentoja ja katottu leffaa. Eilen lähinnä kaiken maailman luentoja sun muuta hyörinää. Mut nyt sekin on ohi, melkein haikee fiilis. Syksy alkaa siis oikeasti oleen lopuillaan. Mulla on toisaalta helppoa, koska tulen tänne vielä takaisin. Mutta monet ei oikei tiedä kaipaako ne kotiin vai haluuko ne nyt vaan et Tukholma-aika jatkuis. Tai "loma" kuten yks kaveri eilen totes myös.
Kurssin lopuks tarjoiltii joululimppaa ja pipareita. Sit kyl viel lähettii pienel porukalla GamlaStaniin. Pikkujoulukausi näkyy sielläkin, mutta lopulta löydettiin istumatilat kuudelle, ihanalla merinäköalalla. Kaikennäköstä tuli rupateltua, kaveri yritti brassailla tiedollaan siitä mis Tampere on, kun joku taas monennenko kerran kysy et missä se sit on ja tää yks on kuullu selostuksen varmaa sata kertaa:) Ainiin, SLn kuskille tunnustusta. Mä etin korttiani vai kui ja kauan porteilla ja meillä oli kiire metroon. Ranskalais-itävaltainen kaveripariskunta sai pideltyy metroo alhaalla niin kauan et kerettii juokseen sinne. Luottamukseni joukkoliikenteeseen kasvaa:)
Saatiin sit todisteita ruotsalaisesta avoimuudestakin. Viereises pöydässä oli joku pariskunta kolmansilla treffeillään (se mies kerto), ja ne alko aina välillä meille jutteleen kaikkea mahdollista. Tää mies muun muassa avautu, että se on rakastunu tähän naiseen (naine oli vessassa sillon) ja aikoo mennä tän kans naimisiin. No ei se mies kyllä eka muistanu edes koko leidin nimee, hahhaa!! No toinen tapaus oli joku yksinäinen mies, joka alko selittään Mlle jotain ja vaikka ämmä yritti kääntää kielen englanniks, miesrukka jatkoi ruotsilla. Selitti muun muassa, että lehti sen kainalossa on sen lemmikki yms outoo. Kaiken lisäks se tuli sit istuun meidän ja sen pariskunnan pöytien luo ja jatkoi tätä surullista yksinpuheluaan. Se kyl sit joutu sanaharkkaan tän pariskunnan kaa ja yli-innokas baarimikko kävi häätään sen pois.
Eikä siinä vielä kaikki, kun edellinen oli poistunu joku toinen yksinäinen sielu tuli siihin samaan paikkaan istumaan. Eka se puhu sille pariskunnalle sillee, et me luultiin että ne on tuttui, mut lopuks kävi ilmi ettei ole:) Sit ku se pariskunta kerto meitin olevan vähä mistä sattuu, niin se alko tenttaan meiltä Afrikan maiden pääkaupunkeja, voi elämä! Hetken siin pyöriteltii päätämme ja naureskeltii, Tina & Maria joutu kaikista eniten kärsiin, kun se ukko istu niit lähimpänä, me muut yritettii vaan nauraa hienotunteisesti koko tilanteelle. Tosin lopputuloksena oli siis se, että ruotsalaiset on ihme höpöttäjii kännis. Siitä lopputuloksesta en pitäny, kun m sano et taitaa olla suomalaiset samanlaisia...toivottavasti ei ollu tehny johtopäätöksii mun käytöksestä :p
Mutta joo, outo ilta, vaikkakin hauska. Tänään oon tanssinu, käyny kaupoilla ja yrittäny lukea. Kai sitä olis oikeesti otettava monistenivaska ja grammar-kirja kauniiseen käteen ja oikeesti luettava, ettei huomenna tuu paniikki tentissä. Pitäisköhän sitä huomenis juhlii Lucian-päivääkin. Ainiin, olin eilen niin väsyny enne luentoja, et kiireessä painelin miesten vessaan!! Tää on viimeks käyny inssissä! Hetken aikaa kattelin, et tää ei kyl nyt vaikuta tutulta ja sit huomasin pisuaarin...Kiireen vilkkaa pois sieltä ja ovesta tullessani varmistin ettei kukaan näe:) Että voi olla ihminen sekasin.
Mut hyvää joulun odotusta kaikille! Se on täällä ennemmin kuin kukaan huomaa (ainakaan mä en huomaa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti