Julkkis

Eilen tuli hoideltuu asioita nii itäises kuin läntises Tukholmas. Östermalmilla haisee isojen autojen joukossa raha, mutta toisaalta sen ymmärtää, koska alueella on vanhoja hienoja taloja, mukavia puistokäytäviä, sekä muutenkin siellä on rauhallista ja siistiä. Tykkäsin. Fridhemsplanin lähellä olikin sitten taas vähän normaalimpaa kaupunkikuvaa. Hassua miten lähellä keskustaa se onkaan, mutta kuitenki muodostaa ihan oman alueensa, mut kai se niin aina menee isoissa kaupungeissa. Ruotsalaiset on osoittautunu melko ystävällisiks ja avuliaiks, aina kun kaivan mun karttani esille, vaan saadakseni selville missä olen (mähän en tietty ole eksynyt) niin usein joku tulee kysymään tarviinko apua. Mukavaa, tosin usein suomalaisena en halua myöntää olevani eksynyt, joten totean fiksusti et joo "ei mulla hätää, olen vain vaeltamassa ympäriinsä ja haluan tarkistaa missä olen". Tavallaan se noin onkin.

Illalla oltii sit DE:n ja Lapkon keikalla Slussenin Debaseris. Oli kyl kiva paikka, mut ehkä ruotsalaiset ei sinällää oo löytäny bändiä, koska porukaa oli melko vähän. Osan siitäkin muodosti pari suomalaista tyttöö, joukko sveitsiläisii tuttui sekä pari ahvenanmaalaista....mm. Tänään liityin loputtomaan turistivirtaan ja kävin kävelemässä taas GamlaStanissa. Se on niin ihanaa aluetta ja hintataso kahviloillakaan ei mun mielestä ole keskikaupunkia korkeampi, vaikka ehkä vois turistihintoja niiden olettaa olevan.

Taisin tänää törmätä ekaan tuntemaani ruotsalaiseen julkkikseenki täällä. Joakim Nätterqvistiin, joka siis on nimiroolissa Arn-elokuvissa. Huh:) Nyt pitäis tehdä kouluhommia, joita olen koko viikon vältellyt ja lisännyt stressiäni. Olis kiva viettää vuosi turistina palloillen kaupungis, mut kai sitä jotain muutakin on tehtävä, kun tänne ollaan tultu.

Meatball Master

Reissu Suomeen meni mukavasti. Jaksoin hengata päivän laivalla, yrittäen tehdä järkeviäkin juttuja. Häät oli mahtavat, kiitos niistä. Toivotaan et kaikilla muillakin oli yhtä mukavaa kuin mulla. Ja toivotaan et sermi on vielä pystys, vai kuin? Sunnuntaina aurinkoinen päivä Keskustorilla, kiitos siitäkin. Oli tosi luonnollista tulla kotiin, kuin ei olis poissa ollutkaan, mutta lähteminen oli outoa. Kun oikeasti ajatteli sitä, millainen "kotimatka" on...yö laivalla. Tottunu siihi et puol tuntii Hervantaan:) Ei ihan normaalia, mut toisaalta kun oli taas täällä, kaikki tää tuntu hyvinkin normaalilta. Kai sitä voi sanoo et oon jo kotiutunu.

Tosin jälkeenpäin Suomesta ei sit ookaan kuulunu kovin mukavia uutisia. Netin äärel kun on niin noi asiat saa tietoonsa hyvin äkkiä. Tosin kyl täälläkin iltalehtien etusivujen pääjuttu oli toi murheellinen tapaus. Tosi vaikee sanoo asiaan mitään, kaikki kokee sen tavallaan, mut uskon et kaikki kokee myös ahdistusta asian kanssa. Ei niin ylpeetä olla suomalainen.

Iloisempiin juttuihin. Tänää olin "I" killan kiltahuoneella (meitä vastaava) MeatballMaster kisassa, joka oli tarkotettu I:n ulkkareille. Tarkotuksena oli opetella tekee ruotsalaisia lihapullia tiimeissä ja paras tiimi voitti. No mä halusin tietty mennä kattoo miten ne ruotsalaiset lihapullat eroaa suomalaisista. En tiä, mut meitin tiimi voitti:):) Jejee!! Noh, ehkä mulla oli pieni etulyöntiasema, ainakin tiesin miten niitä pitäis tehä, verraten saksalais-itävaltalaisiin poikiin, jotka näytti olevan totaalisen hukassa:) Mut hauska ilta ja oli kiva tutustua ruotsalaisiin ja muihin tuta-ulkkareihin. Hassua oli, et meitä oli siel sit 6 suomalaista:) Ehkä me ollaan enempi tottuneita tollasiin "kiltajuttuihin" kuin muut... Ja kiltahuone oli niil kyl isompi..tosin niil oli siel keittiö ja ruokapöydät, koska tuol ei oo noit kouluravintoloita, joten porukka laittaa kiltiksellä ruokaa tai lämmittää sapuskojaan siel...sellaista.

Viikot menee nopeaan. Ens viikonloppuna on varmaa aika lailla kouluhommia, koska oon vähä ollu laiska tekeen mitään. Huomenna tutustuun sellaseen suomalaiseen kulttuuriin, mitähän se lie. Outo juttu koko Suomi. Nojoo, eli siis DiscoEnsemblen keikalle. Vois mennä nukkumaan, oon vähä yrittämäs herätä puol kasiks joogaan:)

Har det så bra!

Lehmät on kadonnu...

Suomalaisten maineesta...eilen illalla Allhusetin kemuissa, yks iranilainen: "Ah, you are from Finland, why you are not drinking? I've heard that people from Finland drink a lot."

Jepjep, hyvä porskuttaa. Huomenna siis matkustaan.

Kaikenlaista

Taas yks päivä tullu kulutettuu kierrellen kaupunkii vailla päämäärää. Satuin matkallani keskelle armeijan hevosparaatia ja FRA-mielenosoitusta. Se on hauskaa, kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista outoa, vaikka ei kovin suuressa mittakaavassa:)

Aamulla olin yltiöpositiivisen jumppaohjaajan Bodyvives-tunnilla. Mut hauskaa oli, ja mikä parasta, ei oikeesti tarvi ymmärtää sen höpötyksestä paljon mitään, sen kun seuraa mukana:) Samalla tulee kuitenkin kuunneltua ruotsinkieltä ja ehkä joku kaunispäivä mäkin alan oppiin tätä puhetyyliä:)

Täällä

Tukholmas sais kyl aika lailla rahaa palaan, jos vaan oikeasti raaskisi. Tänäänkin tein sunnuntaikävelyä ties missä ja vastaan tuli toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita odottaen että astuisin sisään. Asia erikseen on tietenkin keskustan vaatekaupat, niissä jopa minäkin innostun välillä shoppaamisesta. Enkä nyt puhu vaan siitä, että kiertelen kauppoja, vaan oikeasti innostun siitä, että tavara vaihtaa omistajaa ja saan jotain uutta. No en minä nyt sentään ihan mahdottomuuksiin ole alkanut, mutta vanha minä saattaa hyvin pian jäädä taka-alalle ja uudistan koko garderoobin. No ensimmäinen missioni on, että ennenkuin ostan mitään turhaa minun pitää löytää täydelliset talvisaappaat. Helpommin sanottu kuin tehty?

Puhutaan että Tukholmassa ihmiset on kovin muodikkaita. Olen onnekseni todennut, että myös ihan tavallisia tukholmalaisia löytyy, mutta toisaalta kyllä täällä pukeutua osataan keskimääräistä harkitummin. Ainakin välillä keskustassa tulee hyvin homsuinen olo, kun seisoo jonkun tukholmattaren vieressä, jonka "sekaiset" hiukset on huolella aseteltu suortuva kerrallaan ja jonku "repsottavat" vaatteet on oikeasti mietitty ja hankittu kalliilla. Look vain halutaan pitää hieman omituisena. Yksi asia, mikä on vaihtareiden keskellä herättänyt ihmetystä on hameiden pituus. Tai oikeastaan pituuden puuttuminen, se että kuinka nämä uskaltavat kulkea esimerkiksi keskellä yötä mekossa, jonka pituuteen laittaisin 20 senttiä ja kutsuisin sitä silti miniksi.

Mitähän sitä on tullut nyt tehtyä, hmm. Vähän koulujuttuja yritetty, yks projektityö on vähä liian ärsyttävä:) Sit oon yrittäny tutustuu asuinympäristöön lenkkeilemällä ja löysin muun muassa venesataman, jossa oli toinen toistaan hienompia ja isompia purjeveneitä:) Ja yks vaatimaton jahti:p Mä oon alkanu pitää lähikauppanani yhtä "markettia" jonne on kuitenkin varmaan 6 kilsaa matkaa. Mut oikee lähikauppa on nii olematon, ja toi markettikin on varmaan kolme kertaa pienempi kuin joku s-market duossa. Mut siihenkin kai tottuu.

Lauantaina käytiin kävelyllä Gamla Stanissa, mä kyl niin kaipaan kameraa. Se on hieno paikka, ja eiköhän sinne tuu vielä eksyttyy, kun sen kameran saan. Muuten lauantaina aloitin myös ruotsinkielen tehokurssin, kun kävin kattoon ruotsalaisen Arn-elokuvan, tosin ruotsinkielisillä teksteillä. Suosittelen leffaa, jos tykkää ritariromantiikasta:) Ennen leffaa tutustuin lisää söderin lähiöön, siel oli jotenkin kotosa olo, vähän yhtä nuhjusta kuin Tampereella:) Ihmisetkin oli normaalimpia kuin keskustassa ja pulsujakin löytyy:)

Illalla harjottelin lisää ruotsinkieltä. Itävaltalaisen Sabrinan luona oli korridor-partyt ja suurin osa siel asuvista on ruotsalaisia. Uskalsin jopa alkaa sönköttään niille jotain, mut onneks suurin osa niistä oli niin humalassa, et mä puhuin mukamas "tosi hyvin", jepjep.

Tänää ajelin metrolla johonkin ja kävelin sieltä päämäärättömästi koululle kirjotteleen ainetta aiheesta "Teknik på gott och ont". Jostain kumman syystä olen ollut täällä kohta 2 tuntii saamatta aikaan mitään järkevää:) Ehkä pitäisi alkaa töihin, et pääsee kotiin syömään ja nukkumaan, väsymys painaa, vanha ei jaksa valvoa. Tänää huomasin et tarvisin isin tänne, mun rannekoru meni rikki ja yleensä ensimmäinen teko suomes olis kiikuttaa se isälle korjattavaks:) No tarttee keksii jotain muuta, tai odottaa suomenvierailuani, joka muuten on ihan kohta. Jee, häät:)

Talo

Löysin upeen asunnon itselleni, tai no talon. 1700-luvulla rakennettu kivitalo. Sisustus kustavilaista tyyliä ja huoneissa kivat sinisellä koristellut kaakelitakat. Näkymä mäeltä suoraan alas Söderille ja merenlahdelle, Globenkin jopa näkyy. Harmi vaan, et luulen Tukholman kaupungin tuskin myyvän sitä mulle, keskeltä Skansenia:) No sen yhden sohvan voisin ainakin ottaa:)

Elämää

Viikko oltu täällä. Toisinaan tuntuu, et siitä kun viimeks olin Suomessa, on ikuisuus. Toisaalta ei todellakaan. Pikkuhiljaa alkaa jopa muodostuun rutiineja, korridoorin asukkaiden naamat alkaa näyttää tutuilta ja jotkut nimet menee jopa oikein. Tosin intialaiset luulee aina mua yheks tanskalaiseks, mut toisaalta en mäkää voi milään oppia niiden nimiä vastavuoroisesti..

Huomasin myös jopa viikon aikana, et mulla on mahottoman huono mielikuvitus ruokalajien suhteen. Kun on kolme vuotta elänyt Juven sapuskoilla, omien ruokalajien keksiminen jokaiselle (tai joka toiselle) päivällä tuntuu jo nyt mahdottomalta:) Hyi mua. Mut jos teil on jotai helppoi hyvii reseptei niin mielellään otan vastaan:) Muuten mä kehitän mahdottoman suurkaupunkilaistavan ja syön ulkona, mikä todellakin sotii kaikkee vastaan, paitsi ehkä tukholmalaisten työllisyystilannetta:p

Lauantaina kävin tutustumas Luonnontieteelliseen museoon, koska rakennus näyttää nii hienolta ulkoa. No siellä oli sit minä ja lapsiperheet. Yritin hienosti selvittää asiani ruotsiks, mut kassatäti vaihto heti enkuks. Anteeks vaan, jos mul ei oo samanlainen aksentti ja mumisemistapa kunnäillä täällä:) Illalla käytii tutustuun Tukholman yöelämään Södermalmilla. Nojaa, aika sama meininki täälläkin. Tosin totesin tulleeni vanhaks, kun jo yhden aikaan olin valmis lähteen kotiin nukkumaan. No ehkä se toisaalta kertoo paikastakin. Ruotsin kotoisuuden voi nähdä muun muassa siinä, et Poke puhui suomea...

Koululla oon sit törmänny myös muutamiin suomalaisiin. Jotkut TKKlta ja tais joku olla jostai Oulun suunnalta. Ei siis parane ihan mitä tahansa suomeks puhua:p Jatkoin muuten myös suuntaani kohti historianopettajan uraa. Kello kolme lauantaina aamuyöstä puhuttiin yhden saksalaisen kanssa Suomen sortokausista.

Eilen lähdin koululta vihdoin kävellen tutustuun ympäristöön ja tarkoituksena oli kävellä Östermalmin läpi keskustaan. Jouduin karvaasti huomaamaan, että ennen niin hyvin toiminut suuntavaistoni ei todellakaan toimi täällä. Luulin löytäväni itseni keskustan kaakkoispuolelta, mutta olinkin koko lailla luoteessa, en ollut Östermalmia nähnytkään:) No uudet tennarit tuli heti testattuu ja käveltyy muutama ylimääränen kilometri (minähän en metroon mene, kun olen päättäny tehdä sightseeingia). Mut mikäs siin, tutustuin sit uuteen puistoon ja uusiin katuihin.

Mitäs muuta, tänää on illalla vasta koulua. Tehdään ekskursio Skansenille, hauskaa! Muutoin välillä tunnen itteni laiskaks, kun aika monella "tutulla" täällä on ihan tajuttomasti kursseja ja ite haluaa vähän ottaa rennommin vaan muutamalla kursilla. No ehkä mä liikun väärässä porukassa ja ne on tullu tänne vaan rehkiin:) Tai sit oikeesti oon laiska nykyään.

Toivottavasti ei oo flunssa tulossa ja toivottavasti mun nettiyhteys alkais pian toimiin. Kaipaan teitä, kertokaa mitä siel tapahtuu! (tai sit vaan yksin kirjottelen raukkana tätä, eikä kukaa oikeesti lue:(...)

@ Pippin igen x2

Nyt ihmettelette ettei mulla oo aikaa tehä muuta kuin olla koneella:)
No todellisuudessa, päivät on nii hulinaa et illalla on iha kiva istahtaa välistä kattoon mitä muualla maailmassa tapahtuu:)

Ruotsalaisesta yliopistomaailmasta sen verran, et näil näyttää olevan tapana käyttää haalareita, kuten meilläkin. Ainakin täl hetkel tääl liikkuu paljon tutoreita erinäkösis viritelmis. Itseasiassa meidän kiltaa vastaavilla on ruskeat haalarit, koneteekkareilla mustat frakit (ja oudot sortsit) sit on jotain pinkkei mitä en tiä mitä lienevät. Hatut on mustat kauttaaltaan, mikä olis varmaa ihan hyvä juttu, kun mietin oman lakkini tän hetkistä väritystä. Lisäks tääl on outo tapa se, et fuksit joutuu käyttään rumia lakkeja tai muita outouksia, joten heidätkin tunnistaa jo kaukaa (ei ainoastaan eksyneestä katseesta).

Luennot on olleet hyvin samankaltaisia kuin suomessa, luennoitsijat käyttää paljon PP:itä. Lisäks yhdellä kurssilla toitotettiin jokavälissä BILDAN ihmeellisestä maailmasta, jotenki tuli ihan liikaa MOODLE mieleen (ush). Mut tää on tietty aika nopee analyysi kaikesta:)

Eilen illalla tää perusteekkari oli kyl mahdollisimman oudos seuras, saksalaisten Humanistien kanssa ruotsalaisten humanistien teekkarisaunaa vastaavassa paikassa (ilman saunaa). Noh, ehkä mä löydän vuoden aikana itestäni sisäisen humanistin ja vaihdan alaa, koska paikka oli oikeesti kiva. Ehkä musta loppujen lopuks tulee se historian opettaja (enkä täl tahdo pilkata hissanopeja, vaan totean, et sekin on joskus kuulunu toiveammatteihini...).

Mut ilta alkaa pimetä, joten aika suunnistaa kotiin ja ehkä löytää sieltä jotkut synttäripileet taas.

BTW, yks ilta menin ajois nukkumaan mut ihmettelin et miks yhtäkkiä kuuluu outoa kiljuntaa/huutoa joka puolelta, pelästyin jo et jossain palaa tms. Mut sit tänää tajusin/muistin jonkun puhuneen et tosiaan Lappiksessa tollanen on tapana tiistaisin.. Siis kymmeneltä illalla huudellaan jotain jossain joillekin, koska sellanen on vain tapana...Hmm..hulluja nuo ruotsalaiset??

-k-

@ Pippin igen

Löysin eilen asuinpaikkani läheltä merenrannan.
Ensimmäiset suomenkieliset (meidän lisäksi) poimin Tukholman lähiöstä, mutta nekin olivat paikallisia pummeja.
Intialaiset syö kamalan myöhään illalla.

Ensimmäinen päivä

Nyt on sitten ensimmäisestä päivästä selvitty, ilman kommelluksia en tosin päässyt siitäkään.

Maanantaiaamuna laiva oli aikaisin satamassa, mutta pääsimme suhteellisen helposti ja halvalla KTH:lle, jossa sitten vain odotimme:) Ensin piti odottaa avaimia, jotka lopulta saatiin vähän kuin vahingossa ajoissa, ennen asuntotoimiston aukioloaikaa, koska eräillä saksalaistytöillä oli kiire ja virkailija oletti meilläkin olevan:) No onneks saatiin ajoissa, sillä viralliseen aukioloaikaan mennessä jono oli muodostunut pitkäksi.

Koska meillä oikeasti oli tosi paljon tavaraa, päätimme olla rahjaamatta niitä mihinkään vielä, joten sitten odotimme koordinaattorimme tapaamista edelleen koululla. Siinä vierähti tunti jos toinenkin katsellen ruotsalaisten pukeutumismuotia:) Tapaamisessa oli Annin ja mun lisäksi kolme ranskalaista, mut se oli ihan hyvä homma koko tapaaminen, koska oikeesti sit tuntu et kai tää tästä alkaa. Ehkä joskus kolmen aikaan saatiin Kaisun porukoilta kyyti, joten ei tarvinnut alkaa rahjaamaan tavarakasaa metrossa, se oli kiva juttu!

Lappis on siis mun koti nyt. Paikallinen Mikontalo ehkä, vaikka en oo Hervannan vastaavassa vieraillutkaan. Tosin asuntoalue on kokonaisuudessaan todella iso ja siihen kuuluu monta taloo. Alku ei tosin ollut lupaava. Mulle oli annettu siin hötäkäs väärä ovikoodi ja tuskissani seisoin korridoorin oven takana, et mitä nyt! No onneks sain hälytettyy ruotsalaiskämppiksen Ericin, pääsin sisään ja opin oikeen koodin... Toinen kiva yllätys oli, kun huomasin ettei mun asunnossa oo patjaa sängyssä, vaikka pitäisi olla. Siin vaihees epätoivosuusaste oli kaiken odotuksen, väsymyksen ja muun epävarmuuden takia aika korkealla. Noh, koska accommodation oli jo kiinni, päätin et yks yö nukutaan vaikka missä. Loppujen lopuks neljä tuntii taistelin kovas sängys ja loput neljä tuntii pehmustettujen tuolien muodostamalla sängyllä:) Tänää pitäis käydä ruinaan sit patjaa, jospa ens yönä sais nukuttuu.

Hirveesti en kerenny tutustuun Lappiksen ympäristöö, mitä nyt paikallisessa ICAssa poikkesin ja käppäilin tien metrolle. Tosin mä kun luulin muuttaneeni suurkaupunkiin, mut mun metroasemamatkan varrella on joku sonniaitaus!?!? Ehkä se liittyy läheiseen yliopistoon:) Toisekseen tuli mukavan kotoisa olo, kun yliopiston yks rakennus on ihan Konetalo 2.

Jotta en ihan epätoivoon yksikseni vaipunut, törmäilin onnekseni keittiössä muutamiin kämppiksiin. Kahteen espanjalaiseen tyttöön, yhteen puolalaiseen, joka oikeesti asuu kerrosta ylempänä (?), sekä kahteen saksalaistyttöön Josephineen ja Deniseen, jotka opiskelee näyttelemistä yliopistolla. Lisäks siel pyöri kasa intialaisia miehiä, mut mulle ei selvinny kuka niistä asuu tuol, koska mun laskut siitä, kuinka monta siellä asuu, oli menny jo sekasin. Todellisuudessahan mulla on 12 kämppistä (hurjaa). Oma huone on OK, pidän kylppäristä kunhan siivoon sen.

Vielä on edessä käytännön juttuja, mut en tiä saako tänäänkään mitään tehtyä, kun tietyt jutut seisoo. Nyt koululla koneilemas ja tarkotuksena olis ehkä mennä pyöriin keskustaan. Lisäks vois tietty siivota ja hankkia jotain tavaroita asuntoon, mut kattoo nyt:) Huomenna alkaa ekat luennot, jotain projektinhallintaa, vähä pelottaa.

Tulipa tästä pitkä juttu, mut alus on aina asiaa:) Nolona täytyy myöntää et oon luistanu ruotsinkielestä kauppareissuu lukuunottamatta, sitä pitäis petrata. Jaa-a, vises!