Torstai-hernaripäivä.

Sainpas harkan palautettua ajoissa. Jee. Nyt olo on kuin fuksivuoden perjantaisin, kun takana on neljän tunnin yöunet. Tänään kuitenki pitää viel tehä muutamii rästijuttui ja käydä luennoilla, ennen huomista kotimatkaa, et ei varmaan edes kerkeä nukkua nyt päivällä. No ennenkin selvitty. Pääasia, et se kurssi on nyt toivottavasti ohi ja nyt on pariin viikkoon vaan kaikkia pikkujuttuja tekemättä. Kuten matkan suunnittelua :):)

Oli tänään outoo olla aamulla koululla seitsemältä. Siellä ei näkynyt kuin yksi yksinäinen siivooja:)

Meille on tuotu uudet tuolit keittiöön! Enpä mä siel usein istu, mut tulin oikeen iloseks kun ne näin. Varmaan huomaatte, mikä murheenkryyni meitin keittiö on....Mut hyvä ruoka parempi mieli ja kaunis keittiö parempi ruoka :p Yks intialaisista pojista sano lähtevänsä Sveitsiin, luulisin et masteria tekeen. Se tuli oikei kätteleen ja toivotti kaikkea hyvää. En mäkään sille oo paljon jutellu, mut usein ollu samat aikataulut, joten melkein tulee ikävä :)

Flunssa ei oikei tiä pahenisko vai paranisko, se jumittaa. Mut ihana tunne ,kun oon ollu nii jumahtanu huoneeseeni ja nyt aattelin lähtee kaupunkiin!

Huomenna siis Suomeen.

Kihlaus.

Joo onhan se sitten kaikkialla, että kruununprinsessa vihdoin meni kihloihin. Ite olin kyl niin jumittunut Lappikseen taas, että en päässy juhlahumuun mukaan. Varmaan linnalla olis ollu aikamoinen metakka. Mutta ovatpahan ruotsalaiset onnellisia, vaikka kallis tapahtuma onkin luvassa:)

Muuten ei kummempia, siirrän harkan tekoa koko ajan, kohta joudun palauttaan sen varmaan myöhässä. Tekosyynä on hyvä käyttää flunssaa :) Ei vaan, se on oikeesti aika ilkeästi nyt päällänsä.

"Lomaa" odotellessa...

Museoita.

Kävin tänään Merihistorian museossa ja Kuninkaallisessa rahakabinetissa. Tulipa taas siis harrastettua kulttuuria. Aiheet voi vaikuttaa kummallisilta, ja täytyy myöntää et valitsin ne siks, että ne on maanantaisin ilmaisia. Mut oikeesti oli kyl ihan hienot näyttelyt molemmissa. Merimuseossa pääosassa oli erinäköset/kokoset/ikäiset pienoismallit laivoista. Hienoja. Sit tietty vähän historiaa merenkäynnistä. Rahamuseossa oli rahaa eri aikakausilta, kolikoita ties mistä päin maailmaa ynnä muuta. Lisäks talouden ja säästämisen historiaa. Suosittelen kuitenkin molempia, jos on aikaa joskus täällä pyöriä. Hieman erilaista kuin perinteiset historialliset museot yms.

Tehtii tänää myös makaroonilaatikkoo ja sörsselssönisalaattia. Tulipa kotonen fiilis!

Nyt on taas flunssa tekemäs tuloonsa. Luulen, et eilen illalla nous vähä kuumekin, eikä olo nytkää oo hehkeä. Mut noh, ainakin voi sit lekotella :) Yhtä harkkaa pitäis vaan tehä...sekun ei varmaan yhden yön ihme ole....

Parturi.

Lukitsin itseni melkein kahdeksi päiväksi huoneeseeni lukemaan. Eilen illalla alkoikin oleen jo sellainen professoriolo, kun tukka hapsotti joka suuntaan ja tavarat lojui missä lie (ei sen takia, et olisin ollu guru aiheessa..). No kävinhän keskiviikkona kattoon Benjamin Buttons otroliga liv vai mikä sen nimi olikaan, hyvä leffa. Muuten tosiaan lukemista ja jumppailua.

Tänää oli sit tentti. Suhteellisen helppo, mut panikoidessaan Kata ei sit ollu lukenu kaikkia ihan loppuun asti, joten ei varmaan mitenkää loisteliasta lopputulosta ole odotettavissa. Jos nyt läpi pääsisi.

Tentin jälkeen oli ihanan vapautunut olo, vaikka tietääkin, että ens viikko menee harkkaa kirjottaessa. Aurinko paistoi ihanasti ja vaikka oli suhteellisen kylmä, oli taas tosi keväinen fiilis! Ihanaa! Kävin sit parturissakin. Ainoo vaan, kun en ikinä ole tollaisessa "drop-in" parturissa käyny, niin vaikutin taas vähä epämääräiseltä kun sinne astelin ja kattelin hölmistyneenä ympärilleni:) No hyvä valinta tuntui olevan, hinta oli ihan ok ja lopputulos ainakin musta tosi kiva. Alkokin jo mennä hermot kun se entinen oli niin paljon kasvanu!

Nyt vois mennä jumppaan ja illalla on sit synttärit/korridoorpartyt tos seiskassa. Tosin nyt huomaan, et viimeyön unet jäi vähäsiks ja levottomiks. Parasta olis mennä ajoissa nukkumaan. Mut en sano, että aion mennä, koska sit löydän itteni Rn luota vielä viideltä aamulla :)

BTW, laitoin tohon sivuun tollasen "lukijat" applikaation. Et jos uskallatte, niin tunnustautukaa lukijoiksi :) olis kiva tietää ketä teit on, jos ketää. Nyt mulla näyttää olevan vaan yks uskollinen lukia Jojo, jonka blogia Australiasta itekin seuraan. Jotkut ne lähtee merta edemmäks kalaan:P Mut uskon, et tällä kertaa se kannattaa toisin kuin suomalaisessa sananlaskussa.

Sellaista täältä, viikonpäästä seilaankin sitten Suomeen käymään! Ja pian Itävaltaan/Unkariin!

Huutelu.

Hahaa! Tänään sit ensimmäisen kerran kokeilin Lappiksen perinteisiä Tiistai-huuteluja. Muistin virkistämiseks kerrataan, et tosiaan joka tiistai-ilta kello 10 porukka avaa ikkunansa ja alkaa kiljua/karjua ikkunoistaan. Ilman syytä, ilman sanomaa, kunhan huudellaan.

Noh, oltiin Hannalla tossa pitsalla ja tuumattiin, et kerranhan se on koettava. Eli keittiön ikkuna auki ja huuto ilmoille. Oli se vähä hassua ehkä, mut hauskaa oli kuunnella muiden huuteluja, ne kun jatku ja jatku:)

Hullu perinne, mutta kaikkea pitää kokeilla, vai?

Kevät?

Aurinko paistelee aina välillä pilvien lomasta, ilma on kirkas ja hiekkaa on puhdistettu ajoteiltä ja jalkakäytäviltä. Varmoja kevään merkkejä? Onko liian aikaista hihkua jo keväästä. Jotenkin täällä tuntuu, ettei kunnon talvea ole ollutkaan, joten on outoa, jos kevät jo tulee. Toisaalta ilmasta jotenkin huomaa sen, että kesää kohti tässä mennään. Ihanaa! Toivottavasti se tuo piristystä tähän arkeen. Mun kun pitäisi olla sisällä lukemassa tenttiin. Vaikeaa on, kun ei tiedä paljon pitäisi lukea...

Eilen kävin taas saunomassa Frescatilla, tekee hyvää. Kaikki tää ei kuitenkaa poista sitä tosiasiaa, että tekemättömien asioiden lista ei lyhene millään. Tällä hetkellä elän taas "sitten tentin jälkeen" aikaa, jotenki kaikki muu pysähtyy ennen perjantaita. Se on ahdistavaa.

Mut mä lähdennyt koululle, ja ehkä samalla nautin auringosta hieman. Oli vaan pakko hehkuttaa, kun ilma on niin ihanan keväinen!

Salakuuntelua.

Joskus metroissa tulee salakuunneltua ihmisten puheita. Yks päivä kuuntelin keski-ikäisen ruotsalaismiehen keskustelua vähän nuoremman italialaisen kanssa. Jotenkin aihe siirtyi suomalaisiin, en kuullut mistä syystä. Ruotsalainen mies kehui suomalaiset. Lähtöasetelma oli, että heitä tosiaan tuli 60-luvulla tänne aika paljon. Italialainen epäili syyksy Neuvostoliittoa. Toinen korjasi heti, ettei syy ole siinä (kuinkahan moni luulee euroopassa, että me oikeesti oltii "osa" Neuvostoliittoa aika pitkäänkin...joskus ennenkin kuullut meinaa epäilyjä..).

Suomalaiset ovat kuulemma todella hyviä ja ahkeria työntekijöitä, vaikka eivät puhu paljoakaan. Oikeastaan todella vähän. Toisaalta suomalaiset naiset on kauniita (täs vaihees meinas pokka pettää..), kun taas esim ruotsalaiset naiset on kuulemma vähän liian tylyi tai jotain..mietin kaikkia niit tyttöi, jotka vaunus oli, et kuuntelikohan ne samaa juttua...Mut joo on se hyvä et jollain on meistä positiivinen kuva :)

Kämppiksen amerikkalainen kaveri puhui eilen koko ajan suomen kruunusta valuuttana:) Hymyilytti.

Tulin koululle tekeen ruotsin aineen korjauksia, mut Katan loputon laiskuus nostaa päätänsä!

Relax, take your time...

Asiaan vihkiytymättömille, niin toi otsake on yhdestä biisistä, joka mun mielestä kuvaa tätä vuotta hyvin. Ensinnäkin se on hyvä kappale ja toisekseen se soi täällä joka puolella, koko vuoden on jo soinu, joten hyviä muistoja herättää:)

Kello on yksi yöllä ja täs vielä jumitan netissä. Päivä on taas menny kuin siivillä ja vähä ressaa ku ei mitää tärkeää oo tullu tehtyä. Mutta hauska päivä on ollut!

Päivällä etittiin japanilaisen kaverin kaa kahvilaa, joka möis donitsei tai munkkei. Söderillä kierreltiin ja löysin kivan alueen, mihin en oo enne törmänny. Tartteekin mennä uudelleen tutkaileen sinne. Aika paljon oli kivoi kahviloita ja second-hand kauppoja. Loppujen lopuks ei löydetty haluamaamme ja mentii syömää laskiaispullia:) Kyllähän siin tunti ja toinenki vierähti jutelessa.

Illalla leivoin ja kutsuin kavereita leipomaan meitin korridooriin. Tehtii kaks makeeta ja yks suolanen piirakka. Pojat toi viel salaattia, niin oli ruoka valmis. Porukkaa tulikin enempi ku odotin, mut oli tosi kiva!! Puhe kuului ruotsiks ja suomeks...mut täytyy myöntää et oikei välil hävettää puhua ruotsia...se kun ei suju. Kivaa oli myös, et laulettiin muutama snapsilaulu, se on ku on näit teekkareit :p

Mä tykkään kun meilläkin on tääl kerranki elämää korridooris :) (miks mä jankutan tätä??) Yks intialainen täältä oli ollut intiassa aika kauan, ihmettelinki et sitä ei ole näkynyt, mut tänää selvis. Senkin kans tos juteltiin.

Eilen oltii sit käymäs taas Stureplanilla Ambassadeurissa. Aika hiljanen meno ja tylsää. Ei menny ku rahaa:) Sielt sit mentii viel GamlaStaniin keskiaikaravintolaan istuskeleen ja jutteleen joillekin random-ruotsalaisille. Iha kiva paikka se taas oli ja menikin sitten myöhään. Sen voin sanoo, etten viel yhtää tosikivaa baaria oo täältä löytäny. Välil on sellasii "ihan kivoi" paikkoi, mis on kivaa jos on tuttui paljo ja sillee, mut liikaa on sellasii, et kallista on, mut rahojen vastine on jossai hevon kuusessa...

Vois mennä kyl nukkumaan, jospa HUOMENNA sais jotain aikaseksi (as if...) tentti lähenee ja ahistaa... Alhaalla on bileet menossa, kova meno kuulostaa olevan... Ainiin, joku varas 0,02 SEKin lennot Glasgowhun...en tiä ollaanko sit menos kun näit matkoi on vähä joka puolelle suunniteltu...Mieli tekee!!

Peace & Love

Eilen rantauduin kotiin siin puol yhdeksän maissa ja meitin korridoor oli muuntautunu hippiluolaksi. Tarkotus oli mennä vaan espanjalaiskaksikon järjestämiin bileisiin vähä hengaan. No mut sit päätin, ettei voi jättää kemui väliin, kun kerranki kotimatka on lyhyt (astu keittiöstä ulos, siirry viisi askelta oikealle ja avaa ovi). Sit mut "pakotettiin" ettiin jotain hippivaatteita. Onneks Kata pukeutuu nii oudosti, et kyllähän sitä psykedeeliskuvioinen mekko löyty, kukka tukkaan ja ideaalisiteestä päänauha. avot.

Kyseessä oli suurimmaksi osaksi espanjalaisia, joten äänekkäitä ainakin oltiin. Muutamia random-muunmaalaisia oli myös joukkoon eksynyt. Parhaimmillaan saatiin 8 henkee meitinki korridoorista kemuihin, oho. Random-muunmaalaisista löytyikin sitten yllättäen tuttuja, yks sveitsiläinen kaveri..hitsi tää Tukholma ja varsinkin KTHn vaihtaripiirit on pienet...

Hassua oli, et yks tuttu ranskis (syksyltä tuttu, nyt ei olla nähty vähää aikaa) asuu sit tuollaisen lasioven takana olevassa korridoorissa, joten iha "samal käytäväl"...Joku ne oli lasioven takaa houkutellu meitin pileisiin (tää on yleistä, et jos jossai on pileet, niin lähialueen ihmiset on tervetulleita, koska meluvaara on mitä ilmeisin) ja siin sit ihmeteltii puolin ja toisin miten ollaan voitu asua niin lähekkäin tietämättämme...Mut oli kyl kiva tavata, vaihtaa kuulumisia ja muistella syksyisiä ystäviämme :p

Siin sit tanssittiin ja juteltiin ja sen sellasta. Menin kahdelta nukkumaan, mutta mulla ei oo hajua millon bileet loppu. Oon kehittäny hienon tavan, pystyn nukkuun metelissä!! Tänää aamulla kyl vähä pelotti mennä keittiöön, mut onneks ei ollu mitää menny rikki :p Sit kävin TAAS shoppaileen, ostin repun matkalle :) Muuten oon jumittanu, yrittäny lukee, tuskaillu et pitäis kaikkee tehä muttei kerkee (jepujee), ja taas jumittanu meses...Illalla varmaan jotkut kemut taas jossain...no pääseepä toi opiskelustressi unohtuun..

organisointia!!

Tänään olin sitten financial economicsin viimeinen luento. Tai ainakin luulen, että se oli viimeinen, sitä kun ei voi ikinä tietää vaikka huomenna olisinkin joku extra luento. Kävi nimittäin ilmi tänään, että aamulla oli ollut varsinainen viimeinen luento ja nyt iltapäivällä aiemmin väliin jäänyt vierailuluento. Ainoa vaan, että ilmeisesti tästä extra-luennosta mainittiin ainoastaan time-edit lukujärjestysohjelmassa...eikä esimerkiksi ollenkaan kurssin kotisivuilla tai aiemmassa saadussa lukkarissa. Ongelma on siinä, että yleensä tää time-edit ei pidä ollenkaan paikkaansa, joten harva sitä seuraa...Ja mä kun tykkään käydä luennoilla, enkä jäädä ehdointahdoin pois niistä...

Tän kurssin puitteissa ollaan muutenkin aina etsitty kissojen ja koirien kanssa oikeaa luokkaa, kun skeemassa annettu ei pidäkään paikkaansa. Tähän mennessä aina on löytynyt luokka, kun tarpeeksi monesta ovesta on kurkistanut ja etsinyt tuttuja kasvoja... Tänään toi oli kyl viimeinen pisara...ärripurri. Miten se voi olla vaikeaa pitää samassa luokassa luennot/harkat? Jos kaikki pitäis aina samas paikas, nii eiks se olis selkeää?? Samoin noista muutoksista olis kiva tiedottaa vaikka sähköpostin kautta, koska sellanen lista tälläkin kurssilla ilmeisesti on.

Lisää negatiivista kuvaa ruotsalaisten organisointikyvystä.....

Lounaskonsertti

Sain eilen kutsun kaveriltani KTHlle lounaskonserttiin. Laura soittaa KTHn orkesterissa selloa ja niillä oli tänään esiintymisvuoro. Oli kyl kiva konsertti, ei kestänyt kuin ehkä 40 minsaa, mutta kaunista musiikkia. Onneks bongasin katsomosta muutaman tutun, sillä yksinään viheltely, marssiminen ja o' sole mio:n laulaminen olis ollu ehkä häröä. Nyt vaan naureskeltavan hauskaa. Hieman erilainen konsertti kuin olen tottunut, mutta hauskahan tuo oli. Yhdes vaihees joku pariskunta jopa tanssi ja kaikkee muuta outoa tapahtui.

Eipä tästä päivästä sitten mitään muuta voi sanoa...

IKEA

Alan epäileen kommunikaatiotaitojani, tai sitten maailmassa on ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä IKEA on...Mun intialainen kämppis viritteli keskustelua mun uusista astioista, joita kävin IKEAsta tänään ostamassa ja kyseli et mistä niitä saa ja onko halpoja...Sanoin et joo kävin KungensKurvan IKEAssa ja joo sinne pääsee ilmaisbussilla yms. Siltikin se ihmetteli et mikä se sellainen paikka on, onko niillä halvat hinnat yms... ??!? öö...eikös IKEAn mainoslause oo et paras keksintömme on halvat hinnat tms. Joko mun ääntämys sanalle IKEA oli outo, tai sit oikeesti RUOTSIsta löytyy ihmisiä, jotka ei tiedä mikä kyseinen yritys on...miten vaan..

Tänään mua luultiin saksalaiseksi...kyseessä oli saksalainen poika, joka on ollu nyt kuukauden samalla kurssilla, nähnyt mut Kaisun korridooris (se asuu siel kans) ja kuullu mun varmasti puhuvan englantia (ja mä toivon, että tää ei tarkota sitä, et kuulostan saksalaiselta englantia puhuessani :p). Se sit alko kuiskiin mulle saksaks tunnilla ja kun olin sillee et "what" se toisti asian saksaks ja sitkun näytin tosi hölmistyneeltä se vasta tajus etten oo...Ei siin sinällään mitään. Hassua vaan, koska yleensä ihmiset tunnistaa oman maalaisensa jo kaukaa :)

Tarvii alkaa kerätä listaa minkä maalaiseksi mua on luultu...

Vihaan kierrätystä.

Tai en nyt ihan..mutta ei sitä ole kiva harrastaa 13 muun kanssa, varsinkin kun puolet ei varmaan koskaan oo kuullu koko sanaa. Varsinkaan se ei ole kivaa, kun joidenkin mielestä kierrätystä on heittää likainen muovikippo tai makkarapakettimuovi samaan astiaan kuin kierrätykseen menevä kartonki...tai että jokaisessa lasikipossa on tähteet jäljellä ja korkki päällä. Jos ei tiedä mitä on kierrätys oikeaoppisesti niin vois sit antaa olla...muiden jälkien siivoaminen kello 12 yöllä ei ole mun paras hetkeni:) Mä kohta printtaan isolla ohjeet siitä mitä kierrätetään ja miten ja tungen ne jokaisen postiluukusta sisään.

Olipa avautuminen, kello on kohta yksi yöllä ja lopetin oman keittiönakkini juuri, joten tunnelma on korkealla...arki alkaa painaa päälle, kun on taas vaan humputellu, mut viikonloppu oli kyl kiva!

Perjantaina perinteinen Lappis-kiertoajelu, Lauantaina shoppailua väsyksiin saakka. Lauantai-illalla mentiin GamlaStaniin The Temple -baariin. Siellä oli se yksi outo ruotsalainen, josta mainitsin ennen joulua, joka silloin tenttaili meiltä Afrikan pääkaupunkeja. Nytkin se alko puhumaan jollekin uppo-oudolle miehelle ja kyllä se meiltäkin tenttaili asioita taas. Yksinäinen kenties, mutta vähä outo. Tuli vaan mieleen taas kivoi muistoi syksyltä. Mut tosiaan, mä ainakin suosittelen tota ravintolaa (siellä tulee urheilua telkasta) se on tosi tunnelmallinen. Voi jopa tavata myös outoja alkuasukkaita...

Tänää oli vuorossa turisteilua. Eka Tukholman kaupunginmuseoon. Talo on hieno, mut kokoelma ei kovin erikoinen ole. Monet näyttelyt oli vielä rakennusvaiheessa. Yksi hieno näyttely oli koottu vanhoista valokuvista, upeaa. Tän jälkeen pikainen kierros Åhlensilla ja sitten Kaknästornetiin. Se on sellanen radio/telkku/sateliittimasto, johon pääsee korkeelle katteleen maisemia. Mä luulen, et mä oon viimeaikoina käyny niin ihmeellisis paikoissa (korkeissa) et mun korkeenpaikankammo alkaa hellittään. Ainakaan tuol ei pelottanu, vaik ylätasanteella tuuli. Paikassa on myös mukava kahvila, jossa hinnat ei kyl oo nii korkeita kuin vois tornissa olettaa olevan :p

Kaknäsin jälkee vuorossa oli viel Östermalmilla pieni kierros. Raha haisee edelleen, mutta pidän silti alueesta. Talot on vanhoja, mutta kunnostettuja ja liikeet ihania:)

Viikonloppu meni kyllä nopeaan. Tosiaan huomenna olis yritettävä ottaa itteensä niskasta kiinni, tai sit suoraa luottaa uusintatenttiin. Meinaa parin viikon päästä olis tentti ja mulla ei oo mitää hajua aihepiiristä :) Mut nyt nukkumaan!

Tukholmassa taasen.

NO mitä luulet, mitä Kata vastaa, kun väsyneenä on juuri rantautunut kotiin ja kassit odottaa purkamista ja asiat hoitamista, mutta kaveri kysyy luokseen etkoileen? No Kata vastaa kyllä ja lähtee "vähäksi aikaa". Eli eilen sit Hannalla istumas iltaa. Iltaan kuului muun muassa ihmispyramideja ja ruotsalaista kuorolaulantaa. Aika normi-ilta siis? Loppuillasta Allhusettiin. Siellä olikin porukkaa paljon. Tosin meitäkin oli jo paljon, että oli kiva hengailla. Uskomattoman paljon suomalaisia, F olikin jo ihan pulassa, kun pitkän aikaa oli ainoo ulkomaalainen meidän hullujen suomalaisten keskuudessa. Allhusetissa yks syksyn kurssikaveri luuli et oon naimisissa:P

Tänään oli taas pitkä rutistus Financial Economicia...hengailin sen tunisialaista alkuperää olevan tytön kaa, jonka nimee en osaa kirjoittaa (noloo) mut se on kiva kun puhutaan ruotsia (se siis puhuu ihan toisena kielenään ruotsia..). Outoo oli, kun luentotauolla yks turkkilainen tyyppi alkoi jakaan kaikille jotain tosi makeita turkkilaisia kuutiokarkkeja tms. makeisia. Olihan niitä sitten maistettava :)

Illalla oli taas God och Dåligt vetenskap. Siellä ainakin tietää mikä on ruotsalaishumanistipoikien pukeutumistyylisuunta. Aika "kuolleiden runoilijoiden seura" se välillä on. Tosin luennolla on useita yli 50-vuotiaita herrasmiehiäkin ja luennoitsijat on enempi tai vähempi Pentti Linkolan näköisiä. Mutta ihan hauskoja aiheita käsitellään.

Nyt on taas mielessä sata asiaa mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan jaksa. Vois mennä nukkumaan, kun huomenna onkin yllättäen harkat. Mut kaikista parasta: Maarit tulee huomenillalla tänne!!

Kiruna trip; day 6; kotiinpaluu

Keskiviikko kului sitten pakatessa ja siivotessa mökkiä. Tytöt lähti vielä Jokkmokkiin pariks yöksi saamelaismarkkinoille. Mä otin SASn kotiin. Kaikki se tuttu porukka, joka oli CampAltalla oli myös tulossa kotiin samalla lennolla:)

Lento oli lyhyt ja kului torkkuessa. Ilma oli maassa pilvinen, mut uskomattoman upea pilvien päällä auringon paistaessa. Oli kuin sadussa ja pilvet tosiaan näytti pumpulilta!

Tukholmassa tuntu ilma kylmältä. Kotona odotti kasa sähköposteja ja sekainen huone. Ihanan rentouttava loma ja Aivan ihana paikka! Mutta arki painaa vähän liikaa päälle.

Kiruna trip; day 5; koiria

Tiistaina koitti sitten aamutuimaan koira-ajelu. Meidät heitettiin yhdelle koiratarhalle ja siellä annettiin pikaopetus koiravaljakon ajosta. Valjakossa oli viisi koiraa ja jokaisessa reessä kaksi ihmistä. Mä jouduin parittomana yhden italialaisen Diegon kans samaan rekeen:)

Koirat oli huskyja, ihanan kesyjä ja sulosii, mut aika äänekkäitä, varsinkin kun niitä on sellainen 30 samassa paikassa ja kaikki päättää haukkua yhtä aikaa.

Mun vuoro oli eka vaan istua ja luottaa Diegon "ajo"taitoihin. Hyvinhän se sujui. Matka taittui metsien ja isojen järvien kautta. Mä niin rakastan tuntureita! Ne on niin jylhiä ja kauniita! Ja lumiset metsät ja aukeat järvet, ah! Muutamia porojakin jolkotteli matkalla. Yhdessä kohdassa eräät innokkaat koirat meinas lähtee porojen perään, oli siinä yhdellä italialaisista pitelemistä:)

Puolivälissä matkaa suunnattiin yhteen autiotupaan syömään lohisoppaa lounaaksi. Matkassa mukana tyttöjen ja Diegon lisäksi, yksi saksalainen ja kaksi italialaista pariskuntaa sekä opas, joka hänkin oli saksalainen. Ulkoilun jälkeen soppa maistui, sitten autettiin opasta hakemaan vesivarantoja järvestä, sekä paijailtiin koiria.

Sitten olikin mun vuoro ohjastaa. Diegoa pelotti, vaikka se vakuutti satakertaa että luottaa muhun :p. No joo, onneks koirat oli vähä väsyneempiä, niin vauhti ei ollu nii kova. Mut on se aika raskasta toi ohjaaminen. Pitää pitää oma tasapaino, kattoo ettei kelkka kaadu tai sitten mene koirien jaloille. Lisäks pitää yrittää pitää välimatka edellämenevään, vaikka koirat kuinka kiskoisi. Ne on kyllä uskomattoman vahvoja eläimiä!

Mutta oli se kiva kokeilla. Matka takaisin sujui rattoisasti.

Koira-ajelun jälkeen käveltiin tyttöjen kanssa Jukkasjärven (joo nimi on ruotsikskin toi...) ICEHOTELiin. Ulkoa päin ei mikään erityinen ja sisään ei maksettu, joten ei nähty kuin ICEbaari ja osa hotellin aulaa. Mutta olipa se baarikin jo näky. Kauniita jääveistoksia, jäätuolit poronnahkoilla ja lasitkin tehty jäästä. Olipa sitä yksi juomakin ostettava :p

Takaisin kotiin 5 jälkeen, ruokailua, ulkoilua sun muuta sellaista chillailua. Turinointia ynnä muuta. Jokapäiväinen ulkoilu teki sen, että yöunet ei järin pitkiä olleet, mutta joka yö nukuin todella sikeästi! Ja silti iltaisin väsytti. Mutta ihanaa aikaa oli!

Kiruna trip; day 4; 1,5 km maata pään päällä

Maanantai alkoi perinteisen rauhallisesti. Käytiin heittelemässä lassoa ja kattelemassa poikien kalastelua. Yks italialainen sai kalan (mateen) ja epäili sen syömäkelpoisuutta. Se oli iloinen kun mä tiesin et hyvää soppaa tulee :p No, kaiken lisäks koukku oli menny tosi syvälle kalan kurkkuun, eikä sitä saanu perinteisin keinoin ulos (eikä ollu puukkoo näkyvissäkään) joten aloin sitten operoimaan ja kaivaan koukkua ulos tän herran tuijottaessa vierestä ja valittaessa et tuhoon sen kalan (okei irrotin pään). On ne miehet sellasii, ettei ne mitään osaa :p

Olikohan se tää päivä myös, kun kokeiltiin viiden ihmisen pitkiä suksia (siis mis pitää mennä synkas muiden kaa et pääsee eteenpäin..) Lopputulos oli et me Anjan kaa kaaduttiin päistikkaa ja mulla on ISO mustelma polvessa, au.

Iltapäivällä tehtiin extemporee excursio LKABn kaivokseen, joka on Kirunan sydän. Joka on symbioosissa Kirunan kaupungin kanssa ja jopa niin tärkeässä asemassa, että kaupunkia aiotaan kuluvien 30 vuoden aikana siirtää pikkuhiljaa muualle, sillä kaivos aiheuttaa kaupungin taloille epävakaan alustan.

LKAB nimi tulee sanoista "Luossavaara-Kiirunavaara AktieBolag"...todella, nimet on oikeasti noin suomalais-saamelaisia:) Luossa tarkoittaa lohta ja kiirunahan on lintu. Matka alkoi kaupungin keskustasta bussilla kohti syvintä. Olin innoissani reissusta, sillä yritys vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ajatus sen toimintaan tutustumisesta oli hieno. Siinä vaiheessa kun bussin nokka osoitti kohti maanalaisen tieverkoston suuaukkoa tajusin, että apua, me todella ollaan menossa kaivokseen, MAAN ALLE!!! No päätin olla ajattelematta...siihen ei kyllä auttanut se, kun sirpakka oppaamme toitotti iloisesti joka käänteessä että meillä on maata 1,5 kilsaa pään päällä, APUA!

Mutta oikesti se oli hieno tunne. Ja ajatus siitä, että oikeasti maanalla on sellainen verkosto teitä ja laitteistoa, on mahtava. Kyllä insinöörit osaa! Nyt he vielä aikovat rakentaa yhä syvemmän verkoston, sillä malmi löytyy tulevaisuudessa yhä syvempää ja syvempää. Hurjaa.

Kokonaisuudessaan kierros oli mielenkiintoinen ja pitkä. Illalla oltiin taas niin väsyneitä, että vähän ulkoiltiin ja juteltiin sisätiloissa. Vietettiin monta päivää kolmisin ja useasti pienessä mökissä. Oli hieno huomata kuinka hyvin alettiin tulla toimeen keskenämme ja alko muodostua jo rutiineita kuka tekee mitäkin. Tytöt (siskokset) oli aivan ihania ja usein nauraa räkätettiin mitä ihmeellisimmille asioille. Kielen kanssa leikkiminen on varsinkin hauskaa kun on muunmaalaiset kyseessä...lisäksi rakas kuivavessamme aiheutti monia eriskummallisia keskusteluja.

Kiruna trip; day 3; Sunday; luonnon rauhaa ja moottorien pärinää

Sunnuntai koitti kauniina. Herättiin jo seitsemän jälkeen ihailemaan auringon nousua. Tai muut ainakin heräili, sitten lötköteltiin yhdeksään asti ja syötiin aamupalaa yms. Mentiin ihmettelemään ulos luonnon kauneutta ja viereisen mökin bileiden jälkiä.

Päivä oli aurinkoinen ja päätettiin lähteä vähän hiihtelemään. Anja vaan ei ollut koskaan hiihtänyt, mutta hyvin se alkoi sujumaan. Kovin pitkää lenkkiä ei tullu tehtyä, mut tulipa muisteltua miten se hiihtäminen oikein sujuu ja kivaahan se on! Varsinkin kun aurinko paistaa ja on lämmin.

Illalla oli vuorossa moottorikelkkailua. Mulla kävi säkä ja sain oman kelkan. Meillä oli pieni neljän kelkan ryhmä opas mukaanlukien. Tyttöjen lisäks oli meksikolais-virolainen pariskunta, tosi mukavia ihmisiä. Pimeässä on suhteellisen vaikea ajaa, mutta hauskaahan se oli! Vauhdin hurjaa ja vaarallisia tilanteita (tai sitten ei..) Kiivettiin kelkoilla Aptas-vaaralle. Sieltä oli huikeet näkymät Kirunan valoihin sekä sinisenä hohtavaan Icehotelliin. Revontulia ei kyllä näkynyt. Sieltä kelkkailtiin yhdelle nuotiopaikalla juomaan teetä ja jutteleen mukavia sysipimeessä metsässä. Ihana fiilis, kun vaatteet ja tuli lämmittää ja ympärillä on luonnon rauhaa.

Sitten vielä loppuajelu Altalle..tosin täs vaihees annoin Claudian ajaa yksin ja siirryin Anjan taa pelkääjän paikalle, huikeeta :)

Yöllä lähdettiin metsästään taas revontulia. Otettiin porontaljat mukaan ja käveltiin keskelle järveä makaamaan ja tuijottamaan taivasta. Tulia ei vieläkään näkynyt, mutta uskomaton tähtitaivas ja monta tähdenlentoa! Sekä aivan yllättäen upean näköinen meteoroidi (tms tulipallura) lensi taivaalla! Sitä taas alkoi muistamaan millainen voi olla luonnon rauha ja kauneus. (tosin läheisen saunarakennuksen bileet ei oikein sopineet kuvaan...)

Kiruna-trip: day1&2

Perjantaina 30.1 starttasi sitten yöjuna kohti Kirunaa. Edessä oli 15 tunnin matka. Nukuin 3-packissä yksinäni, joten mulla oli melko luksus-majoitus. Anja ja Claudia nukkuivat six-packissa kahden muun kanssa. Matka kului rattoisasti jutellen ja matkan kulkua kartasta seuraten. Nukkumaan mentiin ajoissa, mutta nukkuminen heittelehtivässä junassa ei oikein ollu sopiva yhtälö. Niimpä matkaa jatkettiin yön kuluessa lyhyissä torkahduksissa ja välillä edelleen matkankulkua seuraten.

Junamatkan parasta antia oli aamu, kun herättiin talviseen pohjoiseen maisemaan kaukana siintävine vaaroineen (toden totta, myös rajan tällä puolen monen tunturin nimi on "vaara"-loppuinen, pitävät noista suomalaisista nimityksistä...) Olin myyty heti alussa kaikesta luonnon kauneudesta.

Kirunan asema kohdattiin kymmenen maissa. Tosin sitten kyyti oli myöhässä, joten lähdimme tutustumaan Kiirunan keskustaan ja tekemään tulevien päivien ruokaostokset. Kirunassa oli meneillään Snö-festivalit, joten keskusta oli täynnä porukkaa ja mekin siinä saatiin odotteluajaksi aktiviteettia seuraten erilaisia tapahtumia. Hassua oli, että kaikkien suomalaisten nimien lisäksi, aika paljon kuului suomenkieltä siellä. Ilmeisesti paljon on suomenkielistä/suomesta muuttanutta porukkaa sielläkin. Jotenkin paikka vaikutti enemmän suomalaiselta pikkukaupungilta, kuin mitä odotti.

CampAlta oli muutaman mökin kylä, ja meidän majoituspaikka. Omistaja oli täydellinen stereotypia lappalaisesta. Mutta todella mukava. Hänellä oli espanjalainen tyttöystävä, ja nämä kaksi muodostivat yhdessä vallan eriskummallisen pariskunnan. Meillä oli kolmelle hengelle viiden hengen mökki omalla vessalla/suihkulla ja juoksevalla vedellä (pienemmissä versioissa ei ollut vettä tai vessaa..). Heti aluks paljastui, että samas mökkikylässä olikin sitten enemmän ja vähemmän tuttuja ihmisiä. Esim. mun kämppis S oli siellä...enpä ollut ees tiennyt et hän on tulossa kans Kirunaan..hurjaa mennä maailman ääriin ja tavata naapuri...

Oltiin ekana iltana kovin väsyneitä, joten lähinnä pyörittiin lähimaastossa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Oltiin jo melkein unessa, kun Claudia huomas et taivas on selkee ja pomppas ulos katsomaan näkyykö revontulia...no pian se juoksi sisään hoputtamaan meitä ulos katsomaan. Aika laimeat tulet oli, mutta kuitenkin jotain..hassuinta oli et olin sitten yöpaidassa, takki auki ja kengät väärässä jalassa katsomassa revontulia:) Ei ne nyt niin eksoottisia ole kai?