Huvitus.

Flunssa vaan jatkuu, nenä punasena täällä niistelen ja olo ei ole mairitteleva. Viime yönä saattoi olla kuumetta, ainakin heräilin yöllä ja olo oli sen mukainen. Tänään en tietenkään parantanut asiaa talsimalla sateessa Historialliseen Museoon. Mutta kannatti mennä, siellä on ilmaistorstai-illat (köyhä opiskelija, vaikka vihdoin tuli NordPlus-stipendikin). Museo ei tietenkään mikään kovin suuri ollut (no okei, tuskin montaa British Museumia maailmaan mahtuu), mutta mielenkiintoinen! Esihistorialliselta ajalta viikinkiaikaan ja keskiaikaan. Olin ihan lumoissani, kaikkea hienoa ja vanhaa sitä onkaan ollut! Miettikääpä jos viikingit olisivat miettineet kierrätystä, nii eipä meillä olis mitää hienoa jäljellä kertomassa heidän ajoistaan! No joo, olipa huono vitsi tähän väliin.

Tänään täs pää sekasi aloin pohtimaan, miten sitä näkee hieman etäältä elämänsä Suomessa. On kiva huomata, et pystyy näkeen sen hieman eri lailla, vaikka oikeasti ei niin kaukana olekaan tai niin erilaista elämää vietäkään, mutta kuitenkin. Näkee oikeasti mitä juttuja sitä kaipaakaan ja mitkä jutut aikoinaan oli tosi tärkeitä. Mitä juttuja piti itsestäänselvyytenä ja nyt tajuaa et miten pieniä asioitakin voi olla ikävä. Toisaalta näkee myös mitä kaikkea huvittavaakaan sitä on matkan varrella tullu tehtyä ja mihin tilanteisiin sitä onkaan joutunut. Parasta on kuitenkin, että koko elämä täällä on alkanu tuntua aika absurdilta:) On alkanu tuleen tilanteita missä on vaan hihitettävä yksikseen elämälle, ihmisille ja eritoten itselle. Et miten lähellä kaikkee entistä onkaan, mut miten joutuukaan mitä oudompiin tilanteisiin ja sopeutumaan mitä oudompiin käänteisiin elämässä:)

Olipa sekavaa ja korkealta ohi menevää, en jaksa sen paremmin alkaa availemaan, mutta oikeasti olenko tulossa vanhaksi vai onko tää muutos saanu aikaan tän et tää koko elämä tuntuu vaan yheltä huvittavalta sketsiltä mis mikää ei toimi niikuin käsikirjotus sanoo:)

flunssa

Sellanenkin sitten iski päälle, huoh. Taitaa olla epäterveelliset elämäntavat, kun mulle iskee oikein kunnon nuha kerrankin. Tosin lauantaiaamuyöstä sateessa seisominenkaa ei varmaa auttanut asiaa mitenkään. Mut se nyt vaan ärsyttää koko flunssa, kun hengittäminen on nii vaivalloista eikä voi liikkua. Noh, koetetaan parannella sitä eikä nyt pariin päivään pippaloida:p

Tosiaan sunnuntaina tuli kiire kemuihin, josta sitten oikeastaan myöhästyin 2,5 tuntia:) Mut syy oli se, että mentiinkin eka kaverille laittamaan ruokaa. Mä oon nyt pariin otteeseen katsellu miten wieninleikettä tehdään, joten enköhän pian uskaltaudu itsekin kokeilemaan:) Pitäis suomessaki alkaa harrastaan enempi yhes kokkailuja, koska se on oikeesti hieno tapa viettää iltaa, kun kerätään iso porukka kokkaileen. No tietty on eri asia kokkailla korridoorin keittiössä kuin jossain pikkuyksiön keittokomerossa, mutta kuitenkin.

Miten musta tuntuu aina, et proffilla on jotenki hassu suhtautuminen ulkkareihi. Toisaalta ne on tosi innolla kuuntelemas eri näkökulmia eri maista, mut toisinaan he tuntuu jopa naureskelevan sille kaikelle hälinälle, jota perusulkkariporukka yleensä aiheuttaa luokassa. Ainakin tänään proffa naureskellen katteli luokkaa ja pyöritteli päätänsä. Höh. Täl uudella kurssilla on taas tilanne, että pitäisi ottaa yhteyttä johonkin oikeeseen "johtajaan" ja haastatella häntä. Mietittiin tässä, et miten ihmeessä ruotsalaisilla yrityksillä riittää intoo olla tälläsis mukana, jos joka ihme kurssilla on joka vuosi jotain tälläsii harkkoi mihin pitäisi osallistua...Luulisi jopa olevan helpompaa, että tietyt yritykset olisivat jo alusta valmiina kontaktina...No okei, onhan maailmas yrityksiä, mutta silti...

Tänään taas jouduin tilanteeseen, jossa yritin selittää ihmisille miten pukeutua talvea varten. Tosi vaikeaa!! Kun ei se tunnu riittävän, että käskee pukemaan monta kerrosta ja vaikka villapaidan.. Siltikin kylmän kestäminen tuntuu olevan joillekin korkeamman luokan matematiikkaa vastaavaa salatiedettä...En mä itse sen kummemmin ehkä pohdi mitä vaatteita..no talvivaatteet ja tarpeen tullen lämmintä alle:) Parasta on joskus pelotella ihmisiä, että mä tykkään eniten -25 asteen pakkasista (no oikeestikin se on oikeeta talvee musta) mut sit ne on ihan kauhuissaan. Sitten on kyl todettava, et tuskin Tukholmas ennen joulua sellasia on lainkaan, jotta ne rauhoittuu:) (tänään kyseessä oli malesialainen tyttö, joka ei oo ollu ennemmin euroopassa ja aina asunu "kuumissa" olosuhteissa)

Eilen oltii SwedishSociety-kurssilta XQlla tekniikkamuseossa, yks opas vaikutti hullulta tiedemieheltä, mut muuten melko tylsä paikka. Muuten on taas edellee jääny toi turisteilu vähemmälle viimeaikoina, tarvis varmaan taas alottaa. Tänää olis yhen saksalaisen farewell-partyt, mut suomalaisena, kun oon jutellu tyypin kans 5 minuuttia sunnuntaina, on ehkä vähä vaikea tosta noin vaan mennä ja osallistua...no okei, ehkä olisin menny, jos olo ei olis mikä nyt on ;)

Mut kauheeta! Lauantaina on jo marraskuu, mä en halua et aika menee näin nopeaan!

saksankieli

Jos haluat parantaa kolmea kieltä samalla kerralla, tervetuloa ruotsiin. Tänää alkoi jo naurattaa, kun pienen ajan sisällä olen jotenki joutunut porukoihin, jotka koostuu pelkästään saksaa puhuvista ihmisistä! Oikeesti, vähä tulee tunne et olis kiva, jos olis ees vähä sitä joskus opetellu, kun ei tajua mitään, mitä ne puhuu:) Kyllähän ne joissai porukoissa alkaa puhuun mulle englanniks, kun hihitellen yritän pohdiskella mitähän ne meinaavat..mut ei aina. Parasta oli eilen kun intialainen alko puhuun mulle saksaa, koska hengaan kavereiden kaa, jotka puhuu vaan saksaa...Huoh:) No mukavii ihmisii, ei siin, mut joo, hassua...

Ruotsinkielisiä ihmisiä etsiskellessä...:)

Q1

Ensimmäinen kvartaali alkaa oleen pian takanapäin, täytyy varmaan alkaa tekemään osaria julkastavaksi:)

Perjantaina oltiin K:n kans reippailemassa Tyresöössä. Aika kylmä ja tuulinen ilma oli ja paikka ehkä pienempi kuin kuvitteli, mutta mukavaa oli. Kerranki tuli tehtyä jotain terveellistä, kun käveli aamupäivän mettässä. Voin kuvitella et joillekin kaupunkilaisille tollaset järkätyt luontopolut on henkireikä. Itelle ne on kivoi, mut mettään pääsee muutenkin:)

Eilen kahviteltiin kavereiden kaa GamlaStanissa, aika turhauttavaa löytää vapaata paikkaa lauantaipäivällä kaikkien turistien seasta. Illalla oli etkot hienolla Tukholma-näköalalla yhen tutorin luona. Tosin ei siellä ihan hirveesti porukkaa ollu ja niistäkin suurin osa suomalaisia:) Sitten koululle kemuihin. Tenttiviikon loppua juhlittiin siellä vähä joka paikassa. Ite käytii parilla kiltiksellä melko isoissa pippaloissa, hauska ilta kaiken kaikkiaan, vähä taas tuli harjotettua sitä ruotsinkieltäkin, vaikka muuten aika lailla ulkkariporukassa pyöriikin.

Tänään siivouspäivä, mun vuoro siivota keittiö...mut täytyy myöntää, ei siitä tällä effortilla minkäänlaista saa...Mut nyt täytyy lopettaa, koska kohta meen johkin tosi outoihin korridoor-pileisiin, en oo vieläkää varma et miks ja mis ja mitä:) Mut sinne silti, täytyy tuumailla enempi myöhemmin...kunhan tein pienen brieffauksen!

Metro.

Tänää tajusin, yhden seikan mikä tekee metromatkustamisesta mukavaa, verraten siihen mitä mielikuvia maan alla liikkuva koje itellä herättää. Metrossa näkee kyllä ihmisien kirjon kokonaisuudessaan, ja mun lempiharrastusta, ihmisten tarkkailua, on helppo harrastaa:) Siellä niitä vilistää vierivieres maalintahraisia työmiehiä, pukupäällä olevia businessihmisiä, perheenäitejä, rakastuneita pariskuntia, vanhoja ladyja ja kikatteleva kovaääninen nuorisojoukko. Tänäänkin matkustin hieman kauemmas Kistaan tutustumaan ostoskeskukseen ja puolentunnin aikana näki monenlaista. Toiset puhuu kovaa puhelimeen (hands-freet on in täällä) ja toiset lukee lehtee tai kirjaa, jotkut juttelee kovaan ääneen ja toiset tuijottaa visusti ulos. Aina pitää miettiä, et mihinhän kukakin on menossa ja miten se juuri nyt on tähän vaunuun astunu:) Ei oo tylsää mun elämä:p

Mikä tekee metromatkustamisesta vähä vähemmän kivaa, on mun pieni ahtaan/suljetunpaikan kammo. Pari kertaa metro on pysähtyny jostain syystä keskelle tunnelia ja siinä saa hieman keräillä itseään, ettei paniikki iske kovin kovaa. Mut yleisesti oon kyl sinut metron kaa, en edes töppäile sillä niinkuin bussilla yleensä (nim. ei se yöbussi siitä mennyt hervannassa).

Tänää harrastin myös sitä "katotaan summittainen ohje kartalta ja yritetään löytää perille"...No en löytänyt, ens kerralla uudelleen, en viittinyt keneltäkää kysyä, koska en ollu varma oonko oikeesti siellä päinkään:) Mut nyt tiedän miten kohteeseen pääsen.. No mutta tulipahan sitten tutustuttua Solnaan hieman ja oli kuitenkin kaunis syksyinen päivä!!

Tentti.

Jee, ensimmäinen tentti ohi. Tosin se oli aika jäätävä, käsi on totaalisen krampissa neljän tunnin kirjoittamisen jälkeen! Edellisessä tekstissä puhuin kansainvälisyydestä...suurin osa ryhmästämme ei puhu ruotsia ja tentin valvojana oli vanha hellyyttävä herrasmies, joka ei oikein tahtonut kuulla. Niimpä se selitti kaikki asiat juurta jaksaen ruotsiksi, eikä oikein tajunnut, ettei kukaa oikein ymmärtänyt häntä..Ei oltu taidettu mainita hänelle että kyseessä on ulkkariryhmä...Tosin hämmästys oli suuri, kun vihdoin saatiin selvitetyksi hänelle että suurin osa ei ymmärtänyt, niin herrahan alkoi puhumaan melko sujuvaa englantia! Hienoa:)

Nyt on käsi sitten kipeä..Onneksi on pari päivää vapaata (muutama koulujuttu vain) ja sitten alkaakin jo uusi rupeama. Tänää taas Allhusetiin illalla? Mähän käyn opiskelijapippalois useemmi ku TTYltä:) Tosin Susannen kanssa häivytään kotiin aina 11 aikaan, kun ollaan nii vanhoja:)

Tänää roskapussia viedessäni totesin, et oikeestaan kaikesta huolimatta Lappis on aika kotoinen paikka. Vieläkun sais kaikki kivat ja rakkaat ihmiset lähelle, niin voisin kuvitella hyvinkin viettäväni koko opiskeluaikani tälläses paikassa. Nopeeta sitä tottuu siihen, et illalla keittiös saattaa hyvinkin olla 10 ihmistä ja yhtä monta pataa porisemassa:)

Aamu.

"Is there anyone here who can't understand swedish?" Tukholma osoittautuu edelleen melko kansainväliseksi ja vieraanvaraiseksi. Perusjumpassakin tuo kysytään melko varmasti alussa ja jos joku osoittautuu pelkästään vieraskieliseksi ohjeet pyritään antamaan myös englanniksi. En tiedä johtuuko se itsellä siitä että on ulkomaalainen ja aika lailla hengaa muiden kuin ruotsalaisten kanssa, mutta toisaalta tällainen kansainvälisyys on ongelmakin; ei ikinä tiedä millä kielellä ihmisille puhua :) Kun tekisi mieli puhua ruotsia, mutta on tilanteita jossa huomaa, ettei vastapuoli ymmärräkään sinua:) Miten sitten itse reagoin ekana olleeseen kysymykseen? Alussa en paljastanut itseäni, koska en halunnut että minun takiani joudutaan puhumaan englantia (ehkä myös siksi, että perusluonteellaan ei halua paljastua "ulkkariksi"). Tänään tajusin, että niijoo, ehkä nykyään en reagoi siksi, että oikeasti ymmärrän! Tai no en ihan kaikkea, mutta andas in andas ut, eipä siinä kummaa kielitaitoa tarvitse :)

Tänään oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun heräsin torkuttamatta!! Saavutus sekin, tosin heräsin itseasiassa jo ennen kellonsoittoakin! Parempaan päin menossa. Kunnon syksy alkaa hiipiä tännekin päin, tajusin tuossa kävellessäni, että normaalisti tähän aikaan olen jo alkanut pohtia joululahjoja ;) ehkä siis pitäisi alkaa, eikä vaan viipottaa.

Saunaan.

Jei, pääsin saunaan! Tosiaan, käyn tossa yliopiston hallilla jumppailemassa ja kappas, siellähän on sauna käytös kaiken päivää, joten eikun jumpan jälkeen löylyihin. Olin onnellinen, pienet asiat tekevät onnelliseksi:) Ehkä se on hyvä suunta elämälle. Vieläkun lisään joogakertoja viikossa, nii musta tulee harmoninen ja tasapainoinen ihminen. Se olisikin ehkä tarpeen.

Viikonloppu on kulunut melko lailla sisälle linnoittautuneena. Jotenkin kun kerrankin olisi aikaa lukea tenttiin, niin sitä haluisi oikeasti lueskella... Eri asia on, onko se ollut kovin tehokasta, tämä minun lukemiseni. Mutta toisaalta, olen nauttinut siitäkin, että välillä saa vaan olla möllöttää, ehkä rahjautua jumpalle, lähiIcaan tai jopa omaan keittiöön:) Perjantaina tosin vierailin arkkitehtuurimuseossa (vapaa pääsy perjantai-iltaisin). Siellä oli näyttely Barcelonan erilaisista, mitä mielikuvituksellisemmista, kohteista, huoh, ehkä mä sinne vielä joskus matkustan kattoon niit omituisuuksia inreallife. Samalla huomasin, että oon samoillu siellä sun täällä, mutta oikeesti jättäny melko suuren osan Tukholman keskustasta huomiotta. Täytyykin joskus tentin jälkeen (no life before), ottaa kamera käteen ja lähtee kävelylle. Osui bussista nimittäin silmiini muutama hieno kohde.

Totesin muuten tos loppuviikosta, ettei parane kauheesti valittaa korridoor-asumisesta, mulla nimittäin on sentään oma huone. Kiinalainen ystäväni (mä oon huono oppiin niiden nimiä, anteeks), totesi, että he asuvat perinteisesti noin kahdeksan henkeä samassa huoneessa, ehkä jopa kerrossängyissä!! Heillä on myös yksi iso kollektiivinen pöytä huoneessa, mutta opiskeluista siellä ei tule oikein mitään. Toisaalta paikka on kai lähellä koulua. On se kiva, että pääsee välillä tänne oman huoneen rauhaan, vaikka meno muuten olisi riehakasta täällä... Tosin samalla hän totesi sarkastisesti, että tämä nyt johtuu vain siitä että heitä kiinalaisia on aivan liikaa:) Oli myös hauska todeta (itse mietti et voiko asiaa ottaa puheeks) että he aika avoimesti puhuvat (ja kritisoivat) sitä että heillä on vaan yks puolue ja se päättää kaikesta ja esimerkiksi sensuroi internettiä yms. Periaatteessa siihen siis mukaudutaan, mutta kritisoidaankin ainakin ulkomailla avoimesti.

Mun ruotsalainen kämppis on tehnyt ilmeisesti päätöksen, että se puhuu vaan ruotsia mulle. Ehkä se on mun kannalta hyvä, nyt vaan pitäis keksii enempi puheenaiheita, ruotsiks:P Hassuinta oli, et hän puhu mulle ruotsia, vaikka sillä oli kyläs kaveri, joka puhu vaan englantia. Niimpä ne keskenään puhu englantia ja mä E:n kans ruotsia (huonolla menestyksellä, mutta minkä sille voi kun toinen alottaa puhuun pelkkää ruotsia). Sekavaa touhua:)

Mä jatkan tutustumista projektin johtamisen ihmeelliseen maailmaan. Nyt alkaa kostautua se, ettei koko periodin aikana lukenu enempi...Kuuteen pisteeseen kuitenki vaaditaan varmaan jo jotain:)

Vi ses! Hejdå.

Hali.

Arki painaa päälle:) Tenttiin pitäisi lukea tänään ja ulkona sataa vettä, joten olotila on ihanan pirteä. Toisaalta on ihan kiva käpertyä sängylle lukemaan projektinjohtamisen uljaasta maailmasta, eikä tarvitse vääntäytyä ulkoilmaan. Syksy on edelleen värikkäimmillään, mutta pikkuhiljaa alkaa lehdet tippua ja talven tuntu hiipua tännekin päin. Tosin en usko, että kunnon talvea tänne saadaan ennen joulua millään. Etelä-Eurooppalaiset ystäväni on olleet melkein huojentuneita asiasta. Tosin toiset haluaisi kovasti mennä lumisotaa tai tehdä lumiukkoja, ennenkuin niiden puolivuotinen on täällä ohi. Sen verran aikaa täällä jo viettänyt, että on hauska huomata, että koululla tai täällä Lappiksen tienoilla alkaa oleen jo paljon tuttuja naamoja ja hyvänpäiväntuttuja muutenkin.

Tiistaina olimme tuta-ulkkariporukalla tutustumassa Nobel-museoon. On se kyllä aikamoinen instituutio, ja kaikki perustuu yhden ihmisen testamenttiin, jossa määritellään mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta vaikka Suomessakin siitä kovasti uutisoidaan (eikä vähiten Martti Ahtisaaren takia tällä hetkellä), niin on se aivan eri lukemissa Ruotsissa. Nyt pitäisi vaan sitten löytää joku ruotsalainen kaveri, jolta saisi tiketin Nobel-banquettiin tai tietoa miten pääsisi töihin jatkoille:) Kuulemma joka vuosi tilaisuudessa on opiskelijoita, töissä tai juhlimassa, sepä olisikin jotain.

Kulttuurijuttua...yhden saksalaisen mielestä suomi kuulostaa aggressiiviselta kieleltä. Onkohan asia niin, vai johtuukohan se mun puhetyylistä??:) Yks autohullu saksalainen oli ihan kateellinen kun suomes saa käyttää nastarenkaita. Lisäks parin suu loksahti auki ja vaihdettii kummastuneita katseita kun kerroin Suomen väkiluvun. Berliinissä on kuulemma yksistään samanverran porukkaa:) Jepjep.

Yhdes pubis pohdittiin kiinalaisten kans rakennustaiteen eroja ja samankaltaisuuksia länsi- ja itämaissa. Esimerkiksi kattoreliefit on olemassa kummassakin, mutta kuvateemat on eri. Täs tapaukses meillä enkeleitä yms. antiikin hahmoja, heillä useimmiten lohikäärmeitä. Kuinka moni mieltää lohikäärmeet ennemminkin pahan ilmentymäks kuin iloiseks asiaks? (okei okei, lohikäärme Puff on varmaa aika sulonen otus, mut kuitenki) Kiinalaisten mielestä oli ihmeellistä et monet länsimais tekee niin, koska heille lohikäärmeet on useimmiten hyvä asia. Mielenkiintosia keskusteluita sitä voi syntyä. Itävaltalaisten kans puhuttiin lähinnä siitä, että molempien jalkapallojoukkue ei oo kovin hyvä edes euroopan tasolla:)

Sitten kysymys. Ootteko koskaan miettinyt miten halaatte?? Sain kuulla että halaan samalla tavalla OUDOSTI kuin ruotsalaiset, ikään kuin "yläkautta"...tekeekö joku myös siellä samoin? :) Se oli eräällekin saksalaiselle perin outoa, he kun ovat tottuneet halaamaan "alakautta". Onpa vaikea selittää näin sanoilla, mutta koettakaas:) Outoihin eroihin sitä voi törmätä, enpä ole tuotakaan ennen ajatellut, mutta arvatkaas vaan kuinka nyt mietin joka kerta halates, että minne kädet pitäisi laittaa :) Entiedä johtuuko erot oikeasti yksilöistä, mutta S:n mielestä ruotsalaisilla on pääosin samanlainen tapa kuin minulla....

Mutta nyt takaisin tenttikirjan pariin, vai mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi, ettei tarvitsisi....

Pussochkram.

Sauna.

Tänään se sitten iski. Kaipuu saunaan. Olen lueskellut että täällä Lappiksessa joku yleinen sauna pitäisi olla, mutta se vaikuttaa hämärältä koko systeemi. Mutta tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että huomenna saatan mennä ottamaan asiasta selvää. Huoh!

Olotilaan saattaa vaikuttaa se, että olen ulkoillut melkein koko päivän. Lähdettiin aamutuimaan junalla Uppsalaan turisteilemaan. Vettä tulla tihuutti koko päivän, mutta iltapäivän edetessä sää muuttui sitten ihanan syksyiseksi. Kaupunkina Uppsala vaikutti jotenki todella pieneltä, vaikka Tampereen kokoinen sen pitäisi kai olla. Pyörimme kaupungilla, tuomiokirkko oli tietty pakko nähdä, sitten teimme myös yli tunnin kävelymatkan GamlaUppsalaan...tultiin kyllä bussilla takaisin...etäisyyksien hahmottaminen on helppoa:)

Ah, tuomiokirkko on taas näitä paikkoja mistä tykkään, historian havinaa, mahtipontisuutta ja kaunista arkkitehtuuria. GamlaUppsalassa oli pienempi, mutta vanhempi kirkko (ja ihana kirkko-opassetä, joka oli innoissaan kun joku kuunteli sen juttui), samoin siellä on näitä kuninkaiden hautakumpuja, jotka näyttää todella abstrakteilta keskellä alavaa maata. Bussikuski totes meistä, et mä olin ainoa joka näyttikin suomalaiselta:) Meriitti?

Oon käyny Uppsalassa joskus 10-ikäsenä ehkä. Hassua, miten toisaalta ei voi hahmottaa kaupunkia sinällään, mutta tietyt paikat oli sellaisia, et tämän olen nähnyt ennenkin. Ainakin ne kummut oli tehny sen ikäseen vaikutuksen, koska ne muistin todella elävästi! Mutta joo, jos vaan on aikaa ja innostusta, nii on Ruotsis muutaki kuin Tukholma, et sinne vaan =)

Eilen aloin miettimään asuntoni mustbe ja shoulbe elementtejä. Pöytä, tuoli, sänky ja petivaatteet sekä kaapit, siin ehkä ne mustbeet, omien vaatteiden ja tarvikkeiden lisäksi, tässä maailmassa. Sit mietin et tulisinko toimeen ilman shouldbe-elementtei. Alussa ajattelin, et joo, en mä mitää mukavuuksia tarvitse, viihdyn täällä jo muutenkin. Eilen muutin mieltäni. Tein IKEA reissun ja ostin muutamia shouldbe-juttuja, tai ainakin tän kokemuksen jälkeen luokittelen ne shouldbeeksi, koska ne nosti arvostusta. Kyllä matto ja pöytäliina teki mut heti ilosemmaks ja tää asunto tuntuu nii kotosemmalta. Pieni panostus, suuri ilo:) Vaikka en nyt sanois vieläkään tätä erityisen kodikkaaksi tms, mutta kuitenkin, jaksan lusmuta yhä enemmän kotona:p

Viikot ne vierii, huomenna olisi paljon koulujuttuja luvassa, sekä siivousta. Ens viikko vielä koulua ja sitten tenttiviikko. Se tarkoittaa pian sitä et eka periodi Ruotsissa klaarattu melkein (no vielä on paljon työtä edessä, mutta kuitenkin)...hurjaa.

Kulttuuria

Aloin tässä miettimään, onko ihmisillä kuinka erilaiset siisteyskäsitykset ja mistä ne kumpuaa. Onko "puhdas" todellakin käsite joka on jokaiselle eri, vai onko niin, että toisten mielestä puhtaus ei ole tavoiteltavaa tai jotain. Tietenkin osa tästä puhtauskäsityksestä tulee varmaan opittuna vanhemmilta lisättynä omaan laiskuuteen, mutta jos tavoitteena on puhtaus niin onko se eri asia eri ihmisille? Tietenkin puhtauksissa on eroa, mutta jos puhdas tila, missä käsitellään ruoka-aineita, näyttää ennemminkin homelaboratoriolta, nii missä syy? Tietääkö joku? Mietin vain, että onko se ehtimättömyyttä/laiskuutta vai todella kulttuurien välistä eroa. Ainakin ruotsalaisen ja saksalaisen näkökulmasta "likainen" on melko sama termi, pienellä otoksella. Pohdintoihinihan ei millään tavalla liittynyt meidän keittiömme:) Enkä siis oikeasti tarkoita tätä pahalla, kunhan mietiskelen. Tähän mennessä olen vain sopeutunut tilanteeseen, sillä oma siivousvuoroni ei ole vielä koettanut. Toisaalta en usko että silloinkaan saan paikasta laboratoriotestit kestävää, sillä vahinko on tapahtunut jo kauan ennen meitä...

Toinen mihin törmäsin tänään, oli luonto. Olin kävelyllä läheisessä puutarhassa. Sieltä löytyy kaikkea kaunista, upeita rakennelmia ja sen sellaisia, mutta toisaalta, se on niin luonnollista minulle, että luontoa pidetään arvossaan. Iranilainen ystäväni totesi, että tälläistä paikkaa ei oikein voisi olla normaalisti Iranissa, sillä siellä ihmiset ei sinällään kunnioita luontoa. Minkään ei anneta olla luonnontilassaan. Outoa, mutta opettavaista. Lisää merkintöjä listaani asioista jotka ovat samankaltaisia Suomessa ja Ruotsissa, mutta eri lailla muualla.

Eilen suunnittelin meneväni museoon, mutta ovella tajusin että suurinosa näyttelyistä oli rakennusvaiheessa (kuka lukee nettisivujen pienet präntit, jokaisen näyttelyn osalta erikseen). No tein taas normaalin päätöksen ja lähdin kävelemään päämäärättömästi jonnekin. Eksyin kivoille pikkukujille jotka nousi ja laski miten sattui. Tupsahdinpa muutamaan taidegalleriaankin. Oli upeitakin töitä. Tosin siinä vaiheessa, kun eräs hellyyttävä vanha nainen osti Göte Karlssonilta 3800 kruunulla pienen taulun (oli nätti), totesin että kai minunkin tarttee alkaa näyttää rikkaalta taiteisiinsijoittajalta, että uskallan vierailla paikoissa. Joku myös oikeasti ostaa tauluja tuosta vaan, eikä vain käy ilmaiseksi Gallerioissa huvin tähden:)

Nukkumiskierteeni on pahenemaan päin. Nukun liian pitkiä yöunia, en saa itseäni ajoissa sängystä ylös ja olen kuoleman väsynyt jo seitsemältä illalla. Ei hyvältä näytä. Mitenhän sitä saisi aikaan muutoksen elämässää, kun toi torkun painaminen aamuisin on vähän liian automaattista nykyään. Hyi minua. Syytän syksyä, vaikka siitä pidänkin.

Finsk soppa

Suomalaisillahan on tunnetusti aina tarve tietää, mitä muiden maiden kansalaiset ovat meistä mieltä. No erään illallisen ohessa yritimmekin kysellä ruotsalaiselta ystävältämme Wallelta, miten hän näkee suomalaiset. No lopulta sivulauseesta saimme kerättyä tämän yhden näkökulman, miten meidät jossain päin maailman kolkkaa (Ruotsia) nähdään...Eli W kysyi, tiedämmekö mitä on finsk soppa? Tiedättekö te? Vapaasti suomennettuna se on sellainen, jotta kattilaan laitetaan yksi papu ja sitten sinne kaadetaan pullo vodkaa. Tämä siis jatkoi edellisiä kuulemiani näkökantoja siitä, että suomalaiset juovat paljon. Mutta onko se totuus? Miten me muka eroamme Ruotsista tai Venäjästä? Meitä kolmeahan sanotaan joksikin "vodka-belt"ksi, tms, koska näillä main juodaan niin paljon alkoholia. En nyt jaksanut koluta mitään tilastoja, mutta olisihan se mielenkiintoista tietää, onko maineessa perää.

Minä en tietenkään pienentänyt mainetta toteamalla, et en oikeastaan pidä pavuista, tai että insinöörimielelläni heti huolestuneenä kyselin, että ei kai sitä keitetä sitä soppaa, alkoholihan haihtuu!

Syksy

Yks plussa lisää ulkkarointiin. Koska ainakin mulla koulua on määrällisesti vähemmän, pystyy kaiken perusulkkaroinnin lisäksi oikeesti keskittymään ympäristöönsä. Taito, mikä normihektises elämäs tuntuu katoavan. Tänäänkin oikein täytyi pysähtyä hevoskastanjoiden alle puistotielle, et kui kaunis syksynen luonto voikaan olla. Suosittelen pysähtyyn välillä. Täälläkin joskus tuntuu kiire valtaavan alaa, mut sit on vaan otettava aikaa itelleen. En kai tänne tullut ressaamaan?

Aina ei tarvi mennä merta edemmäs kalaan, sanotaan. Tai Ruotsia edemmäs vaihtoon tutustuakseen erilaisiin kulttuureihin. Tässä tänään tajusin mitä tää kaikennäkönen omituinen käytös tääl korridooris on ollut, mut tietenkin Ramadan kuukausi tais juuri mennä ja tossa 2. päivä, eli eilen ne sitten juhli sen loppumista. Eli enää ne ei pakosti syö vain yöaikaan! Enpä sitäkään sitten aiemmin tajunnut, mutta kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Ehkä sitä pitäisi kysellä enemmän, mut kommunikointi ei ole aina helppoa, kun toiset ei paljo puhu.

Yks juttu mistä oon keränny tilastoa on se, kuinka moni ihminen tietää Tampereen, kun sanoo olevansa Tampereelta (ihmiset ilmeisesti tietää vain Helsingin ja silti kysyy mistä päin Suomea olen..) Eli kyllä, luvattoman monen naaman ilmeitä on ollut hauska lukea kun niillä ei ole aavistustakaan tuon ihanan kaupungin olemassa olosta saati sijainnista. Lisäks muuten tapasin taas yhden suomalaisen joka ei kyllä suomea osannut nimeksikään, hassua.

Sataa

Sataa, sataa, huoh, ehkä mun olis pitäny mennä johki mis paistaa aurinko, ku tää sää vaikuttaa nii vahvasti. Voisin nukkua aamuisin vaikka kuinka pitkään, kuinka kamalaa!

Tänään sain sit Skatteverketistä henkilötunnukseni, hurjaa. Kuulun ruotsalaisiin osittain, hurjaa. No onneks se sentään on ulkomaalaisten numero ja ehkä vielä Suomen passini toimii:) Ei sentään kokonaan tarvi ruotsalaiseksi muuttua. Tosin en ole vielä oikein päässyt selvyyteen et mitä siihen kuuluu, ruotsalaisuuteen nimittäin. Ruotsalaisiin on vähä vaikea tutustua, ainakaan ainoa ruotsalainen kämppikseni ei ole niitä puheliaimpia ihmisiä. I:n kiltiksellä tutustu muutamiin, mut kuten jo todettu, ulkkarina meno kuokkimaan toisten pileisiin ei oo helpointa.

Missäs mun lukuisat vierailijani viipyy? :) Matkoja varaan sieltä, musta tulee pian tosi hyvä Tukholma-opas nimittäin. Eilen vierailtiin yhdessä ruotsalaisten ylpeydessä, Vällingbyyn lähiössä, joka on rakennettu 50-luvulla tietynlaiseksi ABC-kaupungiksi. Huhtikuussa sinne avattiin uusi kauppakeskus, mutta muutoin ruotsalaisten rakennussuunnittelijoiden innostus hymyilyttää. Ymmärrän, että paikka on joskus ollut kaupunkisuunnittelun edelläkävijä, mutta tarviiko sen vieläkin olla jotain uniikkia, varsinkaan jos se ei näytä siltä? No ehkä se on osa tätä Pohjoismaalaisuutta, jos kerrankin jotain ollaan noteerattu ympäri maailmaa, siitä ollaan ylpeitä vielä 50 vuotta myöhemmin.

Mä kuvittelin et Ruotsissa asioita on totuttu organisoimaan. Olen projektikurssilla ja tänään oli lyhyet esitykset kunkin (40) ryhmän projektista. Netis oli hieno järjestys miten nää 40 ryhmää käy 3 minsan esityksen läpi 4 tunnin aika. Noh, lopputulos oli se, et proffa ilmoitti et saa esittää missä järjestyksessä tahansa. No porukka tajus sit et joo, helpointa saada joskus oma vuoro on jonottaa..Niimpä sit luentosalin reunaa kiersi tasainen jono, jossa ryhmät venasi vuorojaan, koska se vasta sekavaksi olisi mennyt jos keskeltä luentosalia oltais alettu arpomaan kuka aloittaa ekana :) En tiä kuka toisten esityksiä kuunteli,ehkei se proffakaan, joka tuntu olevan jossain ihan muualla ja naureskelevan hassuille ulkkareille.. Joo, ja 3 minuuttia, ei ole 3 minuuttia joka puolella maapalloa, pitäisi se tiedostaa ehkä myös. Mutta kyllä silti hieman laittoi hymyilyttämään, ehkä mä luotan liikaa sääntöihin ja järjestykseen:)

Jeps, kohta saksalaisia ruokia maisteleen synttäreille. Sen jälkee Allhusetiin, perinteistä keskiviikkoa. Viikonloppu onki omistettu projektille ja liikunnalle, ehkä nähtävyyksille taas:) Vises!