Kulttuuria

Aloin tässä miettimään, onko ihmisillä kuinka erilaiset siisteyskäsitykset ja mistä ne kumpuaa. Onko "puhdas" todellakin käsite joka on jokaiselle eri, vai onko niin, että toisten mielestä puhtaus ei ole tavoiteltavaa tai jotain. Tietenkin osa tästä puhtauskäsityksestä tulee varmaan opittuna vanhemmilta lisättynä omaan laiskuuteen, mutta jos tavoitteena on puhtaus niin onko se eri asia eri ihmisille? Tietenkin puhtauksissa on eroa, mutta jos puhdas tila, missä käsitellään ruoka-aineita, näyttää ennemminkin homelaboratoriolta, nii missä syy? Tietääkö joku? Mietin vain, että onko se ehtimättömyyttä/laiskuutta vai todella kulttuurien välistä eroa. Ainakin ruotsalaisen ja saksalaisen näkökulmasta "likainen" on melko sama termi, pienellä otoksella. Pohdintoihinihan ei millään tavalla liittynyt meidän keittiömme:) Enkä siis oikeasti tarkoita tätä pahalla, kunhan mietiskelen. Tähän mennessä olen vain sopeutunut tilanteeseen, sillä oma siivousvuoroni ei ole vielä koettanut. Toisaalta en usko että silloinkaan saan paikasta laboratoriotestit kestävää, sillä vahinko on tapahtunut jo kauan ennen meitä...

Toinen mihin törmäsin tänään, oli luonto. Olin kävelyllä läheisessä puutarhassa. Sieltä löytyy kaikkea kaunista, upeita rakennelmia ja sen sellaisia, mutta toisaalta, se on niin luonnollista minulle, että luontoa pidetään arvossaan. Iranilainen ystäväni totesi, että tälläistä paikkaa ei oikein voisi olla normaalisti Iranissa, sillä siellä ihmiset ei sinällään kunnioita luontoa. Minkään ei anneta olla luonnontilassaan. Outoa, mutta opettavaista. Lisää merkintöjä listaani asioista jotka ovat samankaltaisia Suomessa ja Ruotsissa, mutta eri lailla muualla.

Eilen suunnittelin meneväni museoon, mutta ovella tajusin että suurinosa näyttelyistä oli rakennusvaiheessa (kuka lukee nettisivujen pienet präntit, jokaisen näyttelyn osalta erikseen). No tein taas normaalin päätöksen ja lähdin kävelemään päämäärättömästi jonnekin. Eksyin kivoille pikkukujille jotka nousi ja laski miten sattui. Tupsahdinpa muutamaan taidegalleriaankin. Oli upeitakin töitä. Tosin siinä vaiheessa, kun eräs hellyyttävä vanha nainen osti Göte Karlssonilta 3800 kruunulla pienen taulun (oli nätti), totesin että kai minunkin tarttee alkaa näyttää rikkaalta taiteisiinsijoittajalta, että uskallan vierailla paikoissa. Joku myös oikeasti ostaa tauluja tuosta vaan, eikä vain käy ilmaiseksi Gallerioissa huvin tähden:)

Nukkumiskierteeni on pahenemaan päin. Nukun liian pitkiä yöunia, en saa itseäni ajoissa sängystä ylös ja olen kuoleman väsynyt jo seitsemältä illalla. Ei hyvältä näytä. Mitenhän sitä saisi aikaan muutoksen elämässää, kun toi torkun painaminen aamuisin on vähän liian automaattista nykyään. Hyi minua. Syytän syksyä, vaikka siitä pidänkin.