Perjantaina 30.1 starttasi sitten yöjuna kohti Kirunaa. Edessä oli 15 tunnin matka. Nukuin 3-packissä yksinäni, joten mulla oli melko luksus-majoitus. Anja ja Claudia nukkuivat six-packissa kahden muun kanssa. Matka kului rattoisasti jutellen ja matkan kulkua kartasta seuraten. Nukkumaan mentiin ajoissa, mutta nukkuminen heittelehtivässä junassa ei oikein ollu sopiva yhtälö. Niimpä matkaa jatkettiin yön kuluessa lyhyissä torkahduksissa ja välillä edelleen matkankulkua seuraten.
Junamatkan parasta antia oli aamu, kun herättiin talviseen pohjoiseen maisemaan kaukana siintävine vaaroineen (toden totta, myös rajan tällä puolen monen tunturin nimi on "vaara"-loppuinen, pitävät noista suomalaisista nimityksistä...) Olin myyty heti alussa kaikesta luonnon kauneudesta.
Kirunan asema kohdattiin kymmenen maissa. Tosin sitten kyyti oli myöhässä, joten lähdimme tutustumaan Kiirunan keskustaan ja tekemään tulevien päivien ruokaostokset. Kirunassa oli meneillään Snö-festivalit, joten keskusta oli täynnä porukkaa ja mekin siinä saatiin odotteluajaksi aktiviteettia seuraten erilaisia tapahtumia. Hassua oli, että kaikkien suomalaisten nimien lisäksi, aika paljon kuului suomenkieltä siellä. Ilmeisesti paljon on suomenkielistä/suomesta muuttanutta porukkaa sielläkin. Jotenkin paikka vaikutti enemmän suomalaiselta pikkukaupungilta, kuin mitä odotti.
CampAlta oli muutaman mökin kylä, ja meidän majoituspaikka. Omistaja oli täydellinen stereotypia lappalaisesta. Mutta todella mukava. Hänellä oli espanjalainen tyttöystävä, ja nämä kaksi muodostivat yhdessä vallan eriskummallisen pariskunnan. Meillä oli kolmelle hengelle viiden hengen mökki omalla vessalla/suihkulla ja juoksevalla vedellä (pienemmissä versioissa ei ollut vettä tai vessaa..). Heti aluks paljastui, että samas mökkikylässä olikin sitten enemmän ja vähemmän tuttuja ihmisiä. Esim. mun kämppis S oli siellä...enpä ollut ees tiennyt et hän on tulossa kans Kirunaan..hurjaa mennä maailman ääriin ja tavata naapuri...
Oltiin ekana iltana kovin väsyneitä, joten lähinnä pyörittiin lähimaastossa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Oltiin jo melkein unessa, kun Claudia huomas et taivas on selkee ja pomppas ulos katsomaan näkyykö revontulia...no pian se juoksi sisään hoputtamaan meitä ulos katsomaan. Aika laimeat tulet oli, mutta kuitenkin jotain..hassuinta oli et olin sitten yöpaidassa, takki auki ja kengät väärässä jalassa katsomassa revontulia:) Ei ne nyt niin eksoottisia ole kai?
Junamatkan parasta antia oli aamu, kun herättiin talviseen pohjoiseen maisemaan kaukana siintävine vaaroineen (toden totta, myös rajan tällä puolen monen tunturin nimi on "vaara"-loppuinen, pitävät noista suomalaisista nimityksistä...) Olin myyty heti alussa kaikesta luonnon kauneudesta.
Kirunan asema kohdattiin kymmenen maissa. Tosin sitten kyyti oli myöhässä, joten lähdimme tutustumaan Kiirunan keskustaan ja tekemään tulevien päivien ruokaostokset. Kirunassa oli meneillään Snö-festivalit, joten keskusta oli täynnä porukkaa ja mekin siinä saatiin odotteluajaksi aktiviteettia seuraten erilaisia tapahtumia. Hassua oli, että kaikkien suomalaisten nimien lisäksi, aika paljon kuului suomenkieltä siellä. Ilmeisesti paljon on suomenkielistä/suomesta muuttanutta porukkaa sielläkin. Jotenkin paikka vaikutti enemmän suomalaiselta pikkukaupungilta, kuin mitä odotti.
CampAlta oli muutaman mökin kylä, ja meidän majoituspaikka. Omistaja oli täydellinen stereotypia lappalaisesta. Mutta todella mukava. Hänellä oli espanjalainen tyttöystävä, ja nämä kaksi muodostivat yhdessä vallan eriskummallisen pariskunnan. Meillä oli kolmelle hengelle viiden hengen mökki omalla vessalla/suihkulla ja juoksevalla vedellä (pienemmissä versioissa ei ollut vettä tai vessaa..). Heti aluks paljastui, että samas mökkikylässä olikin sitten enemmän ja vähemmän tuttuja ihmisiä. Esim. mun kämppis S oli siellä...enpä ollut ees tiennyt et hän on tulossa kans Kirunaan..hurjaa mennä maailman ääriin ja tavata naapuri...
Oltiin ekana iltana kovin väsyneitä, joten lähinnä pyörittiin lähimaastossa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Oltiin jo melkein unessa, kun Claudia huomas et taivas on selkee ja pomppas ulos katsomaan näkyykö revontulia...no pian se juoksi sisään hoputtamaan meitä ulos katsomaan. Aika laimeat tulet oli, mutta kuitenkin jotain..hassuinta oli et olin sitten yöpaidassa, takki auki ja kengät väärässä jalassa katsomassa revontulia:) Ei ne nyt niin eksoottisia ole kai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti