Tiistaina koitti sitten aamutuimaan koira-ajelu. Meidät heitettiin yhdelle koiratarhalle ja siellä annettiin pikaopetus koiravaljakon ajosta. Valjakossa oli viisi koiraa ja jokaisessa reessä kaksi ihmistä. Mä jouduin parittomana yhden italialaisen Diegon kans samaan rekeen:)
Koirat oli huskyja, ihanan kesyjä ja sulosii, mut aika äänekkäitä, varsinkin kun niitä on sellainen 30 samassa paikassa ja kaikki päättää haukkua yhtä aikaa.
Mun vuoro oli eka vaan istua ja luottaa Diegon "ajo"taitoihin. Hyvinhän se sujui. Matka taittui metsien ja isojen järvien kautta. Mä niin rakastan tuntureita! Ne on niin jylhiä ja kauniita! Ja lumiset metsät ja aukeat järvet, ah! Muutamia porojakin jolkotteli matkalla. Yhdessä kohdassa eräät innokkaat koirat meinas lähtee porojen perään, oli siinä yhdellä italialaisista pitelemistä:)
Puolivälissä matkaa suunnattiin yhteen autiotupaan syömään lohisoppaa lounaaksi. Matkassa mukana tyttöjen ja Diegon lisäksi, yksi saksalainen ja kaksi italialaista pariskuntaa sekä opas, joka hänkin oli saksalainen. Ulkoilun jälkeen soppa maistui, sitten autettiin opasta hakemaan vesivarantoja järvestä, sekä paijailtiin koiria.
Sitten olikin mun vuoro ohjastaa. Diegoa pelotti, vaikka se vakuutti satakertaa että luottaa muhun :p. No joo, onneks koirat oli vähä väsyneempiä, niin vauhti ei ollu nii kova. Mut on se aika raskasta toi ohjaaminen. Pitää pitää oma tasapaino, kattoo ettei kelkka kaadu tai sitten mene koirien jaloille. Lisäks pitää yrittää pitää välimatka edellämenevään, vaikka koirat kuinka kiskoisi. Ne on kyllä uskomattoman vahvoja eläimiä!
Mutta oli se kiva kokeilla. Matka takaisin sujui rattoisasti.
Koira-ajelun jälkeen käveltiin tyttöjen kanssa Jukkasjärven (joo nimi on ruotsikskin toi...) ICEHOTELiin. Ulkoa päin ei mikään erityinen ja sisään ei maksettu, joten ei nähty kuin ICEbaari ja osa hotellin aulaa. Mutta olipa se baarikin jo näky. Kauniita jääveistoksia, jäätuolit poronnahkoilla ja lasitkin tehty jäästä. Olipa sitä yksi juomakin ostettava :p
Takaisin kotiin 5 jälkeen, ruokailua, ulkoilua sun muuta sellaista chillailua. Turinointia ynnä muuta. Jokapäiväinen ulkoilu teki sen, että yöunet ei järin pitkiä olleet, mutta joka yö nukuin todella sikeästi! Ja silti iltaisin väsytti. Mutta ihanaa aikaa oli!
Koirat oli huskyja, ihanan kesyjä ja sulosii, mut aika äänekkäitä, varsinkin kun niitä on sellainen 30 samassa paikassa ja kaikki päättää haukkua yhtä aikaa.
Mun vuoro oli eka vaan istua ja luottaa Diegon "ajo"taitoihin. Hyvinhän se sujui. Matka taittui metsien ja isojen järvien kautta. Mä niin rakastan tuntureita! Ne on niin jylhiä ja kauniita! Ja lumiset metsät ja aukeat järvet, ah! Muutamia porojakin jolkotteli matkalla. Yhdessä kohdassa eräät innokkaat koirat meinas lähtee porojen perään, oli siinä yhdellä italialaisista pitelemistä:)
Puolivälissä matkaa suunnattiin yhteen autiotupaan syömään lohisoppaa lounaaksi. Matkassa mukana tyttöjen ja Diegon lisäksi, yksi saksalainen ja kaksi italialaista pariskuntaa sekä opas, joka hänkin oli saksalainen. Ulkoilun jälkeen soppa maistui, sitten autettiin opasta hakemaan vesivarantoja järvestä, sekä paijailtiin koiria.
Sitten olikin mun vuoro ohjastaa. Diegoa pelotti, vaikka se vakuutti satakertaa että luottaa muhun :p. No joo, onneks koirat oli vähä väsyneempiä, niin vauhti ei ollu nii kova. Mut on se aika raskasta toi ohjaaminen. Pitää pitää oma tasapaino, kattoo ettei kelkka kaadu tai sitten mene koirien jaloille. Lisäks pitää yrittää pitää välimatka edellämenevään, vaikka koirat kuinka kiskoisi. Ne on kyllä uskomattoman vahvoja eläimiä!
Mutta oli se kiva kokeilla. Matka takaisin sujui rattoisasti.
Koira-ajelun jälkeen käveltiin tyttöjen kanssa Jukkasjärven (joo nimi on ruotsikskin toi...) ICEHOTELiin. Ulkoa päin ei mikään erityinen ja sisään ei maksettu, joten ei nähty kuin ICEbaari ja osa hotellin aulaa. Mutta olipa se baarikin jo näky. Kauniita jääveistoksia, jäätuolit poronnahkoilla ja lasitkin tehty jäästä. Olipa sitä yksi juomakin ostettava :p
Takaisin kotiin 5 jälkeen, ruokailua, ulkoilua sun muuta sellaista chillailua. Turinointia ynnä muuta. Jokapäiväinen ulkoilu teki sen, että yöunet ei järin pitkiä olleet, mutta joka yö nukuin todella sikeästi! Ja silti iltaisin väsytti. Mutta ihanaa aikaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti