Maanantai alkoi perinteisen rauhallisesti. Käytiin heittelemässä lassoa ja kattelemassa poikien kalastelua. Yks italialainen sai kalan (mateen) ja epäili sen syömäkelpoisuutta. Se oli iloinen kun mä tiesin et hyvää soppaa tulee :p No, kaiken lisäks koukku oli menny tosi syvälle kalan kurkkuun, eikä sitä saanu perinteisin keinoin ulos (eikä ollu puukkoo näkyvissäkään) joten aloin sitten operoimaan ja kaivaan koukkua ulos tän herran tuijottaessa vierestä ja valittaessa et tuhoon sen kalan (okei irrotin pään). On ne miehet sellasii, ettei ne mitään osaa :p
Olikohan se tää päivä myös, kun kokeiltiin viiden ihmisen pitkiä suksia (siis mis pitää mennä synkas muiden kaa et pääsee eteenpäin..) Lopputulos oli et me Anjan kaa kaaduttiin päistikkaa ja mulla on ISO mustelma polvessa, au.
Iltapäivällä tehtiin extemporee excursio LKABn kaivokseen, joka on Kirunan sydän. Joka on symbioosissa Kirunan kaupungin kanssa ja jopa niin tärkeässä asemassa, että kaupunkia aiotaan kuluvien 30 vuoden aikana siirtää pikkuhiljaa muualle, sillä kaivos aiheuttaa kaupungin taloille epävakaan alustan.
LKAB nimi tulee sanoista "Luossavaara-Kiirunavaara AktieBolag"...todella, nimet on oikeasti noin suomalais-saamelaisia:) Luossa tarkoittaa lohta ja kiirunahan on lintu. Matka alkoi kaupungin keskustasta bussilla kohti syvintä. Olin innoissani reissusta, sillä yritys vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ajatus sen toimintaan tutustumisesta oli hieno. Siinä vaiheessa kun bussin nokka osoitti kohti maanalaisen tieverkoston suuaukkoa tajusin, että apua, me todella ollaan menossa kaivokseen, MAAN ALLE!!! No päätin olla ajattelematta...siihen ei kyllä auttanut se, kun sirpakka oppaamme toitotti iloisesti joka käänteessä että meillä on maata 1,5 kilsaa pään päällä, APUA!
Mutta oikesti se oli hieno tunne. Ja ajatus siitä, että oikeasti maanalla on sellainen verkosto teitä ja laitteistoa, on mahtava. Kyllä insinöörit osaa! Nyt he vielä aikovat rakentaa yhä syvemmän verkoston, sillä malmi löytyy tulevaisuudessa yhä syvempää ja syvempää. Hurjaa.
Kokonaisuudessaan kierros oli mielenkiintoinen ja pitkä. Illalla oltiin taas niin väsyneitä, että vähän ulkoiltiin ja juteltiin sisätiloissa. Vietettiin monta päivää kolmisin ja useasti pienessä mökissä. Oli hieno huomata kuinka hyvin alettiin tulla toimeen keskenämme ja alko muodostua jo rutiineita kuka tekee mitäkin. Tytöt (siskokset) oli aivan ihania ja usein nauraa räkätettiin mitä ihmeellisimmille asioille. Kielen kanssa leikkiminen on varsinkin hauskaa kun on muunmaalaiset kyseessä...lisäksi rakas kuivavessamme aiheutti monia eriskummallisia keskusteluja.
Olikohan se tää päivä myös, kun kokeiltiin viiden ihmisen pitkiä suksia (siis mis pitää mennä synkas muiden kaa et pääsee eteenpäin..) Lopputulos oli et me Anjan kaa kaaduttiin päistikkaa ja mulla on ISO mustelma polvessa, au.
Iltapäivällä tehtiin extemporee excursio LKABn kaivokseen, joka on Kirunan sydän. Joka on symbioosissa Kirunan kaupungin kanssa ja jopa niin tärkeässä asemassa, että kaupunkia aiotaan kuluvien 30 vuoden aikana siirtää pikkuhiljaa muualle, sillä kaivos aiheuttaa kaupungin taloille epävakaan alustan.
LKAB nimi tulee sanoista "Luossavaara-Kiirunavaara AktieBolag"...todella, nimet on oikeasti noin suomalais-saamelaisia:) Luossa tarkoittaa lohta ja kiirunahan on lintu. Matka alkoi kaupungin keskustasta bussilla kohti syvintä. Olin innoissani reissusta, sillä yritys vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ajatus sen toimintaan tutustumisesta oli hieno. Siinä vaiheessa kun bussin nokka osoitti kohti maanalaisen tieverkoston suuaukkoa tajusin, että apua, me todella ollaan menossa kaivokseen, MAAN ALLE!!! No päätin olla ajattelematta...siihen ei kyllä auttanut se, kun sirpakka oppaamme toitotti iloisesti joka käänteessä että meillä on maata 1,5 kilsaa pään päällä, APUA!
Mutta oikesti se oli hieno tunne. Ja ajatus siitä, että oikeasti maanalla on sellainen verkosto teitä ja laitteistoa, on mahtava. Kyllä insinöörit osaa! Nyt he vielä aikovat rakentaa yhä syvemmän verkoston, sillä malmi löytyy tulevaisuudessa yhä syvempää ja syvempää. Hurjaa.
Kokonaisuudessaan kierros oli mielenkiintoinen ja pitkä. Illalla oltiin taas niin väsyneitä, että vähän ulkoiltiin ja juteltiin sisätiloissa. Vietettiin monta päivää kolmisin ja useasti pienessä mökissä. Oli hieno huomata kuinka hyvin alettiin tulla toimeen keskenämme ja alko muodostua jo rutiineita kuka tekee mitäkin. Tytöt (siskokset) oli aivan ihania ja usein nauraa räkätettiin mitä ihmeellisimmille asioille. Kielen kanssa leikkiminen on varsinkin hauskaa kun on muunmaalaiset kyseessä...lisäksi rakas kuivavessamme aiheutti monia eriskummallisia keskusteluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti