Elämää

Viikko oltu täällä. Toisinaan tuntuu, et siitä kun viimeks olin Suomessa, on ikuisuus. Toisaalta ei todellakaan. Pikkuhiljaa alkaa jopa muodostuun rutiineja, korridoorin asukkaiden naamat alkaa näyttää tutuilta ja jotkut nimet menee jopa oikein. Tosin intialaiset luulee aina mua yheks tanskalaiseks, mut toisaalta en mäkää voi milään oppia niiden nimiä vastavuoroisesti..

Huomasin myös jopa viikon aikana, et mulla on mahottoman huono mielikuvitus ruokalajien suhteen. Kun on kolme vuotta elänyt Juven sapuskoilla, omien ruokalajien keksiminen jokaiselle (tai joka toiselle) päivällä tuntuu jo nyt mahdottomalta:) Hyi mua. Mut jos teil on jotai helppoi hyvii reseptei niin mielellään otan vastaan:) Muuten mä kehitän mahdottoman suurkaupunkilaistavan ja syön ulkona, mikä todellakin sotii kaikkee vastaan, paitsi ehkä tukholmalaisten työllisyystilannetta:p

Lauantaina kävin tutustumas Luonnontieteelliseen museoon, koska rakennus näyttää nii hienolta ulkoa. No siellä oli sit minä ja lapsiperheet. Yritin hienosti selvittää asiani ruotsiks, mut kassatäti vaihto heti enkuks. Anteeks vaan, jos mul ei oo samanlainen aksentti ja mumisemistapa kunnäillä täällä:) Illalla käytii tutustuun Tukholman yöelämään Södermalmilla. Nojaa, aika sama meininki täälläkin. Tosin totesin tulleeni vanhaks, kun jo yhden aikaan olin valmis lähteen kotiin nukkumaan. No ehkä se toisaalta kertoo paikastakin. Ruotsin kotoisuuden voi nähdä muun muassa siinä, et Poke puhui suomea...

Koululla oon sit törmänny myös muutamiin suomalaisiin. Jotkut TKKlta ja tais joku olla jostai Oulun suunnalta. Ei siis parane ihan mitä tahansa suomeks puhua:p Jatkoin muuten myös suuntaani kohti historianopettajan uraa. Kello kolme lauantaina aamuyöstä puhuttiin yhden saksalaisen kanssa Suomen sortokausista.

Eilen lähdin koululta vihdoin kävellen tutustuun ympäristöön ja tarkoituksena oli kävellä Östermalmin läpi keskustaan. Jouduin karvaasti huomaamaan, että ennen niin hyvin toiminut suuntavaistoni ei todellakaan toimi täällä. Luulin löytäväni itseni keskustan kaakkoispuolelta, mutta olinkin koko lailla luoteessa, en ollut Östermalmia nähnytkään:) No uudet tennarit tuli heti testattuu ja käveltyy muutama ylimääränen kilometri (minähän en metroon mene, kun olen päättäny tehdä sightseeingia). Mut mikäs siin, tutustuin sit uuteen puistoon ja uusiin katuihin.

Mitäs muuta, tänää on illalla vasta koulua. Tehdään ekskursio Skansenille, hauskaa! Muutoin välillä tunnen itteni laiskaks, kun aika monella "tutulla" täällä on ihan tajuttomasti kursseja ja ite haluaa vähän ottaa rennommin vaan muutamalla kursilla. No ehkä mä liikun väärässä porukassa ja ne on tullu tänne vaan rehkiin:) Tai sit oikeesti oon laiska nykyään.

Toivottavasti ei oo flunssa tulossa ja toivottavasti mun nettiyhteys alkais pian toimiin. Kaipaan teitä, kertokaa mitä siel tapahtuu! (tai sit vaan yksin kirjottelen raukkana tätä, eikä kukaa oikeesti lue:(...)