Kolme viikkoa meni nopeaan! Joulu tuli ja meni perinteisesti. Muuten lomallani näin muutamia kavereita, mutta koko lailla aika kului nukkuessa ja kotona lusmuillessa. No olipa lomaa sekin. Nyt olisi tarkoitus sitten vähän parantaa tuota unirytmiä ja alkaa elään terveellisesti (hahaa!).
En tiä onko otollisin aika rupatella, kun olen aika väsynyt. Yö laivalla ei sisältänyt erityisen paljon nukkumista, sillä puolet yöstä kuulosti siltä kuin joku tasaisesti naputtaisi vasaralla metallia. Tiedä häntä mikä se oikeasti oli, mutta ei se ainakaan kiva ollut. Tukholma avautui tuttuna eteen bussinikkunasta. Ainoastaan sitä ehdin ihmetellä, että ainiin, täällä onkin porukkaa vähä enempi kuin meidän mäellä. Osuin nimittäin pakaasieni kanssa aamuruuhkaan.
Kävin äsken ICAssa ja sielläkin oli kassalla outo setä. Mä en oo edes kehenkää törmänny vielä korridoorissani. Nyt mission nimi on "etsi tutut kasvot". Sit oikeesti varmaan tuntuu, et nii joo, tuttu paikkahan tämä on. Vähä liikaa vietin aikaani joulun alla niiden kanssa, jotka lähti pois, nyt tuntuu kuin itekin olis pitäny jättää Tukholma taakseen:) Vaikka oikeesti on varmasti ihana kevät edessä ja nyt pitäis vaan alkaa elää sitä, eikä haihatella menneitä.
Toisaalta vaikeeta sitä on olla muistamatta hulluja fiiliksiä, kun löysin tuolin nojalta T-paidan jossa oli luonnontieteellisen museon tarra. Itsehän en museossa viimeisinä päivinä vieraillu, mut jostain kumman syystä paitaan sellanen tarttunu. Hassuja muistoja.
Mutta siis täällä taas, sekavin fiiliksin. Pysykää edellee mukana mun oudoissa jutuissa ja kommatkaa jollette tajua :) Osa kaksi tästä blogista alkaa nyt!
En tiä onko otollisin aika rupatella, kun olen aika väsynyt. Yö laivalla ei sisältänyt erityisen paljon nukkumista, sillä puolet yöstä kuulosti siltä kuin joku tasaisesti naputtaisi vasaralla metallia. Tiedä häntä mikä se oikeasti oli, mutta ei se ainakaan kiva ollut. Tukholma avautui tuttuna eteen bussinikkunasta. Ainoastaan sitä ehdin ihmetellä, että ainiin, täällä onkin porukkaa vähä enempi kuin meidän mäellä. Osuin nimittäin pakaasieni kanssa aamuruuhkaan.
Kävin äsken ICAssa ja sielläkin oli kassalla outo setä. Mä en oo edes kehenkää törmänny vielä korridoorissani. Nyt mission nimi on "etsi tutut kasvot". Sit oikeesti varmaan tuntuu, et nii joo, tuttu paikkahan tämä on. Vähä liikaa vietin aikaani joulun alla niiden kanssa, jotka lähti pois, nyt tuntuu kuin itekin olis pitäny jättää Tukholma taakseen:) Vaikka oikeesti on varmasti ihana kevät edessä ja nyt pitäis vaan alkaa elää sitä, eikä haihatella menneitä.
Toisaalta vaikeeta sitä on olla muistamatta hulluja fiiliksiä, kun löysin tuolin nojalta T-paidan jossa oli luonnontieteellisen museon tarra. Itsehän en museossa viimeisinä päivinä vieraillu, mut jostain kumman syystä paitaan sellanen tarttunu. Hassuja muistoja.
Mutta siis täällä taas, sekavin fiiliksin. Pysykää edellee mukana mun oudoissa jutuissa ja kommatkaa jollette tajua :) Osa kaksi tästä blogista alkaa nyt!
1 kommentti:
Nonniin! Eiköhän se kevät tästä lähde liikkeelle ja saat seurata siellä ehkä pikkusen nopeammin kevään etenemistä. Tosin, mä kyllä toivon, että talvi jatkuisi vielä mahdollisimman pitkään :) Hyvää arkeentotuttautumista sinne, kuullaan/kirjoitellaan!
Lähetä kommentti