Lördagmorgon på Lappis

Noniin, Kiirunan matka on sitten buukattu. Kohta vois suunnitella Itävallan matkaa. Ulkona on taas harmaa sateinen ilma ja eilen oli bileet, mutta olen yllättävän virkeällä tuulella. Noh, eiköhän se virkeys ohi mene, jos ja kun saan itseni pakotettua tekemään hommia. Tosin nyt näyttää että ens viikon rahotuksen luennot on peruutettu, joten nolon vähän mulla on varsinaisesti koulua..huoh..yksi kurssi lisää olisi ollut ihan kiva :) Toisaalta pitäis alkaa tekeen term paperia, mut joo...

Keskiviikosta piti sanomani vielä sellaista, että tosiaan keskusteltiin ulkkarikavereiden kanssa, et täällä voi baariin mennä vähä minkälaisessa virityksessä tahansa. Noh, Operan vessassa näki kyllä sitten jos jonkinmoista viritystä. Pääasias oli et tukka oli pöyhkee ja naamassa 10 astetta liian tumma meikkivoide. Tota muotia en oo vielä tajunnu...se on ok jos ihminen on ruskee, koska on ollut esimimerkiksi etelässä. Mutta, että teet sellasen ruman ruskeen naaman näkyvästi meikkivoiteella, anna mun kaikki kestää. Noh, kuten sanoin, kaikkea voi täällä nähdä. Kuten myös kirjavat sahalaitakuvioiset trikoot ja sandaalit keskellä talvea turkin kanssa..

Eilen oli Swedish Dinner, eli sitsityyppinen illanvietto uusille ulkkareille (ja ei niin uusille). Ruotsalaisten järjestelykyky joutui taas mielissämme koetukselle, kun sitsit pääsi alkaan vasta puoli tuntia myöhässä. Noh, olihan ne sitten hauskat, kun viimein alkoivat. Perusmeininkiä oli se, että alussa tunnelma oli jähmeä ja loppua kohden parantui. Toastmasteria ei tahtonu kuulla, vaikka se megafooniin puhukin loppuvaihees..no kuvittele sellanen reilu sata ulkkaria puhumassa keskenään. Muutamia juomalauluja laulettiin, syötiin lämmintä ruokaa ja juteltiin mukavia. Aika vapaamuotoista oli. Juhlissa oli myös ruotsalainen bändi soittamas vähä jazzahtavaa musiikkia ja joku tanssiryhmäkin :) Illan kuluessa eri maiden porukoita kiipesi lavalle. Saksalaisilla ja ranskalaisilla oli vähä ylivoimaa, mut kyllä mekin kuuden ihmisen joukko saatiin suomalaisista lavalle kerättyä. En halua tietää kuin kauheelta meidän "minnet" kuulosti...:)

Jatkoilla ajauduin taas itävaltalaiseen seuraan. Analysoitiinkin, että varmaan tunnetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kun ollaan nii pienistä maista kotoisin. Verrattuna ylimielisiin ranskalaisiin ja saksalaisiin:) Hauskaa oli.

Ainiin, tiedän pari teksaslaista täällä. Toinen on kyllä ilmetty teksasilainen. Ne farkut, se vyö ja ne Bootsit!!! Uskomaton yhdistelmä, vaan cowboy-hattu puuttuu. Kaiken lisäks tää tyyppi kävelee kuin karjapaimen :) Ihanaa, en yhtää ihmettele mistä se stereotypia tulee! Toisaalta jos mennään paradoxeihin, niin toi mun uus itävaltalainen kaveri ei pidä laskettelusta :O...Se on siis tietty tehny sitä kaikil vermeillä, kuten me jotain normihiihtoo, mutta ei kuulemma pidä siit. Ei se sit pidä paikkaansa et kaikki itävaltalaiset viettää päivänsä Alpeilla :)

Mut kai sitä on taas mentävä. Tää blogi on jollai alkeellisella moodilla, joten teksti ei sit oo oikein asemoitu varmaan ...