Tiistaina otettiin auto ja suunnattiim kohti Sounion niemeä. Siellä oli korkealla kalliolla Poseidonin temppelin jäänteet. Näköalat oli upeat, se on mantereellisen Kreikan eteläisimpiä osia. Matkallakin oli jo upeitä nähtävyyksiä, korkeita vuoria ja merta silmänkantamattomiin. Ja kamera lauloi!
Takasintulomatkalla poikkesimme uimassa yhdessä monista rannoista. Kaikki naapurit ja Dn perhe piti meitä outoina kun haluttiin mennä jo toukokuussa uimaan. Kun sanottiin myöhemmin että oli niin paljon lämpimämpää kuin kotona, ne heti uteli että kauan menee ennenkuin uidaan Suomessa. Siihen tietysti totesin, että itsellä on ollut tapana uida jo toukokuun alkupuolella :) Saatii kuin saatiinkin myös D houkuteltua veteen. Ilma ei ollut kovin lämmin, mutta vesi oli. Vesi oli myös suolaista, minähän en meinaa ole koskaan kovin etelässä ollut, saati rannalla. Joten outoa oli.
Kotimatkalla paikallisen ruoan kautta lepäämään hetkeksi. Sitten poikettiin vielä ostoksilla ja sain napattua pari kuvaa läheisestä olympia-stadionista. Illalla oli illallinen koko perheen ja Gn voimin. Hyvää ruokaa oli tarjolla yllin kyllin! Söin mm. ekaa kertaa jänistä, hui.
Ruoan jälkeen lähettii poikien kaa juomaan paikallista vodka-hunajaa. Oli tiistai-ilta ja taas kaikki paikat täynnä porukkaa, mikä näitä vaivaa? Sen jälkeen kiivettiin Likavitos-kukkulalle katselemaan kaupungin valoja, jotka levittäytyi joka suuntaan. Valokuvat ei tee oikeutta sille kauneudelle mitä kaupungin valot näyttää ylhäältä. Tulee tunnelma että kaikki on alhaalla niin rauhallista, vaikka tietää mikä häslinki siellä on.
Sitten olikin aika hyvästellä G ja ajella haikeana ja väsyneenä kotiin.
Kotimatkalla paikallisen ruoan kautta lepäämään hetkeksi. Sitten poikettiin vielä ostoksilla ja sain napattua pari kuvaa läheisestä olympia-stadionista. Illalla oli illallinen koko perheen ja Gn voimin. Hyvää ruokaa oli tarjolla yllin kyllin! Söin mm. ekaa kertaa jänistä, hui.
Ruoan jälkeen lähettii poikien kaa juomaan paikallista vodka-hunajaa. Oli tiistai-ilta ja taas kaikki paikat täynnä porukkaa, mikä näitä vaivaa? Sen jälkeen kiivettiin Likavitos-kukkulalle katselemaan kaupungin valoja, jotka levittäytyi joka suuntaan. Valokuvat ei tee oikeutta sille kauneudelle mitä kaupungin valot näyttää ylhäältä. Tulee tunnelma että kaikki on alhaalla niin rauhallista, vaikka tietää mikä häslinki siellä on.
Sitten olikin aika hyvästellä G ja ajella haikeana ja väsyneenä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti